Musertavan synkkä Son of Saul: ”Ollaan tappokoneen sisällä – pimeyden ja hulluuden keskellä”
Ohjaajan mielestä Schindlerin lista on imelä sankaritarina.
Esikoiselokuvaksi Son of Saul on saavuttanut poikkeuksellisen paljon. Ensin se palkittiin Cannesissa Grand Prixillä, festivaalin kakkospalkinnolla ja nyt se on voittanut myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Voitto oli Unkarin toinen.
Oscaria voi pitää yllättävänä. Elokuva on poikkeuksellisen lohduton. Sen kuva Auschwitz-Birkenausta ei tarjoa pienintäkään suvantoa tai sentimentaalista helpotuksen hetkeä. Päähenkilö, juutalainen Saul on sonderkommando, jonka tehtävä on ihmisten konkreettinen hävittäminen: uhrien vieminen kaasukammioon, ruumiiden kantaminen ulos ja tuhkan kaataminen jokeen.
Mielenterveys on suhteellinen käsite näissä oloissa, mutta kun Saul uskoo löytäneensä ruumiiden joukosta oman poikansa, on selvää, että kyse on viimeisestä harhasta helvetin keskellä.
”Ei tässä mitään satua lähdetty tekemään”, toteaa ohjaaja László Nemes.
39-vuotias Nemes on opiskellut New Yorkissa ja Pariisissa. Son of Saulin käsikirjoitus valmistui jo viisi vuotta sitten. Rahoitusta haettiin useista eri maista. Lopulta vain Unkarin elokuvasäätiö ja yksi amerikkalainen juutalaisjärjestö sijoittivat tuotantoon.
Nemes myöntää ensimmäisen pitkän elokuvansa olleen monella tapaa riski. Pääosan näyttelijällä Geza Röhrigillä ei ollut kokemusta kameran edestä. Röhrig on runoilija ja opettaja.
”Mutta ilman riskiä pitkästyisin. Eurooppalaista elokuvaa tappavat nyt televisio ja netti. Niiden estetiikka on tasapäistä. Tarinankertominen on standardisoitu.”
Son of Saul on omanlaisensa elokuva. Jos johonkin, sitä voi verrata Elem Klimovin sotakuvaukseen Tule ja katso, jonka syvähumanistinen viesti löytyy tinkimättömän inhorealismin alta. Klimovin käyttämiä subjektiivisen kerronnan keinoja viedään Son of Saulissa äärimmilleen. Kuvan laidat on sumennettu, ja katsoja näkee vain Saulin sekä sen, mitä on hänen lähellään. Kauheudet tuntuvat väkevämmiltä, kun niitä ei näe tarkkaan.
”Se on yksi asia, jolla elokuva voi erottua televisiokerronnasta. Televisiossa kaikki pitää näyttää säntillisesti ja selkeästi,” Nemes sanoo.
”Selkeät kuvat ovat litteitä ja rajallisia. Näyttämällä vähemmän näyttää enemmän.”
Oscar-mahdollisuuksia olisi voinut rajoittaa myös Nemesin kritiikki Steven Spielbergiä kohtaan. Ohjaaja on kuvaillut aiempia keskitysleirielokuvia imeliksi sankaritarinoiksi ja maininnut erikseen Schindlerin listan.
Ulkoisilta piirteiltään Son of Saul on elokuva, jota voidaan kutsua realistiseksi. Keskitysleiri on luotu vaikuttavasti. Elokuvassa kuullaan kahdeksaa eri kieltä, koska niin leirilläkin puhuttiin, eikä Saul aina tiedä, mistä ympärillä keskustellaan. Sivujuonena on epätoivoinen pakoyritys, joka perustuu todelliseen tapaukseen.
”Se tapahtui Birkenaussa 1944. Sonderkommandot ryhtyivät kapinaan kuultuaan, että heidät on määrä tappaa seuraavana päivänä. Se oli epätoivoinen yritys ihmisen viimeisillä tunneilla.”
Nemes kertoo käyneensä työryhmänsä kanssa Ranskassa ja Israelissa haastattelemassa asiantuntijoita, jotta yksityiskohdat saatiin sänkyjen kokoja myöten oikein. Mutta hän korostaa, että elokuva tällaisesta aiheesta ei voi olla realistinen.
”Voidaan puhua korkeintaan subjektiivisen totuuden tavoittelemisesta.”
Saul ei välitä kapinasta. Hän ei enää halua mitään muuta kuin löytää rabbin lausumaan rukoukset ja hautaamaan pojan, jota väittää omakseen.
”Kapina on tärkeä osa tarinaa, koska se näyttää, että pää- henkilömme ei ole enää kiinnostunut fyysisestä henkiinjäämisestä”, Nemes kuvailee.
Paitsi pelkoa, Saul kokee syyllisyyttä työstään sonderkommandona. Röhrigin roolityö on niin vahva, ettei tunteita alleviivata, saati lausuta ääneen.
”Saulin pyrkimyksissä ei ole mitään järkeä kenellekään hänen ympärillään. Juuri se kertoo jotain ihmisyydestä. Ollaan tappokoneen sisällä. Pimeyden ja hulluuden keskellä Saulin teot ovat outo valonpilkahdus.”
Yhteen suuntaan Nemesillä on esittää ripaus katkeruudensekaista kritiikkiä.
”Emme pitkien neuvottelujenkaan jälkeen saaneet Israelista rahoitusta. Mikäs siinä, mutta syyksi sanottiin, että käsikirjoitus on huono.”
Mielipide saattaa olla muuttunut.