Vielä kerran, Kari Tapio

Suosikkilaulajan tarina on Aleksi Mäkelän kypsin teos.

elokuva 11.09.2019 11:32
Kalle Kinnunen
Matti Ristinen on Kari Tapio.
Matti Ristinen on Kari Tapio. © Jaana Rannikko / Solar Films

Vuonna 1983 julkaistu Olen suomalainen on käännös italialaisesta laulusta, SalvatoreTotoCutugnon L’italianosta. Siitä tuli savolaistaustaisen Kari Tapion uran tunnetuin hitti.

Onko ironista, että italialaisuudesta nimeään myöten kertova iskelmä kääntyi suomalaisen luonteen, jääräpäisyyden ja pohjoisen vaikeiden olosuhteiden ylistykseksi? Aleksi Mäkelän tulkinta Kari Tapion elämästä ohittaa tällaiset tulkinnat. Se on suoraviivaista käyttöelokuvaa, konstailemattoman viihteellinen elämäkertajuttu, jossa ei kummemmin analysoida eikä keksitä uutta.

Kari Tapio edustaa elokuvassa rehtiä suomalaisuutta, jolla on tietenkin juurensa agraarimaisemassa ja tanssilavoilla. 1960-luvun alkuun sijoittuvassa ensimmäisessä näytöksessä päähenkilön nimi on Kari Jalkanen, ja häntä näyttelee Tatu Sinisalo. Poika haluaa laulaa ammatikseen. Sitä pidetään haihatteluna. Hän tapaa elämänsä naisen, Pian, jota näyttelee Talvikki Eerola.

Valinnat
musiikki

John Lennon -tribuuttialbumi auttoi pianistia saamaan oman My Finnish Calender -konseptinsa tuotantoon.

sarjatärpit

Beforeignersin idea on niin pöhkö, että sarja osoittaa vahvaa itsetuntoa.

sarjakuva

Kati Kovácsin kahdestoista teos on suomalaistaustaisen maahanmuuttajan tarina.

romaani

Petri Tammisen Musta vyö tarjoaa koomista realismia.

romaani

Soili Pohjalaisen Valuvika kertoo isovanhemmista ja lapsuuden maisemista.

Sarjakuvat

Janne Toriseva piirsi huikean sarjakuvaromaanin Moby Dickistä.

Sisältö