Kaarina Hazard ja Leea Klemola kirjoittivat tv-sarjan, jossa seksi on elämän ja kuoleman kysymys
Myrskyn jälkeen -sarja kertoo miesten voimakkaista tunteista ja niiden vaarallisista seuraamuksista, sanovat tekijät.
Kaarina Hazardin ja Leea Klemolan käsikirjoittama Myrskyn jälkeen (Love and Order) oli ehdolla neljän muun pohjoismaisen tv-sarjan kanssa Göteborg Film Festivalin käsikirjoituspalkinnon saajaksi.
Voiton vei norjalainen, Mette M. Bølstadin ja Stephen Uhlanderin käsikirjoittama moderni sotatarina, Nobel. Muut ehdokkaat olivat ruotsalainen Bonus Family, islantilainen Prisoners ja tanskalainen The Day Will Come.
”Oli kunnia olla tuossa porukassa ehdolla”, Kaarina Hazard kertoo Göteborgista.
Nordisk Film & TV Fond -palkinto jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Samalla se on ensimmäinen pohjoismainen palkinto, joka myönnetään tv-draamasarjan käsikirjoitukselle. Göteborgin elokuvajuhlia vietetään nyt 40. kertaa.
Myrskyn jälkeen on tekijöidensä toinen yhteinen tv-käsikirjoitus. Edellinen oli tv-sarja Hopeanuolet (2007), joka pokkasi aikanaan käsikirjoituspalkinnon Venla-gaalassa.
Myrskyn jälkeen on kolmiosainen, loppusyksystä TV1:llä nähtävä sarja. Kaarina Hazard ja Leea Klemola kirjoittivat sen yhdessä, Klemola ohjasi. Pääosaa, komisario Rauni Kolehmaista, näytteli Hazard.
Sarja sijoittuu Tuula-myrskyn pahasti riepottamaan Suomeen. Myrskyn jäljiltä yhteiskunnan toimintakykyisyys ontuu. Junat eivät kulje ja poliitikot ovat voimattomia. Erityisessä vaaravyöhykkeessä tuntuvat olevan tavalliset, herkät suomalaiset miehet.
Tekijöidensä mukaan sarja kertoo juuri miesten voimakkaista tunteista ja niiden vaarallisista seuraamuksista.
Tarinan keskiössä ovat poliisit, jotka ovat joutuneet Yleisradion tiloihin evakkoon, koska Pasilan poliisitalossa on tapahtunut vesivahinko.
Hazard ja Klemola kertovat, että tarina on sijoitettu lähitulevaisuuteen, jossa nykyinen elämänmeno on hetkeksi romahtanut.
”Kuvaamme todellisuutta sellaisena kuin toivoisimme sen olevan. Myrskyn jälkeen ei ole dystopia vaan utopia. Se on haave sähkökatkosta, joka kestäisi ja kestäisi, jotta ihmiset olisivat edes hetken toistensa avun varassa.”
Tekijät luonnehtivat sarjaa oodiksi hyvinvointiyhteiskunnalle ja julkiselle palvelulle.
”Poliisit edustavat sarjassa hyvinvointiyhteiskunnan parasta. Sitä mihin me olemme kasvaneet ja mihin me uskomme. Me olemme aikuistuneet 1980-luvulla, jolloin hyvinvointiyhteiskunta eli kukoistuskauttaan. Nyt sitä puretaan yhtiöiksi”, Hazard sanoo.
Kaksikko teki sarjaa varten ennakkotyötä vierailemalla esimerkiksi poliisioppilaitoksessa Hervannassa Tampereella ja Hämeenlinnan poliisikoirakoulussa. Yksi oikea poliisi oli läpi kuvausten mukana.
”Oli todella kiinnostavaa sukeltaa poliisin maailmaan”, Klemola kertoo.
”Meillä oli kyllä hyvin korkea käsitys poliiseista jo ennen tätäkin. Isoisäni oli kyläpoliisi, joka piti kunnia-asianaan, ettei virka-aikanaan koskaan joutunut kohottamaan asetta ihmistä kohti. Hänelle poliisin ammatti oli sosiaalinen ammatti.”
”Kaarina on valtavan hieno näyttelijä. Sen ruumis on fantastinen.”
Sarjan komisario Rauni Kolehmainen on todellinen ihannepoliisi, jonka erikoistaitona on ennakoida miesten tunteita ja niistä johtuvia järjestyshäiriöitä.
Tekijät korostavat, että tässä sarjassa tunteita ei psykologisoida. Niitä ei selitellä esimerkiksi parisuhteen tilalla. Seksiä ei banalisoida. Se nähdään elämän ja kuoleman kysymyksenä, rakkautta tuottavana voimana.
”Vielä keskiajalla tunteisiin suhtauduttiin kuten luonnonvoimiin. Tunteet tulevat ihmiseen salakavalasti ja aikansa jyllättyään poistuvat”, Kaarina Hazard sanoo.
Kaksikko kirjoitti sarjaa kaikkiaan kuuden vuoden aikana. Toki tekivät sinä aikana monta muutakin.
Jälkikäteen he eivät pysty sanomaan, kumpi on kirjoittanut mitäkin. He kirjoittivat kuin ”yhteisellä päällä, joka oli milloin Kaarina Klemola, milloin Leea Hazard”.
”Oli kauhean kivaa. Välillä oli tietysti hirveän vaikeaakin.”
Idealleen naiset saivat Ylestä heti vihreää valoa, mutta sarjan valmistuminen venyi yhtiössä tapahtuneiden monien muutosten vuoksi.
Klemolalle oli selvää, että Hazardin piti näytellä Rauni Kolehmaisen rooli.
”Kaarina on valtavan hieno näyttelijä. Sen ruumis on fantastinen. Kaarina on turvan ja luotettavuuden kuva, mutta samalla haavoittuvainen ja omintakeinen.”
Lukuisia näytelmiä teatteriin kirjoittanut ja ohjannut Leea Klemola mietti huolellisesti ennen kuin lähti tekemään ensimmäistä tv-ohjaustaan.
”Halusin ympärilleni ihmisiä, joihin luotan ja jotka luottavat minuun.”
Kuvaaja Hannu-Pekka Vitikainen oli tässä suhteessa avainhenkilö. Hän on kuvannut sekä dokumentteja että fiktiota ja ”on kiinnostunut näyttelemisestä”.
”Saatoin luottaa hänen maailmankuvaansa ja kauneudentajuunsa.”
Klemola ja Hazard luonnehtivat sarjaansa vanhaan Yleisradio-perinteeseen kuuluvaksi. Sellaiseksi, jossa suomalaiset kertovat suomalaista.
”Tämä ei kuulu mihinkään genreen eikä yritä muistuttaa mitään olemassa olevaa tv-sarjaa”, Hazard sanoo. ”Halusimme tehdä tarinan, joka on mahdollisimman totta katsojilleen.”