Errol Morrisin dokumentti Abu Ghraibin kidutuskuvista ensi-iltaan Suomessa: "Pimeä luku Amerikan historiassa"

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Standard Operating Procedure Errol Morris

Seitsemän amerikkalaista sotilaspoliisia joutui vastuuseen irakilaisvankien kiduttamisesta. Se oli vain silmänlumetta, väittää Errol Morris uudessa dokumentissaan Standard Operating Procedure, joka saa ensi-iltansa Suomessa perjantaina. Ohjaaja näyttää sotilaiden ottamat alkuperäiset kohukuvat rajaamattomina.

Abu Ghraibin vankila.

Toimittaja Kalle Kinnunen haastatteli Errol Morrisia juttuun, joka on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 29. elokuuta 2008. Tuolloin Sony Classics -tuotantoyhtiö ilmoitti, että dokumentti tulee Suomeen vain dvd:nä.

Nyt elokuva nähdään kuitenkin isolla kankaalla. Ensi-ilta on perjantaina 31. lokakuuta. Helsingissä se esitetään Kino Engelissä.

Seuraavassa otteita Kinnusen jutusta. Koko juttu on luettavissa alla olevasta linkistä, josta löytyy julkaistu juttu pdf:nä.

Aavemaiset kuvat Abu Ghraibista

Kun Errol Morris näki Abu Ghraibin vankilan kohukuvat ensimmäistä kertaa, hänen reaktionsa oli se tavanomainen. Hän kauhistui.

“Ne olivat painajaismaisia. Ne olivat aavemaisia. Kauhistuttavia.”

Ja sitten Morrisissa heräsi salapoliisin uteliaisuus.

“Kun katsomme valokuvaa, luulemme tietävämme, mitä näemme. Mutta valokuva voi yhtä hyvin peittää asioita kuin paljastaa niitä. Näyttivätkö kuvat koko totuuden Abu Ghraibista? Oliko tässä kaikki?”

Ei tietenkään. Mutta Yhdysvaltojen hallitus päätti, että kyseessä oli yksittäinen tapaus. Ja että kuvissa esiintyvät sotilaspoliisit ovat sadistisia poikkeusyksilöitä kunniallisissa asevoimissa.

Morris etsi skandaalissa ryvettyneet sotilaspoliisit, ”seitsemän mätää omenaa”. Hän sai viisi heistä kameran eteen. Myös Irakin vankilajärjestelmästä vastuussa ollut, sittemmin tehtävistään vapautettu prikaatinkenraali Janis Karpinski halusi puhua Morrisille.

Dokumentin nimi Standard Operating Procedure tarkoittaa ”normaalikäytäntöä”. Nimi viittaa siihen hiuksenhienoon rajaan, joka erottaa luvattoman ja luvallisen kidutuksen Yhdysvaltojen armeijan nykyisissä ohjesäännöissä.

Irakilaisvangit ihmispyramidiksi

Abu Ghraibin skandaali puhkesi huhtikuussa 2004. Maailmalle levisi kuvia, joissa amerikkalaissotilaat muun muassa pitivät irakilaisvankejaan kaulapannassa, käskyttivät heitä ihmispyramidiksi ja uhkailivat heitä koirilla. Suuri osa vangeista oli alasti. Virnuilevat sotilaat myös poseerasivat irakilaisvainajien vieressä peukalo pystyssä.

Kuvat olivat sotilaspoliisien itse ottamia, edellisvuoden loka–joulukuulta.

Ensimmäisten kuvien levitessä maailmalle Yhdysvaltojen puolustusministeriö toimi nopeasti. ”Mädät omenat” vapautettiin palveluksesta ja passitettiin vankilaan.

Lynndie England Standard Operating Procedure

Siinä sivussa Lynndie England ja kumppanit maalattiin piruiksi. Lynndie England.

”Nämä sotilaat olivat syyllisiä, siitä ei ole kysymystäkään. He tekivät pahoja asioita”, Morris tekee selväksi.

”Voit kuvitella heidät mielessäsi tyhmiksi, moraalittomiksi tai pahuuden ruumiillistumiksi. Mutta kiinnostavampaa on kysyä, miksi kaikki tapahtui. Minua ällistyttää, että heistä puhutaan yhtenä kiinteänä ryhmänä, joka sitten mielletään ikään kuin yhdeksi persoonaksi.”

Morrisin neutraaleissa haastatteluissa tuomituista sotilaista syntyy aivan erilainen kuva kuin se, jonka media heistä skandaalivyörytyksen aikaan maalasi. Abu Ghraibin naispaholaiseksi nimitetty Englandkin paljastuu nöyräksi ja sanavalmiiksi, joskaan ei kovin tietoviisaaksi nuoreksi naiseksi.

Valokuvaajan paljastus

Miksi kuvat on otettu?

”Valokuvat ovat kuin muistoja hirveästä näytelmästä. Ja tarkoitan näytelmää niin, että sotilaatkin ovat osa sitä. Näytelmä luotiin jo aikaisemmin, täysin heistä riippumatta”, Morris sanoo.

Näytelmällä Morris tarkoittaa Irakin sotaa.

”Tätä sotaa ei vielä ymmärretä. Kertomalla näiden sotilaiden tarinan toivon voivani valottaa yhtä näkökulmaa. Sotilaspoliisit oli heitetty helvetilliseen paikkaan, vankilaan keskelle sotaisan maan aavikkoa. Monet heistä olivat noin 20-vuotiaita. He halusivat olla hyviä, kovia sotilaita.”

Sabrina Herman Standard Operating Procedure

Monet kuvista otti Sabrina Harman. Hän unelmoi poliisivalokuvaajan ammatista, käytti kameraansa jatkuvasti ja lähetti melkein päivittäin kirjeitä elämänkumppanilleen Yhdysvaltoihin. Sabrina Herman.

Harmania toisten sotilaspoliisien toiminta epäilytti pitkään. Silti hänet nähdään myös kuvissa. Eräs makaabereimmista esittää häntä hymyilemässä irakilaisen mätänevän ruumiin äärellä.

”Sabrina tunsi myötätuntoa vankeja kohtaan, mutta piti sitä heikkoutenaan. Häntä harmitti, ettei hän pystynyt lyömään vankeja.”

”Niinpä Sabrina ryhtyi kuvittelemaan, että hän on ikään kuin sotilaspoliisien elämästä raportoiva journalisti, että hän vain tarkkailee. Välillä hän kuvailee tapahtumia ulkopuolisena, sitten taas joukon jäsenenä”, Morris arvioi.

Sabrinan kuvien perusteella selvisi, että kuulusteluissa oli tapahtunut murha. ”Toisissa olosuhteissa Sabrina olisi saattanut saada kuvistaan Pulitzerin palkinnon.”

Satoja ”matkamuistoja”

Suurin osa kuvista on kuitenkin pääpiirteissään sitä miltä näyttääkin – ikään kuin vartijoiden karmeita matkamuistoja.

”Vankeja kohdellaan karmeasti, mutta ei vain kameraa varten. Ainoastaan sotilaiden oma poseeraus on lavastusta kameralle”, Morris sanoo.

Tämä on dokumentin ydin. Sotilaspoliisit eivät rääkänneet vankeja omaksi huvikseen.

”Ajatus siitä, että vankeja olisi kidutettu vain koska kamera on paikalla, on väärä. Esimerkiksi eräitä Lynndie Englandista ja vangeista otettuja kuvia rajattiin ennen julkistamista niin, että toiset, vähemmän kameraan huomiota kiinnittävät sotilaspoliisit eivät enää näy. Näin kuvat näyttävät paremmilta, entistä enemmän poseeratuilta, eivät kuvilta laajemmasta tilanteesta”, Morris kiteyttää.

”Näin heistä tehtiin entistä parempia syntipukkeja. Ikään kuin asiat kuvissa olisivat tapahtuneet vain heidän mielihyvänsä vuoksi.”

“Mädistä omenoista” tehtiin pääroistoja

Morris esittelee alkuperäisiä kuvia rajaamattomina. Vaikutelman ero on merkittävä.

”Minulle kuvista kauheimpia eivät välttämättä ole nämä kuuluisimmat. Kauheimpia ovat ne, jotka ovat saaneet standard operating procedure -leiman.”

Kuvia on satoja, ja suuri osa niistä, joissa näyttäisi tapahtuvan julmuuksia, onkin luokiteltu armeijan normaalikäytäntöä esittäviksi – eli ei rikosten todistusaineistoksi. Dokumentissa näytetään, kuinka ammattisotilaankin on vaikea arvioida normaalikäytännön ja kiduttamisen rajaa. Toiseen kannustettiin – toisesta ei pitänyt jäädä kiinni.

”Näistä ’mädistä omenista’ tehtiin koko jutun pääroistoja. Sitä he eivät ole. Normaalikäytännön käsitteen rajojen venyttäjät ovat todelliset syylliset.”

Normaalikäytäntö-leiman saa myös tuttu kuva, jossa huppupäinen, muuten alaston vanki seisoo laatikon päällä sähköjohdot käsissään. Sekin on siis Yhdysvaltojen hyväksymä kuulustelukäytäntö.

Kohukuvat ovatkin vain jäävuoren huippu. Sotilaspoliisit kuvasivat itsensä rikospaikalla, koska eivät ajatelleet tekevänsä rikoksia.

Kuva USA:n nykypolitiikasta

Standard Operating Procedure Errol Morris

Morrisin mielestä olennaisinta Abu Ghraib -sotkussa ei ole salailu tai kidutus, vaan Yhdysvaltojen hallituksen tämänhetkinen politiikka. Väärinkäytökset yhdessä vankilassa ovat oire isommista asioista. “Tämä on tarina yhteiskunnasta, joka polkee ihmisoikeuksia monella muullakin tavalla”, ohjaaja Errol Morris sanoo. Morris dokumentin kuvauspaikalla Abu Ghraibissa.

”Kidutuksella ei ole paikkaa nyky-yhteiskunnassa, ja olen lopen kyllästynyt huuhaaspekulaatioihin tilanteista, joissa aikapommin kätkenyttä terroristia pitäisi kiduttaa. Mutta tämä on tarina maasta, joka polkee ihmisoikeuksia monella muullakin tasolla. Ihan kuin vihollinen olisi niin hullu, että kaikki on sallittava. Kidnapataanko lapsia? Siitä vaan. Kidutetaanko lapsia? Toki, jos heidän vanhempansa ehkä tietäisivät jotain hyödyllistä. Peitelläänkö jäljet? Okei!”, Morris kiihtyy kuvailemaan.

”Jos he haluavat jatkaa globaalia sotaa terrorismia vaan, mikä ettei. Mutta se ei vetele, että otetaan muutama ihminen, kaadetaan syy heidän niskaansa ja ollaan sitten itse muka putipuhtaita. Se ei ole oikein. Se on syvästi loukkaavaa. Tämä on pimeä luku Amerikan historiassa.”

Kuvat Nubar Alexanian / 2007 Max Ave Productions / Sony Pictures Classics

Lisää aiheesta Lue koko juttu: Harhautus Abu Ghraibissa (pdf; SK 35/2008)

Elokuvan kotisivut ja traileri (Sony Classics)

Elokuvan traileri (tekstitys suomeksi)

Errol Morrisin kotisivu

Lisää elokuvista Kalle Kinnusen blogi Kuvien takaa