Valtiot sanovat leikanneensa päästöjä – mittaukset paljastavat: Hiilidioksidin määrä kasvaa kiivaammin kuin koskaan

Bonnissa alkavalle YK:n ilmastokokoukselle viesti on vakava paikka, sillä nyt on kiire.

hakkuut
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pariisin ilmastosopimusta juhlittiin reilut kaksi vuotta sitten vuonna 2015 käänteentekevänä. Ja sitä se olikin. Ensi kertaa liki jokainen maailman maa sitoutui vapaaehtoisesti vähentämään omia kasvihuonekaasupäästöjään.

Tähän asti annetut lupaukset eivät kuitenkaan alkuunkaan riitä.

”Kunnianhimon tasoa pitää nostaa. Nykymenolla maapallon keskilämpötila nousee vaarallisesti 3–4 astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä, ei suinkaan 1,5–2 astetta, joka oli tavoite”, sanoo Petteri Taalas.

Taalas johtaa Genevessä sijaitsevaa Maailman ilmatieteen järjestöä WMO:ta. Aiemmin hän toimi Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajana.  

Tähän mennessä annetut lupaukset ovat vasta kolmannes siitä, mitä Pariisin ilmastosopimuksen toteutumiseksi tarvittaisiin.

”Me päinvastoin kuljemme vastakkaiseen suuntaan”, sanoo Taalas.

WMOn tuoreista tilastoista käy ilmi, että viime vuonna rikottiin kaikkien aikojen ennätys hiilidioksidipitoisuuden nousuvauhdissa. Koskaan aiemmin ilmakehän hiilidioksiidipitoisuus ei ole kasvanut yhtä nopeasti yhden vuoden aikana.

Maanantaina 6. marraskuuta alkaa Saksassa Bonnissa YK:n ilmastokonferenssi (COP23), johon osallistuvat Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat. Kokous päättyy 17. marraskuuta.

 

Samaan aikaan kuitenkin kansainvälinen energiajärjestö IEA kertoo, että globaalit CO2-päästöt ovat lakanneet kasvamasta. Mistä ero johtuu?

”Me mittaamme sitä, mitä ilmakehässä oikeasti tapahtuu”, Taalas sanoo.

IEA:n tilastot perustuvat puolestaan siihen, mitä maat itse kertovat päästävänsä taivaalle.

”Siinä voi olla vähän klappia”, Taalas sanoo.

Myös ilmastojärjestelmä itsessään on hidas. Hiilidioksidi pysyy ilmakehässä satoja vuosia sinne päästyään ja merivedessä vielä pitempään.

”Me olemme jo tuottaneet niin paljon hiiltä ilmakehään, että tilanne ei nopeasti korjaannut, vaikka me lopettaisimme päästöt kokonaan tänä päivänä. Sen vaikutus näkyisi ilmakehässä vasta 2060-luvulla.”

Nopeasti kohoavat hiilidioksidipitoisuudet ja muut kasvihuonekaasut ilmakehässä voivat käynnistää ennen näkemättömiä muutoksia ilmastossamme ja johtaa vakaviin ekologisiin ja taloudellisiin häiriöihin, WMO:n tuoreessa raportissa sanotaan.

Monessa maassa ajateltiin Pariisin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, että asia on sillä hoidettu.

”Mutta sopimus oli vasta alku, varsinainen työ on nyt edessä”, sanoo Taalas.

Myös YK:n ympäristöjärjestö soittaa jo kelloja.

”Luvut eivät valehtele”, sanoo järjestön johtaja Erik Solheim.

”Me päästämme edelleen aivan liian paljon kasvihuonekaasuja ilmakehään, ja tämän pitää muuttua. Viime vuosina olemme nähneet todella suuren lisäyksen uusiutuvan energian käyttöönotossa, mutta nyt meidän on moninkertaistettava ponnistelumme, jotta nämä teknologiat saadaan leviämään.”

Uusiutuva energia on halventunut roimasti eikä hiili enää houkuttele investoija. Niin ikään sähköautot lisääntyvät, lautasta ei enää välttämättä täytetä lihalla ja taloja lämmitetään yhä enemmän maalämmöllä ja auringolla.

”Se mitä nyt tarvitaan, on globaali poliittinen tahto ja uusi ymmärrys siitä, että nyt on kiire”, Solheim sanoo.

“Olemme havainneet merkittävää kasvua säähän liittyvissä luonnonkatastrofeissa.”

Ilmastonmuutos on muuttunut vuoden 2017 aikana todeksi sadoille tuhansille ihmisille. WMO:n mukaan Karibian hurrikaanikausi oli tänä vuonna ennätyksellinen.

”Koskaan aiemmin ei ole nähty kahta Yhdysvaltoihin rantautuvaa näin voimakasta hurrikaania kauden aikana”, Taalas sanoo.

Hurrikaani Irma pysytteli puolestaan pidempään kategoria 5:ssä kuin mikään hurrikaani aiemmin.  

”Näitä nyt nähtyjä ääreviä sääilmiöitä esiintyy jo entistä useammin. Me olemme havainneet merkittävää kasvua kaikissa säähän liittyvissä luonnonkatastrofeissa. Myös niiden kustannukset ovat 30 viime vuoden aikana kolminkertaistuneet”, sanoo Taalas.

Hurrikaanit saavat voimansa lämmenneestä merivedestä. Lisäksi alemmassa ilmakehässä on syntynyt entistä enemmän vesihöyryä, mikä puolestaan tekee sateista erityisen rankkoja. Se taas lisää vakavia tulvia.

 

Suomessa kiivaana käytävää metsäkeskustelua Taalas sen sijaan rauhoittaisi.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus haluaa lisätä merkittävästi metsien hakkuita lähivuosina. Tutkijat puolestaan varoittavat, että ne heikentäisivät metsien hiilinielua usean kymmenen vuoden ajaksi.

”Olennaista on se, mitä aikaväliä tarkastellaan”, Taalas sanoo.

”10–20 vuoden aikana lisähakkuilla tuotetaan lisää hiiltä ilmakehään, mutta jos tarkastelujakso on 50 vuotta, hakattujen puiden tilalle istutetut puut sitovat jälleen hiilidioksidin ilmakehästä takaisin metsiin.”

”Ilmakehän kannalta meidän metsäpolitiikkamme on ihan hyväksyttävää”, Taalas sanoo. ”Mutta muista luontoarvoista puhuminen on sitten kokonaan toinen kysymys.”

 

Suomen ilmastoasioiden pääneuvottelija Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä sanoo, että vaikka Bonnin-kokous on ennen kaikkea teknisesti painottunut välikokous, tiedot ilmakehän uusista hiilidioksidipitoisuuksista lisäävät kokoukseen kiireellisyyden tunnetta.

”Kokouksessa puheenjohtajalla on paljon sananvaltaa ja ensi kertaa puhetta johtaa maa, johon ilmastonmuutos iskee ensimmäisenä eli Fidzin saarivaltio.”

”Pienet saarivaltiot pitävät esillä varmasti paljon sopeutumista ilmastonmuutokseen ja sen rahoitusta”, Honkatukia arvioi.

Saarivaltioille maapallon lämpeneminen on elämän ja kuoleman kysymys, ja jo kahden asteen nousu merkitsisi useiden saarten jäämistä meriveden alle. Siksi ne haluavat asettaa tavoitteeksi 1,5 asteen keskilämpötilan nousuun.

Jo ennen Bonnin-kokouksen alkua ne ovat pyrkineet rakentamaan mahdollisimman laajaa rintamaa, johon otettaisiin valtioiden lisäksi mukaan myös esimerkiksi osavaltioita ja kaupunkeja.

Eli jos liittovaltio, käytännössä Donald Trump, ei sitoudu päästöleikkauksiin, niin osavaltiot ja kaupungit voisivat olla toimissa mukana.

 

Päästöleikkausten kunnianhimoa yritetään kirittää ylöspäin varsinaisesti vasta vuoden kuluttua Puolassa pidettävässä YK:n ilmastokokouksessa. Kuitenkin tieto siitä, kuinka kaukana vielä tällä hetkellä tavoitteesta ollaan, vaikuttaa jo alkavan Bonnin-kokouksen kulkuun.

Suljettujen ovien takana Bonnissa puhutaan paljon Pariisin ilmastosopimuksen säännöistä, tiedon avoimuudesta, ilmastoriskeistä ja -vahingoista, mutta myös luottamuksesta – ja etenkin rahasta.