Mittakaavana ihminen

Dokumentti Alvar Aallosta ei kaihda ristiriitoja.

dokumentti 03.09.2020 14:00
Kalle Kinnunen
Alvar Aalto kotipihallaan.
Alvar Aalto kotipihallaan. © Aino Aalto/Aallon perhe

Onko elokuva taiteenlajina lähempänä kuvataidetta vai teatteria? Kysymys ei ole niin yksinkertainen.

Virpi Suutarin dokumentti Alvar Aallosta (1898–1976) on järkäle, joka muistuttaa, kuinka arkkitehtuuri ja elokuva ovat sisarukset. Sitä voisi tuskin sanoa, ellei dokumentti olisi näin onnistunut.

Suurhenkilöistä kertovissa dokumenteissa on usein ihaileva ja tuttuja teesejä todisteleva vire. Virpi Suutarille Aallon muotokielen mitta on ihminen, ja hän pyrkii kertomaan kameralla, mitä humaani funktionalismi tarkoittaa.

Alvar Aallosta itsestään nähdään suhteellisen vähän kuvia. Hänen teoksistaankin puhutaan konteksteissa, vailla yksittäisten rakennusten tai huonekalujen ylistämistä. Maiseman merkitys korostuu.

Aalto on suomalaisittain ison rahan dokumentti. Resursseja on tarvittu, koska Aallon piirtämiä rakennuksia on eri puolilla länsimaailmaa.

Valinnat
romaani

Marisha Rasi-Koskisen REC on levottoman maaginen romaani.

Teatteri

elokuva

Ina Weisse teki elokuvan klassisen musiikin ankarasta maailmasta.

näyttely

Mika Vainio sai muistonäyttelyn Kiasmaan.

levytärpit

Armas Järnefelt oli mykkäkauden elokuvasäveltäjä.

Sisältö