Ilman ääniä et ole kukaan
Claes Andersson katsoo taivaanrantaa ruohonjuuritasolla.

Taiteen ja kulttuurin monitoimimiehen Claes Anderssonin (s. 1937) 24. runokokoelmassa Maanalainen näkötorni on hiottuja ajatelmia ihmisyyden ulottuvuuksista, politiikasta, vanhenemisesta ja sukupolvirajoista. Käytetyt värit ovat valkoinen, musta – ja harmaan eri sävyt.
Puhuja sanoo menettäneensä uskon vakaumusten voimaan. Myöhemmin tämä kääntyy poliitikon puheenvuoroksi: mitä poliitikko tekee vakaumuksellaan, jos menettää kansan luottamuksen eikä tule valituksi jatkoon?
”Ilman ääniä sinua ei näy eikä kuulu, ilman / ääniä et ole kukaan”
Ironisesti isänmaallisiksi runoiksi nimettyjen tekstien näkökulma ja eetos ovat kosmopoliitin. Andersson katselee isänmaata laveasti kuin Runeberg tai Topelius, mutta ihannoimatta ja ilman sankarihahmoja.