Itseohjautuvat alakoululaiset
Lappeenrannan uudessa Pontuksen koulussa yli 80 oppilasta opiskelee samassa tilassa. Apuna ovat sermit ja kuulosuojaimet.
Kuudestakymmenestä alakoululaisesta lähtee ääntä. Lähes avoimessa 350-neliöisessä Viherniitty-opetustilassa Pontuksen uudessa koulussa Lappeenrannassa on hälinää, vaikka kaikki soluksi kutsutun tilan 83 lapsesta eivät ole paikalla.
”Yleensä melua ei ole näin paljon, vaan työrauha on yhtä hyvä kuin perinteisissä kouluissa”, sanoo rehtori Katri Kurronen. Hälinää selittää hänen mukaansa siivous.
Lappeenranta on keskimääräistä innokkaammin ajanut uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiöoppimista ja lasten itseohjautuvuutta. Viime syksyksi valmistunut Pontus on tästä ääriesimerkki.
Mallikoulu oli myös kaupungille edullinen: neliöitä lasta kohden on perinteistä koulua vähemmän.
Montessoriohjaajaksi opiskellut Kurronen sai budjetin puitteissa suunnitella tilojen käyttöä ja opetusta pitkälti omien näkemystensä mukaan montessoripedagogiikkaa hyödyntäen.
360 lapsen alakoulu on jaettu neljään soluun, joissa kussakin on noin 80 joko ykkös-, kolmos- tai viitosluokan tai kakkos-, nelos- ja kuutosluokan oppilasta. Eri ikäiset lapset vertaisopettavat toisiaan, ja isot paimentavat pienempiä.
Solu koostuu neljästä luokkatilaa muistuttavasta, keskustorille avautuvasta ovettomasta tilasta. Yksi on niin sanottu hiljainen yksilötyöskentelyn tila, jonka pulpeteilla on suojaavat sermit ja kuulosuojaimet.
Lapsilla ei ole omia paikkoja tai pulpetteja, vaan vain oma kaappi henkilökohtaisille tavaroille.
Taito- ja taideaineille sekä liikunnalle on erilliset luokat.
Viherniityn ekaluokkalaiset saavat maanantaiaamuna opettajalta yksilöllisen oppimispolun perusteella tehdyn viikkotehtävälistan. Isoimmat katsovat viikkotehtävät itse tietokoneelta pilvipalvelusta.
Lapset valitsevat opettajalta kyselemättä tehtävät kiinnostuksensa mukaan ja tekevät niitä yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä. Opettajat pitävät opetustuokioita lähinnä kielissä, muutoin lapset ovat omatoimisia tiedon etsijöitä.
Yhden luokanopettajan sijasta lapsilla on opettajatiimi, jolta voi pyytää neuvoa. Perjantaisin opettajat tarkistavat, että viikon tehtävät on tehty.
”Opettajan roolin muutos tiimiopettajaksi on iso. Opettajalla ei enää ole samalla tavalla hallinnan tunnetta omista oppilaistaan, mutta kollegoilta voi kysyä välittömästi neuvoa, ja lapsilla on monta omaa aikuista”, sanoo Kurronen.
Kurrosen mukaan haasteena on hiljaisten ja muuten tukea tarvitsevien lasten huomiointi. ”Toisaalta täällä on monta aikuista observoimassa lapsia.”
Opettajat näkevät koulussa paljon hyvää, mutta jotkut kaipaavat suljettavia hiljaisia tiloja. Myös osaa vanhemmista uudenlainen koulu mietityttää.
”Solu on kaunis mutta ahdas, ja siellä on liikaa lapsia. Etenkin alussa lapset valittivat melua ja sitä, että missään ei saa olla rauhassa. Järjestelmä suosii ulospäin suuntautuneita lapsia”, sanoo yksi äiti.
”Lapsi valittaa, että on melua ja on vaikea keskittyä. Aika vähän tulee läksyjä. Toivon, että ehtivät vuoden aikana tehdä kaikki opetussuunnitelman tehtävät”, sanoo toinen äiti.