Arvorakennusten piirtäjät

Arvio: Lars Sonckin ja Gustaf Nyströmin rakennusperintöä avataan tuoreissa tietoteoksissa.

Arkkitehtuuri 15.01.2021 06:00
Tero Miettinen
Lars Sonckin ehdotus Soli Deo gloria aeterna (Yksin Jumalalle ikuinen kunnia) voitti Mikaelin-kirkon suunnittelukilpailun 1894.
Lars Sonckin ehdotus Soli Deo gloria aeterna (Yksin Jumalalle ikuinen kunnia) voitti Mikaelin-kirkon suunnittelukilpailun 1894. © kuvitus kirjasta lars sonck, arkkitehti

Lars Sonck (1870–1956) ei käyttänyt viivainta, sanotaan. Pitää paikkansa tai ei, kertoo se suuriin linjoihin keskittyvästä persoonasta, joka viihtyi ravintoloissa pankkimiesten ja taiteilijoiden seurassa.

Suhteet hyödyttivät työtä eikä boheemius haitannut tuotteliaisuutta. Turun Mikaelinkirkon suunnittelu 23-vuotiaana, Tampereen tuomiokirkko ja Kallion kirkko olivat meriittejä, joilla pääsi piirtämään myös liikerakennuksia ja sairaaloita. Niitä on etenkin Helsingissä valtavasti Pörssitalosta Eiran sairaalaan.

Sonckin työtä käsitteleviä julkaisuja on niukasti. Aalto-yliopiston emeritusprofessori Pekka Korvenmaa on luonut yleistajuisen, aikakautta muutenkin valottavan katsauksen. Lars Sonck, arkkitehti käy läpi keskeiset rakennukset jumittumatta teknisiin yksityiskohtiin.

Sonckin tuotannossa kokonaisuus on tärkeä: ideoita kierrätettiin eri kohteissa. Korvenmaa haastaa Sonckin sijoittamisen jugendin kansallisromantikkoihin: kyse oli pikemmin vanhojen tyylien kyseenalaistamisesta.

Sonck sai kokea maineen ja mammonan katoavuuden. Konkurssin jälkeen 1920-luvun lopulla suunnittelutöitä löytyi enää Ahvenanmaalta, toisesta kotipaikasta. Nuori suunnittelijapolvi oli innovatiivisempi, ja liikesuhteet olivat rapautuneet.

 

Sonckia opettanut Gustaf Nyström (1856–1917) on pääosassa Teppo Jokisen teoksessa Arvorakennusten arkkitehti. Nyström oli Suomen ensimmäinen arkkitehtuurin professori, joka Wienissä opiskelleena edusti eurooppalaista rakennusosaamista. Nuorempi polvi myös kapinoi ylivertaista alan vaikuttajaa vastaan: häntä moitittiin vanhan toistamisesta.

Nyström ei arvostanut individualistista arkkitehtuuria, vaan kohdisti uudistushalunsa teknisiin ratkaisuihin. Panos opettajana ja suunnittelijana on avain myös tuoreemman arkkitehtuurin ymmärtämiseen.

Sonckin kanssa työskentely sujui: Töölön asemakaava valmistui 1906. Kumpikin vaikutti kaavoitukseen muuallakin. Nyströmin ansiolistassa on huima lista Helsingin arvorakennuksia, kuten Säätytalo, yliopiston laitoksia ja nykyinen Designmuseo. Näkyviä kohteita on myös Turussa (taidemuseo), Porissa (nykyinen taidemuseo) ja Viipurissa. Pankkeja hän suunnitteli useisiin kaupunkeihin. Työtaakka opetusvastuineen johti terveyden pettämiseen 61-vuotispäivän kynnyksellä.

Jokinen on tehnyt vuosikymmenen perusteellista taustatyötä. Henkilöstä lähtevä tarina yhdessä ajan kontekstin kanssa on kiehtovaa luettavaa. Tärkeimmät kohteet on käsitelty yksityiskohtaisesti ja kuvitettu runsaasti.

 

Selailtava Toista sataa, Suomen itsenäisyyden ajan arkkitehtuuria vuosi vuodelta -kirja esittelee rakennuksen per vuosi. Nokkelia huomioita sisältävät lyhyet tekstit jäävät harmillisen löysiksi. Asiantuntijoiden rinnalla graafikko-blogisti Kasper Strömmanin tehtävä on keventää pakettia. Pieni tietolaatikko olisi toiminut paremmin.

Kirkkoja ja kirjastoja riittää, asuinrakentaminen jää muutamaan omakotitaloon ja asuinalueeseen, eikä kaupan rakennuksia ole lainkaan. Vuoden 2015 esittelyssä on turvakoti Tansaniassa, ei Jyväskylään valmistunut maan suurin puukerrostalo. Alvar Aallolta on peräti 15 kohdetta. Huolimattomuuksia on useita: asiantuntijan tulisi tietää Töölön raitiovaunuhallin arkkitehti Selim A. Lindqvist.

Kiitoksen ansaitsee kohteiden valinta ympäri maata.

Pekka Korvenmaa: Lars Sonck, arkkitehti. 200 s. Atlas Art, 2020. Teppo Jokinen: Arvorakennusten arkkitehti. 223 s. Parvs, 2020. Lauri Louekari, Helena Hirvinemi, Kasper Strömman, Anni Vartola: Toista sataa. 233 s. Atlas Art, 2020.

Valinnat
romaani

Arvio: Donald E. Westlaken tunnetuin romaanihahmo muistuttaa pulp fictionin juurista

Levytärpit

Paul McCartney teki irtonaisen levyn ilman nostalgiamarinadia.

romaani

Arvio: Hanna Weseliuksen romaanin päähenkilö on mies vailla tahtoa ja päämäärää.

elämäkerta

Arvio: Rob Halfordista tuli ensin hevijumala, sitten homo-ikoni

romaani

Arvio: Damn United on loistava ajankuva 1970-luvun brittifutiksesta.

Sisältö