Julmia leikkejä, lumoavaa proosaa
Matias Riikosen romaanissa lasten leikit eivät ole vain välivaihe matkalla aikuisuuteen.
Matias Riikonen (s. 1989) kirjoittaa uudessa romaanissaan poikien sotaleikeistä kuin maailman tärkeimmistä asioista. Tuloksena on mainio teos, suomalaisen nykyproosan parhaimmistoa.
Matarasta puuttuu aikuisperspektiivin latistava vaikutus. Sen sivuilla seikkailevat esi- ja varhaisteinit eivät typisty viattomiksi nassikoiksi tai kurittomiksi nulikoiksi. Romaani tekee oikeutta heidän rikkaalle sisäiselle ja sosiaaliselle elämälleen.
Pojat luovat metsän keskelle valtion, jolla on senaatti, oikeuslaitos, armeija ja talousjärjestelmä. Esikuvana toimii antiikin Rooma. ”Ave Matara!”, kuuluu valtiota kunnioittava tervehdys.
Se, että miekat ovat puuta, toogat lakanakangasta ja denaarit muovinriekaleita, on pojille sivuseikka. Kuten myös lukijalle. Riikosen proosassa on samanlaista kerronnan lumoa kuin vanhan ajan seikkailuromaaneissa. Sen maailmaan heittäytyy mielellään.
