Sukupuoliero aivoissamme

Neuropsykiatrian professori osallistuu tasa-arvokeskusteluun.

tietokirja
Teksti
Antti Kivimäki
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Naisten ja miesten aivot hermottuvat eri tavoin. Miehillä vahvat hermoyhteydet aivopuoliskojen sisällä auttavat yhdistämään aistimukset ja liikkeen. Naisilla vahvat puoliskojen yhteydet auttavat käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia, kuten sosiaalisia tilanteita.

Säännöstä poikkeavia yksilöitä riittää, mutta yhteisön tasolla sääntö selittää miesten yliedustuksen rallikuskeina ja aliedustuksen sosiaalisuutta vaativissa ammateissa. Luonnontiedettä tuntevalle tämä ei ole uutta, mutta sujuvalla kirjallaan Naisen aivot, miehen aivot Linköpingin yliopiston neuropsykiatrian professori Markus Heilig haluaakin osallistua tasa-arvodebattiin Ruotsissa. Siellä yhteiskunnallista keskustelua hallitsee ajatus, että aivoissa ei ole biologisia eroja tai ainakaan ne eivät selitä mitään. Leppoisasti diskuteeraten ja ”toivottavasti kukaan ei loukkaannu, mutta…” -tyylisiä lauseita viljellen Heilig luennoi feministioletetulle lukijalleen genetiikasta, munasolujen niukkuudesta verrattuna siittiöiden ylenpalttisuuteen sekä siitä, miksi huippumatemaatikot ovat pääosin miehiä. Miehillä kykyjakauma on suurempi kuin naisilla. Niin huonoimmassa kuin taitavimmassakin ääressä vilisee miehiä.

Tasa-arvoon pitäisikin pyrkiä tunnustaen sukupuolten aivojen erilaisuus.

Suurin epäkohta on se, että pojat jäävät heitteille nykyisessä, oppilaan vapautta ja aktiivisuutta korostavassa peruskoulussa ja lukiossa. Tyttöjen otsalohkot kehittyvät pari vuotta aiemmin, joten heillä on murrosiän melskeissä parempi impulssikontrolli. Sen turvin he kansoittavat yliopistot. Ero otsalohkoissa tasoittuu, mutta silloin on myöhäistä. Miehet syrjäytyvät, katkeroituvat ja äänestävät ruotsidemokraatteja, Heilig päättelee.