Kirjailijat pohtivat hyvää lausetta - kerro omasi

kirja
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ruumiinavaus? Vettä metsälähteestä? Ruoskan sivallus? Kirjailijat kertoivat, millainen on hyvä lause. Helsingin kirjamessujen innoittamana pohdinta jatkuu.

Yhdistyneet kädet
Kuvitus Riikka Haahti

Suomenkuvalehti.fi on mukana torstaina alkavilla Helsingin kirjamessuilla. Messujen hengessä haluamme pitää esillä keskustelua kirjallisuudesta. Kysymme siksi uudestaan, millainen on hyvä lause.

Suomen Kuvalehti kysyi aiemmin samaa eri eri kirjallisuusalan ihmisiltä. Tässä otteita kirjailijoiden vastauksista. Lauseella tarkoitetaan tässä yhteydessä kieliopin määrittelemän lauseen lisäksi myös virkettä ja tekstin rytmiä.

Petri Tamminen

Tamminen poimii esimerkin Antti Tuurin novellista Maailman kivisin paikka:

Kun pääsin ylös, Rantala nakkasi löylyä ja löyly nousi kiukaasta hautovana ja lämpimänä ja käristyneeltä makkaralta haisten. Minun oli nälkä ja hain kiukaalta makkaran ja söin sen lauteilla istuen. Heikki haki minulle sangosta ovensuusta olutpullon ja avasi sen puukon terällä. Puukon se pisti ovenpielen seinänrakoon. Join olutta.

“Join olutta”, Tamminen toistaa. “Tavallinen kuolevainen ei olisi ikinä osannut kirjoittaa noin todellista lausetta – tuommoisessa kohdassa rupeaa helposti tunnelmoimaan. Tuuri antaa asian näkyä. Sano tosin lause, piiskaa Hemingwaykin itseään, ja tuossa on jo päästy aika lähelle.”

“Tuurilla on hallussaan myös Suomen miehekkäin lause”:

Minua ovat koneet aina totelleet.

Juha Seppälä

Monet kirjailijat ihailevat Juha Seppälän lyhyttä ja aforistista lausetta.

“Hyvä lause on väljä mutta vaihtoehdoton, vapaa mutta lopullinen, plastinen mutta ei konstikas, ei monella mutkalla mutta suorana moniaalle osoittava. Hyvä lause ei ilmoittaudu hyväksi lauseeksi. Se ei paisuttele eikä tyrkytä. Se ei ole virtuoosinen eikä se voi olla kovin persoonallinen. Se on anonyymi mutta kaikkien tuntema. Hyvää lausetta ei voi kuvata sanoin, koska se on jo sanottu.”

Tekeillä olevasta proosateoksestaan Seppälä poimii lauseen, jota hän pitää hyvänä:

Näin meidän nimemme sanoina, valheina, jotka voisivat liittää meidät toisiimme.

Mikko Rimminen

Rimminen valitsee virkkeen Pussikaljaromaanista:

Sen huomasi ensin pelkällä korvalla, säännöttömän yläpuolelta kantautuvan sirahtelun joka kuulosti samanlaiselta kuin järveen tai mereen lankeava sade pinnan alta kuultuna, ja vähän ajan päästä katuun ja seiniin alkoi lissahdella kirkuvia päästäisen kokoisia tiivistymiä, ja siitä kaikesta kasvoi sitten nopeasti aika raamatullinen jytä.

“Virke keikkuu jatkuvasti kaikenlaisen suurentelun ja toisaalta vähättelyn välillä; se on tavallaan jatkuvassa vaarassa romahtaa omaan pöhöttyneisyyteensä ja yrittää korjata kurssia erilaisilla lieventävillä asianhaaroilla.”

Jari Tervo

Jari Tervon lauseesta on sanottu, että se sisältää usein salaisuuden. Koska lause ei paljasta kaikkea, se pitää lukijan otteessaan.

“Hyvän lauseen kuvaaminen on yhtä perkeleellinen tehtävä kuin hyvän kirjan kuvailu”, hän sanoo. “Sitä paitsi hyvä lause on sidoksissa kymmeneentuhanteen edeltävään ja sen jälkeen tulevaan lauseeseen.” Lause löytyy lopulta etsimättä. Se on jäänyt soimaan hänen mieleensä hänen uudesta romaanistaan Koljatti:

Ken perkelettä kutsuu, perkeleen on oma.

“Vaikka lause kuulostaa jylhältä ja metafyysiseltä, se on kiroilukieltä. Hyvä se on siksi, että se on tarpeeksi lyhyt, siinä ei ole yhtään adjektiivia, mutta lyhyydestään huolimatta siinä on toistoa, joka luo rytmin. Siinä on myös suomen kielelle ominaista alkusoinnuttelua.”

Mikä on sinun elämäsi paras lause? Lauseella tarkoitetaan tässä yhteydessä kieliopin määrittelemän lauseen lisäksi myös virkettä ja tekstin rytmiä. Muista myös perustella vastauksesi.

Aiheesta lisää jutussa “Sanoja peräkkäin” SK:ssa 39/2009 (ilm. 25.9.)