Silmän ja sielun lumoaja
Federico Fellini – Uneksijan sirkus -kirja analysoi tarkasti italialaisikonin elämää ja elokuvia.
Federico Fellini (1920–1993) on italialaisen elokuvan monumentti. Ohjaaja-käsikirjoittaja loi tyylin, jossa todellisuus ja unet sekä muistot ja fantasia sulautuivat koskettavasti. La Strada – Tie (1954), Ihana elämä (1960) ja Amarcord (1973) komeilevat parhaiden elokuvien listoilla.
Fellini harjaantui ihmisen havainnoijana muun muassa toimittajana ja pilapiirtäjänä. Elokuvaopin ja tarinankerronnan taitoja hän hioi Roberto Rossellinin käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana.
Fellini kehitti tietoisesti legendaansa. Hän saattoi muistella menneitä eri tavoin kysyjästä riippuen. Faktan sijaan painoi hyvä tarina, joita hän ujutti myös valkokankaalle. Sen myötä Fellinistä muodostui brändi, joka säilyi tunnistettavana silloinkin, kun hän irtautui mukavuusalueeltaan.
Esimerkiksi poliittiseksi väännöksi kärjistyvä Orkesteriharjoitus (1978) tuntui enemmän Jean-Luc Godardin aiheelta, mutta siitäkin Fellini viritti omannäköisensä. Ja ilman kollegan monia töitä leimannutta marxilaisuutta ja maolaisuutta.
