Liian tutut sanat
Kaikki tietävät, mitä yt-neuvottelut tarkoittavat. Tavoite oli alun perin aivan toinen. Demokratia piti tuoda tehtaan porttien sisäpuolelle.
Kimmo Aho toivoi työnantajalta malttia. Hän sanoi niin Helsingin Sanomissa.
Ilmoitus yt-neuvotteluista oli juuri julkaistu.
”Neste suunnittelee Suomen jalostamotoimintojen uudelleenjärjestelyjä ja aloittaa yhteistoimintaneuvottelut. Lehdistötiedote 14.9.2020 klo 10.”
Yhtiöstä vähennettäisiin noin 470 työpaikkaa, Naantalin jalostamo suljettaisiin mahdollisesti kokonaan.
Aho on jalostamon pääluottamusmies. Hän sanoi uskovansa, että tuotantolaitoksella olisi työnantajalle vielä annettavaa. Luetteli syitä. Erinomainen syväväylä, jatkuvasti parantuvat maantieyhteydet.
”Sokkihan tämä on, ei siitä mihinkään pääse.”
Voisi kuvitella, ettei osapuolen tarvitsisi esittää toiveitaan julkisuudessa. Ne voisi ilmaista toiselle neuvottelupöydässä, yhteistoiminnan hengessä.
Yt-laki on säädetty siksi, että yritys ja henkilöstö olisivat vuorovaikutuksessa. Että yritystä kehitettäisiin yhteisymmärryksessä ja työntekijöillä olisi mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat heidän työtään, heidän työolojaan ja asemaansa yrityksessä.
Kuka tätä ajattelee, kun kuulee yt-neuvotteluista, kuka edes muistaa? Ne ovat jo vuosia tarkoittaneet irtisanomisia.
Yyteet tarkoittavat lähinnä sitä, että ”työntekijät saavat vähän aikaisemmin tietää, koska saavat potkut”, sanoo Tapio Bergholm, Itä-Suomen yliopiston dosentti ja SAK:n entinen erikoistutkija.
Hän lieventää hiukan. ”Jos vähän karkeesti sanoo.”
”Yt tarkoittaa huonoja uutisia. Se on näytelmä, jossa roolit ja juoni ovat ennalta määrättyjä.”