Veritulppaa, ei veritulppaa, sittenkin tulppaa – muuttuva tieto rokotteista on tieteen merkki, mutta voi lisätä rokotekriittisyyttä 

Koronarokotteiden nopea kehittäminen on tehnyt näkyväksi sen, mihin normaalisti ei kiinnitetä huomiota: tieteellinen tieto muuttuu.
Koronarokotuksia annettiin Helsingissä 17. helmikuuta 2021.
Koronarokotuksia annettiin Helsingissä 17. helmikuuta 2021. © Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Vaikka koronarokotukset ovat jatkuneet jo kuukausia, käytössä olevia rokotteita koskeva tutkimustieto muuttuu ja päivittyy edelleen. Rokotteiden poikkeuksellisen nopea kehittämien ja käyttöönotto ovat altistaneet ne myös kritiikille ja epäilyille.

Muuttuva tieto tehosta ja riskeistä voi lisätä läpinäkyvyyttä ja luottamusta rokotteisiin. Se voi kuitenkin myös vahvistaa rokotekriittisyyttä ja rokotteen ottamiseen liittyvää epäröintiä, sanoo rokotekriittisyyttä tutkinut yliopisto-opettaja Johanna Nurmi Turun yliopistosta.

”Uutta tietoa tulee koko ajan, ja se tekee näkyväksi tieteellisen tiedon tuottamiseen liittyvän epävarmuuden. Normaalitilanteessa emme ole niin tietoisia siitä”, Nurmi sanoo.

”Me emme tiedä, mitä emme vielä tiedä. Se voi rokotteiden kohdalla olla pelottavaa.”

 

Tiedon jatkuva päivittyminen ja muuttuminen johtuu osittain siitä, että koronarokotteet voivat saada ehdollisen myyntiluvan jo ennen laajojen ihmiskokeiden kaikkien tulosten valmistumista.

Pandemiatilanteen takia rokotteet ja rokotukset myös nousevat herkästi uutisotsikoihin ja julkiseen keskusteluun.

Esimerkiksi Astra Zenecan rokotteen mahdolliset sivuoireet ovat saaneet paljon julkisuutta, ja käsitykset ovat muuttuneet nopeastikin: Ensin rokotteen käyttö keskeytyi monissa maissa veritulppaepäilyjen vuoksi, mutta pian viranomaiset julistivat rokotteen turvalliseksi. Jo seuraavana päivänä Suomi kuitenkin päätti keskeyttää rokotukset ja selvittää rokotteen yhteyttä verisuonitukoksiin.

Nyt rokotukset Astra Zenecalla jatkuvat Suomessa yli 65-vuotiailla.

Jo pelkät epäilyt haitoista ovat Nurmen mukaan omiaan vahvistamaan niiden ihmisten kriittisyyttä, jotka jo valmiiksi suhtautuvat rokotteisiin epäillen. Siksi esimerkiksi rokotusten keskeyttäminen voi yhtäältä lisätä luottamusta viranomaisiin mutta toisaalta myös nakertaa uskoa rokotteisiin.

Rokotteiden kehittämisessä, valmistuksessa ja arvioinnissa läpinäkyvyys on kuitenkin käytännössä ainoa mahdollinen toimintatapa, sillä salailu romuttaa paljastuessaan luottamuksen.

”Ja joskushan täydentyvä tieto voi myös vakuuttaa ihmisiä rokotteen hyödyistä”, Nurmi sanoo.

Esimerkiksi tiedot mRNA-rokotteiden tehosta uusiin virusvariantteihin ja kyvystä vähentää tartuttavuutta voivat rohkaista ottamaan rokotteen.

95 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että maassamme annettavat rokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia.

Kaikkiaan suomalaiset suhtautuvat rokotuksiin hyvin myönteisesti, ja meillä rokotekriittisyys on huomattavasti harvinaisempaa kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa.

Esimerkiksi vuoden 2019 Tiedebarometrissa 95 prosenttia suomalaisista oli täysin tai paljolti sitä mieltä, että maassamme annettavat rokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia. Se kertoo luottamuksesta yhteiskuntaan, viranomaisiin ja tutkittuun tietoon.

Koronarokotteen ottamiseen liittyy kuitenkin toisenlaista harkintaa kuin rokotusohjelman rokotteisiin, jotka moni ottaa niin itselleen kuin lapsilleen asia sen enempää miettimättä.

”Koronarokotteen kohdalla korostuu yksilön valinta.”

Nurmen mukaan pohjoismaiseen terveyspolitiikkaan on pitkään kuulunut, että yksilöiden halutaan ottavan vastuuta omasta terveydestään tekevän sitä edistäviä valintoja. Jotkut vievät tämän ajattelun niin pitkälle, että haluavat itse arvioida, onko rokote itselle hyvä vai huono asia.

”Jatkuva uutisointi, epävarmuus ja tilanteen eläminen voivat ruokkia epäröintiä.”

Maissa, joissa rokotekriittisyys on yleistä, taustalla voi olla paikallisia rokotehaittoja tai pieleen menneitä rokotekampanjoita.

”Ne voivat vaikuttaa jopa vuosikymmenien takaa.”

Myös Suomessa luottamusta rokotuksiin ja viranomaisiin ovat syöneet sikainfluenssaan annetusta Pandemrix-rokotteesta seuranneet narkolepsiatapaukset. Tämä näkyi influenssarokotteen kattavuudessa, joka on kuitenkin hiljalleen palannut ennalleen.

Rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet annetaan Suomessa lähes kaikille lapsille. Vuonna 2017 syntyneistä niitä saivat rokotteesta riippuen 80–98 prosenttia lapsista.

Koronarokotteiden osalta lasten rokotukset ovat vasta edessäpäin. Turussa tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat rokottamiseen sitä myönteisemmin, mitä enemmän he luottavat rokotteeseen. Jonkin verran vaikutusta on myös sillä, miten vakavana he pitävät taudin sairastamista.

Usein rokotteisiin kielteisesti suhtautuvia henkilöitä yhdistää kriittinen suhtautuminen lääketieteellisen tiedon tuottamiseen ylipäätään

Vaikka valtaosa suomalaisista luottaa rokotteisiin, epäluuloa ja epäluottamustakin esiintyy. Tiedebarometrin vastaajista 32 prosenttia oli muun muassa sitä mieltä, että rokotusten vaaroista ja haittavaikutuksista puhutaan aivan liian vähän.

”Sen takia ajattelen, että suomessakin kannattaa ottaa kritiikki vakavasti ja pyrkiä selvittämään, mihin yhteiskunnan tahoihin epäluottamus kohdistuu ja miten sitä voisi ehkäistä.”

Nurmi on tutkinut rokotekriittisiä vanhempia ja havainnut kolme taustasyytä, joihin kriittisyys pohjaa: he pelkäävät tai ovat kokeneet haittavaikutuksia, eivät luota terveysviranomaisiin, lääketieteeseen ja lääketeollisuuteen ja heillä on vaihtoehtoisia terveyskäsityksiä ja -käytäntöjä.

Usein rokotteisiin kielteisesti suhtautuvia henkilöitä yhdistää kriittinen suhtautuminen lääketieteellisen tiedon tuottamiseen ylipäätään. He ovat kiinnostuneita tiedon puolueettomuudesta ja eettisyydestä ja kritisoivat lääketeollisuuden osuutta tutkimusten rahoittamisessa, määrittelyssä ja toteutuksessa. Epäluuloa herättävät esimerkiksi tulosten esittäminen ja datan avoimuus.

”Koronarokotteiden kehittäminen ja seuraaminen on tuonut esiin juuri näitä asioita.”

Nurmen mielestä epäilijöiden näkemyksiä ei pidä väheksyä etenkään terveydenhuollossa. Jos hoitajat ja lääkärit eivät ota vakavasti vaikkapa vanhemman epäilyjä rokotteen haitoista, tämä kokee helposti tulleensa sivuutetuksi. Vastaavia tilanteita kokeneet löytävät helposti toisensa sosiaalisesta mediasta, ja keskusteluissa epäluottamus terveydenhuoltoa kohtaan helposti kasvaa.