Jäähyväiset unelmille

Liberalismi voi selvitä kriisistään. Mutta vain, jos ymmärrämme sen olevan sarvikuono.

Varhaisin poliittinen pilkkasana, jonka muistan, on lipilaari. Keskipohjalaiset sukulaismiehet kiusoittelivat sillä äitiäni.

Äitini oli liberaalisen kansanpuolueen kunnallisvaaliehdokkaana, kun asuimme lapsuudessani Vantaalla. Myöhemmin perheeni muutti takaisin vanhempieni kotiseudulle Kokkolaan ja äitini jätti Lkp:n. Sukuvelvoitteet palauttivat hänet uskolliseksi keskustan äänestäjäksi.

Liberaalien joukoissa toimiminen näyttäytyi jonkinlaisena pääkaupunkiseudulla asumisen aiheuttamana tilapäisenä mielenhäiriönä. Sitä ei perheessäni mielellään muisteltu.

Kun sukulaismiehet puhuivat lipilaareista, piruilevaan äänensävyyn sekoittui annos paheksuntaa. Liberalismi edusti urbaania ja modernia vapaamielisyyttä, hesalaisten kaupunkilaistouhuja. Sillä ei ollut sijaa agraarisia juuriaan kunnioittavassa maakuntien Suomessa.

Sisältö