Ison k:n varjossa

Kirja näyttää selviävän korona-ajasta yllättävän hyvin.

Kirjat 2020
Teksti
Mikko Numminen
Kuvitus
Anniina Lius
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koronaa on luonnehdittu stressitestiksi ja digiloikaksi, ja sitä se on ollut kirjallisuudessakin, joskin stressi ja digi eivät ole olleet kirja-alalla aiemminkaan täysin tuntemattomia ilmiöitä.

Pandemia sulki keväällä kirjakaupat Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja monessa muussa maassa. Myynti romahti ja uusien kirjojen julkaiseminen pantiin jäihin. Esimerkiksi Ranskassa arveltiin toukokuussa, että vuoden kirjatuotannosta katoaa viidennes.

Myös Suomen luku on pysäyttävä, mutta toisella tavalla. Myynti nousi 12,8 prosenttia tammi–syyskuun aikana. Äänikirjojen ja e-kirjojen kauppa kasvoi yli kolmanneksella.

Jo yli miljoona suomalaista kuuntelee äänikirjoja. Kirja-alalle se on tarkoittanut uusia yleisöjä – Elisa Kirjan tuottaman tutkimuksen mukaan yli 40 prosenttia äänikirjojen kuuntelijoista ei lue lainkaan kirjoja. Silti myös painettuja kirjoja oli myyty hieman enemmän kuin vuotta aiemmin.

Toinen korona-aalto siirsi syksyllä kirjamessut verkkoon ja sotkee vuoden parhaan sesongin kirjamyyntiä. Pandemia ei ole ohi, ja osaa toimijoista se on varmasti koetellut ankarammin kuin mitä luvut näyttävät.

Anni Kytömäen mukaan myös simpukat voittivat Finlandian.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitti Anni Kytömäki romaanillaan Margarita. Kirjailija jakoi kiitospuheensa Facebookissa: ”Margaritan ihmispäähenkilöt ovat tarkkailijaluonteita, toisenlaisia kuin nykypäivän ihanneihminen, joka loistaa ideariihissä ja tiimityössä.”

Samanlaista ihannetta ruoti Kari Hotakaisen Tarina. Siinä menestyjät erotetaan pudokkaista sen mukaan, kenellä on itsestään kiinnostavin myyntipuhe. Katteella ei ole niin väliä – eikä sillä, mitä on kansien välissä. Myös Johannes Ekholmin Planet Fun Funissa kulttuurisisällöt jäävät sponsoripöhinän ja markkinahumun alle. Kirjassa Finlandian voittaa romaani, jonka 880 sivulla ei ole yhtäkään sanaa – ”kirjallisen konmarituksen Olympos-vuori”.

Anni Kytömäki on omistanut kirjansa maan ja veden hiljaisille. Heille, jotka vetäytyvät kuoreensa ja saavat kasvaa sen suojissa vahvoiksi. Eikä hän puhu vain ihmisistä.

”Ajattelen, että minun ja Margaritan lisäksi vuoden 2020 Finlandia-palkinto on myönnetty myös simpukoille, linnuille, sammalille, kääville ja suopursuille, metsän suurelle kansalle, luonnon monimuotoisuudelle, joka on ihmisen suojakuori arvaamatonta tulevaisuutta vastaan.”

Kirjailija Anni Kytömäki rakastaa hiljaisuutta ja metsää – ”Oli hirveän vapauttavaa päästä eroon sosiaalisuuden paineesta”

Suomentajan rooli on usein jäädä sivumaininnaksi, vaikkakin nimiösivulla. 2020 oli suurten käännösten vuosi. Tero Valkonen on nostettu syystä esiin David Foster Wallacen Päättymättömän riemun käännöstyöstä.

Vergiliuksen (70 –19 eaa) latinankielisen Georgican heksametrinen suomennos vaati peräti kahden sukupolven työn: Päivö Oksalan (1907–1974) työtä jatkoi hänen poikansa Teivas Oksala (1936–2018). Hänkään ei ehtinyt nähdä valmista painettua kirjaa.

Historioitsija Osmo Pekonen kirjoitti Georgicasta Kanava-lehdessä (6/2020). Essee näytti, kuinka hartaasti Teivas Oksala suhtautui työhönsä. Hän oli suomentanut runoelman jo vuonna 1976, mutta suorakielisenä. Runomuotoon hän ei tuntenut olleensa valmis. ”Ei riitä, että heksametrin hallitsee teknisesti. Heksametrin rytmivirtaan on sukellettava alitajuisesti kuten säveltäjä eläytyy sinfoniansa sävelmaailmaan”, Oksala sanoi tuolloin.

Käännöstyön paradokseja käsittelee oivaltavasti myös Tarja Roinilan essee joulukuun Parnassossa (6–7/2020). Siinä hän pohtii, kuinka toteuttaa kirjailijan helpolta kuulostava mutta mahdoton vaatimus: ”Kirjoita niin kuin se siinä on”. Roinila kuoli toukokuussa liikenneonnettomuudessa Helsingissä.

 

Suomen Kuvalehti on perinteiseen tapaan valinnut vuoden kiinnostavimmat kirjat. Tekstit ovat tiivistelmiä Suomen Kuvalehden, Parnasson ja Kanavan julkaisemista arvioista sekä Kanava-tietokirjapalkintoehdokkaiden luonnehdinnoista, ja ne on jaoteltu seuraavasti: kotimainen fiktio, ulkomainen fiktio, tietokirjat, runokokoelmat, lasten- ja nuortenkirjat sekä sarjakuvat.

Lista ei ole kaikenkattava eikä ehdoton mutta toivottavasti kiinnostava ja monipuolinen.

Torstaina 19. marraskuuta klo 18.30 Hannu Lintu päätti, kuka saa kaunokirjallisuuden Finlandian