Yllätys Savossa – Iisvedeltä löytyy pikku Pispala

Kesämatkalla: Tiiviisti rakennettu sahatyöläisten kylä on poikkeuksellinen näky savolaisessa maisemassa.

Kesämatkalla
Teksti
Riikka Karhunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

KESÄMATKALLA – Lapsena kesät olivat tolkuttoman pitkiä. Päivät laahustivat mökillä Karttulassa Sisä-Savossa toukokuun lopusta elokuun puoliväliin. Usein tuli tuijotettua laiturilla Virmasveden selkää ja mietittyä, mitä tuolla järven toisella puolella mahtaa olla.

Vastaus löytyi, kun isä päätti viedä perheen autoajelulle järven ympäri. Pieniä kivikkoisia pellon plänttejä, metsikköä, yksi talo pellon laidassa, toinen tuonnempana, pöpelikköä, pimeää kuusikkoa, solakoita rantakoivuja, muutama kapea kannas, järveä, järveä. Sitä se savolainen maisema on.

Mutta Suonenjoen Iisvedeltä jäi mieleen kummallinen kylä, Kolikkoinmäki. Ei sellaista ollut nähnyt kuin korkeintaan Melukylän lapsissa tai Marikissa, ruotsalaisissa lastenkirjoissa. Pieniä punaisia taloja valkoisine ikkunanpuitteineen mäenrinteessä vieri vieressä. Jokaisella talolla, tai pikemminkin mökillä, oli oma piha syreeneineen, talojen välissä lauta-aidat ja kapeita kujia. Muistan isän paasanneen, että tämä ei olekaan tyypillistä savolaista harvaa asutusta. Tämä on työläiskylä.

kesakohde_suonenjoki_kolikkoinmaki.3
Kolikkoinmäki ei ole kuollut museo vaan siellä eletään täyttä häkää. © Riikka Karhunen

Ja sitten seurasi esitelmä siitä, kuinka Iisvedellä toimi 1900-luvun alkupuolella useita sahoja ja rullatehdas. Iisvedellä, joka itse asiassa on samaa järveä kuin mökkijärvemme Virmasvesi, uitettiin paljon puuta. Iisveden satama oli viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä peräti Suomen vilkkain sisävesisatama, kanavien kautta oli yhteys Pielaveden reitille.

kesakohde_suonenjoki_kolikkoinmaki.2
Iisveden satamaan johtava rautatien haara rakennettiin Savonradan rakentamisen yhteydessä 1887–1889. Asemarakennus valmistui 1889. Rata ei ole enää käytössä, ja asemarakennus on yksityisomistuksessa. © Riikka Karhunen

Miksi Kolikkoinmäki on niin erinäköinen kuin mihin savolainen silmä oli tottunut?

Siksi, että sahat imivät työväkeä, jonka piti nopeasti saada katto päänsä päälle. Saastamoinen Oy paalutti viljelymaiden reunalla olleen viljelykseen kelpaamattoman Kolikkoinmäen tonteiksi. Asemakaavaksi riitti se, että sahatyöläinen sai 500 neliön tontin ja rakensi sille omin käsin yksi- tai puolitoistakerroksisen talon. Lautatavaran hän oli saanut työtä tai pientä maksua vastaan sahalta. Koska tonttimaasta oli pula, moni asukas myi tontin toisen puolikkaan ja kohta siihen nousi toinen talo. Siksi pääosin 1919–1927 nousseesta Kolikkoinmäestä tuli tiivis.

Tiivis oli varmasti myös tunnelma yhden hellahuoneen taloissa, joissa saattoi asua perheen lisäksi useita kortteerimiehiä niin, että väkeä oli helposti toistakymmentä. Mutta ”sopu sijjoo anto”, kuten eräs Kolikkoinmäen alkuperäinen asukas kertoi vuonna 1977 tehdyssä dokumentissa Kolikkoinmäki – Savon Pispala, joka kannattaa katsoa Ylen Elävästä arkistosta.

kesakohde_suonenjoki_kolikkoinmaki5
Tässä talossa toimi Nyyssösen kauppa, joka lopetti toimintansa talvisodan jälkeen, välirauhan aikana. © Riikka Karhunen

Vilkkainta elämä oli sahojen kukoistuskaudella 1920-luvulla, ja parhaimmillaan Kolikkonmäellä asui satoja ihmisiä. Oli kauppoja, räätäli, hierojia, suutari ja kaksi yleistä saunaa. Kolikkoinmäellä ovat lapsuutensa viettäneet muun muassa kuplettinikkari ja säveltäjä Lauri Jauhiainen sekä laulaja Erkki Junkkarinen. Iisvedellä oli myös aktiivista työväenyhdistystoimintaa, ja voimisteluseura Vesan kasvatti oli esimerkiksi maailmanmestarihiihtäjä Kalle Jalkanen.

kesakohde_suonenjoki_kolikkoinmaki.4
Kansa-vakuutusyhtiön asiamiehen talon kuisti. © Riikka Karhunen

Sahateolisuus alkoi supistua 1950-luvulla, jolloin Kymin saha lopetti toimintansa. Samoihin aikoihin alkoi Kolikkoinmäkikin hiljentyä. Iisveden Metsä Oy:n saha toimii edelleen.

Kolikkonmäellä on pystyssä viitisenkymmentä taloa, ja niissä asutaan yhä, osassa ympärivuotisesti, osa taloista on kesämökkeinä. Alue on suojeltu, kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Jotkut taloista on remontoitu ja entisöity taiten vanhaa kunnioittaen, toiset näyttävät pikemminkin uusvanhoilta, liian sliipatuilta. Moni talo on myös niin ränsistynyt, että toivoisi pikaisesti jonkun tarttuvan toimeen ja pelastavan vanhuksen.

Kesäisenä arkipäivänä Kolikkoinmäellä kävellessä näkee ihmisiä piha-askareissa ja kuulee pauketta ja sahaamista. Kyllä, täällä kunnostetaan tai rakennetaan jotakin! Ja koirat räksyttävät pihoilla. Räsymatot kuivuvat orsilla. Oikeaa elämää! Jos haluaa nähdä, miten pikkuruisissa taloissa on ennen vanhaan eletty, voi astua sisään Kolikkoinmäen työläiskotimuseoon, joka on sisustettu 1950-luvun malliin.

Sopivalla tuulella voi haistaa myös sahalta puun tuoksun.

Kolikkoinmäen työläiskotimuseo avoinna 31.7. asti ma klo 13–19, ti–pe klo 12–18. Suonenjoen 145-vuosijuhlan kunniaksi vapaa pääsy koko kesän. Opastetut esittelyt maanantaisin 13.7., 20.7. ja 27.7. klo 18.