Yritysten kehitysapu kasvaa – luvut pidetään piilossa: ”Meitä sitoo pankkisalaisuus”

Finnfundia ei voi verrata muihin valtionyhtiöihin, sanoo hallintoneuvostossa istuva kansanedustaja.
Katri Merikallio
Kotimaa 31.8.2015 14:30

Samaan aikaan kun opetusta, sosiaaliturvaa ja kehitysyhteistyötä leikataan rajusti, ensi vuoden budjettiin kaavaillaan 130 miljoonan euron lisärahoitusta Teollisen yhteistyön rahastolle, Finnfundille.

Finnfund on valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö, joka tarjoaa pitkäaikaisia investointilainoja ja riskipääomaa yritysten hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Hankkeissa pitää olla mukana suomalainen intressi eli joko suomalainen yritys tai suomalaista teknologiaa.

Finnfundin rahoittamien hankkeiden tulee edistää asioita, jotka on linjattu Suomen kehitysyhteistyön tavoitteiksi. Näitä ovat muun muassa tyttöjen ja naisten aseman parantaminen, toimivan demokratian, kestävän energiantuotannon, vesi- ja ruokaturvan sekä kehitysmaiden yritystoiminnan ja veropohjan vahvistaminen.

Enemmistö sijoituksista tulee tehdä matalan tulotason maissa.

Hankkeiden lista on pitkä ja kirjava. Useimmista 160 rahoituskohteesta annetaan kuitenkin julkisuuteen vain niukasti tietoa.

Mistään ei käy ilmi, miten paljon rahaa on sijoitettu, eikä sitä, miten rahat on kohteessa käytetty.

Suomalaiset yritykset ovat olleet mukana ensisijaisesti Intiaan ja Kiinaan suuntautuneissa hankkeissa.

Puolen Finnfundin investoinneista on tehty Afrikkaan, mutta suomalaisyrityksiä on niihin lähtenyt listan mukaan vain viisi.

 

Toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemen mukaan puolet Finnfundin rahoituskohteista on sellaisia, joilla tuotetaan uusiutuvaa energiaa, estetään metsien hävittämistä, säästetään energiaa ja raaka-aineita tai parannetaan köyhien ihmisten mahdollisuutta sopeutua ilmastonmuutokseen.

Listalta löytyy tuulivoimaa Keniassa, terästeollisuutta Nigeriassa, metsä- ja puutuotteiden valmistusta Tansaniassa, tietotekniikkahanke Etiopiassa sekä hotelleja eri Afrikan maihin.

Listalta löytyy kuitenkin myös sijoitus pääomasijoitusrahasto Siam Investment Fund, joka on rekisteröity veroparatiisiin Caymansaarille ja on omien tietojensa mukaan rahoittanut muun muassa Thaimaan suurinta koruvalmistajaa ja kylpylähotellin rakentamista Phuketiin.

Toimitusjohtaja Kangasniemen mukaan se on hanke, josta rahasto on irtaantunut jo vuosia sitten.

”Tuo rahasto ei todellakaan kuvaa sitä, mitä Finnfund tekee tai on pitkään aikaan tehnyt tai mihin se nyt ehkä pääomankorotusta saa.”

Cayamansaaret ei silti edelleenkään ole sillä 24 maan listalla, joihin rekisteröityihin rahastoihin Finnfund ei veronkierron tai rahanpesun takia osallistu. Listalla on sen sijaan muun muassa Turkki, Itävalta ja Israel.

 

Useimmista Finnfundin kohteista tiedot ovat niin niukat, että on vaikea nähdä, miten kohde edistää kehitysyhteistyön tavoitteita ja milloin on kyse vain tavanomaisesta kansainvälisestä yritystoiminnasta.

Neljännes Finnfundin investoinneista eli noin 80 miljoonaa euroa on suunnattu erilaisiin rahastoihin. Mitä käytännön hankkeita rahastot rahoittavat, siitä raporteissa kerrotaan vain vähän.

Rahoitustiedon nihkeä välittäminen johtuu toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemen mukaan siitä, että heitä sitoo pankkisalaisuus.

”Tämä ohjeistus on tullut valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksiköstä finanssineuvos Arto Honkaniemeltä.”

”Hanketiedon julkistamiseen olemme kuitenkin panostamassa selvästi lisää.”

 

Päätökset investoinneista lyö lukkoon Finnfundin johtokunta, jossa kolmen virkamiehen lisäksi istuu yrityselämän asiantuntijoita.

Yhtiön hallintoneuvosto, jonka jäsenistä enemmistö on kansanedustajia, saa tiedon ainoastaan sijoituksen tyypistä ja suuruusluokasta. Tarkkaa summaa tai rahoitusehtoja ei kerrota pankkisalaisuuden takia edes heille.

Hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Antti Lindtman (sd), pitää Finnfundin toimintaa sinänsä hyvänä.

”Mutta Finnfundia ei voi verrata muihin valtionyhtiöihin. Finnfundilla on erityistehtävä eli tavoitella kehitysvaikutuksia kehitysmaissa. Toiminnan pitäisi siksi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja sitä pitää evaluoida säännöllisesti”, Lindtman sanoo.

”Ulkoministeriö vastaa omistajaohjauksesta, mutta on tärkeää että kansanedustajien näkemys näkyy ja kuuluu tässä toiminnassa.”

 

Valtiontalouden tarkastuskeskus VTV arvioi Finnfundin toimintaa viisi vuotta sitten. Sen mukaan Finnfund on tuloksellisesti toteuttanut tavoitteita, joita sen toiminnalle on asetettu.

Finnfund on tähän mennessä saanut valtiolta pääomaa 150 miljoonaa euroa pääomaa. Viime vuonna rahaston taseessa oli varoja 236 miljoonaa eli Finnfundin tekemät sijoitukset ovat olleet tuottoisia. Rahaa ei jaeta osinkoina valtiolle vaan ne menevät kiertoon uusiin hankkeisiin.

Aalto-yliopistossa väitöskirjaa valmisteleva Matti Ylönen pitää Valtiontalouden tarkastuskeskuksen arviota kuitenkin riittämättömänä.

”Nyt kun kehitysyhteistyön määrärahoista entistä suurempi osa halutaan kanavoida yksityisten yritysten kautta, täytyy niiden käyttöä ja kehitysvaikutuksia voida kunnolla valvoa.”

”Kyse on aina valinnasta. Jos sama raha investoitaisiin kehitysmaissa esimerkiksi koulutukseen, mitkä sen kehitysvaikutukset silloin olisivat.”

”Kehitysyhteistyöltä on aina edellytetty suurta avoimuutta. Eivät kaupalliset hankkeet voi olla tässä poikkeus.”

 

Finnfundin sijoituksista ovat hyötyneet muun muassa seuraavat suomalaisyritykset:

  • Bangladesh: Wärtsilä
  • Indonesia: Dovre Group
  • Intia: Alteams Group, Nokia Siemens Networks, Ojala Yhtymä, Stera Techonolgies, Metso Paper, Valkeakosken Betoni
  • Kiina: Avain Technologies, Metalliset, GreenStream Network, Lapland Food, Norrhydro Gropu, Outokumpu, Peikka Group, Fimet, Mekitec
  • Malesia: Polar Electro
  • Thaimaa: Pöyry, Private Energy Market Fund
  • Afrikka: Climate Wedge, Mafi, Peikko Group, Wärtsilä, Lojer
  • Ukraina: Macring, Konecranes
  • Venäjä: Myllyn Paras, Scanfert, Atria, Skaala, Rani Plast, Betset