Sovittelija tulilinjalla

Palkansaajajärjestöissä on tyytymättömyyttä valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalaa kohtaan. Häntä arvostellaan pehmeydestä ja työnantajien myötäilystä.

Kotimaa
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Riitaisa ja takkuillen edennyt työmarkkinasyksy koettelee myös valtakunnansovittelijan arvovaltaa. Palkansaajajärjestöissä monet ovat tyytymättömiä sovittelijana puolisentoista vuotta toimineeseen Vuokko Piekkalaan. Hänen väitetään myötäilevän liikaa työnantajia.

Koska neuvottelukierros on vielä kesken, kriitikot eivät halua arvostella sovittelijaa julkisesti. Taustakeskusteluissa monet kuitenkin sanovat, ettei hänen tasapuolisuuteensa täysin luoteta.

Palkansaajapuolta hiertää muun muassa teknologiateollisuutta koskeva ensimmäinen sovintoesitys, jonka Teollisuusliitto hylkäsi. Esityksen on laskettu poikenneen työnantajan tarjouksesta vain 0,1–0,2 prosenttiyksikköä.

Piekkalaa arvostellaan myös pehmeydestä. Teknologiateollisuudessa ei jatkettu viime viikolla sovittelua, koska työnantajien kalentereista ei löytynyt sopivaa aikaa. Sovittelija voisi määrätä osapuolet toimistoonsa ja istuttaa heitä siellä niin pitkään kuin haluaa, mutta tätä konstia ei ole nyt kokeiltu.

 

Kun työmarkkinakierros on keväällä ohi, palkansaajapuoli toivoo keskustelua koko sovittelujärjestelmän uudistamisesta. Puheenjohtaja Antti Palola (sd) esitti äskettäin STTK:n valtuustossa Ruotsin mallin mukaista sovittelulaitosta, joka ei ole riippuvainen yhdestä henkilöstä.

SAK:n Jarkko Eloranta (sd) on väläyttänyt jo aikaisemmin mallia, jossa sovittelijoita olisi kaksi: toinen työnantaja- ja toinen työntekijäpuolelta.

Työnantajajärjestöissä ei ole kuitenkaan toistaiseksi lämmetty näille ajatuksille.

Suomessa on tapana, että sovittelija tulee vuorotellen työnantaja- ja palkansaajapuolelta, mutta hänellä pitää olla myös toisen osapuolen hyväksyntä. Viimeksi oli tavallista vaikeampi löytää työnantajapuolelta ehdokasta, joka olisi kelvannut kaikille.

Palvelutyönantajien entisen työmarkkinajohtajan Harri Hietalan valinta kaatui siihen, että hän ei ollut Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) mielestä sanoutunut tarpeeksi jyrkästi irti vanhanmallisista keskitetyistä sopimuksista. Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas oli puolestaan suututtanut EK:n sopimalla liittokierroksella kunta-alalle hieman vientialoja korkeammat korotukset. Piekkalan valtti oli, että hän ei herättänyt suuria tunteita kenessäkään.

Piekkalan ja palkansaajajärjestöjen välit kiristyivät kuitenkin heti alkuunsa, kun sovittelija ilmoitti julkisesti, ettei mikään ala saisi häneltä liittokierrokselta korkeampia palkankorotuksia kuin ensimmäisenä sopimuksensa tehnyt päänavaaja.

Ilmoitus tulkittiin lupaukseksi työnantajille, että vientiteollisuus saisi määritellä korotusten tason.

Piekkalaa kohtaan tunnettu epäluottamus heijastui myös postikiistan sovitteluun.

Silloisen pääministerin Antti Rinteen (sd) aloitteesta sovittelija korvattiin hetkeksi neljän työmarkkinakonkarin selvitysryhmällä. Rinteen veto kismitti puolestaan EK:ta, jonka mielestä se nakersi tarpeettomasti sovittelijan arvovaltaa.

Piekkala sanoo halunneensa osoittaa työnantajille, ettei sopimus synny heidän luvuillaan.

Piekkala ihmettelee häneen kohdistuneita syytöksiä puolueellisuudesta.

Hänen mukaansa Teollisuusliiton joulukuun alussa hylkäämän sovintoehdotuksen ensisijainen tarkoitus oli osoittaa työnantajille, että sopimus ei synny heidän tekemänsä tarjouksen pohjalta. Piekkalan mukaan hän oli myös tehnyt tämän taka-ajatuksensa neuvottelijoille selväksi.

Hän kertoo päätyneensä tällaiseen ratkaisuun, koska osapuolten näkemykset olivat siinä vaiheessa niin kaukana toisistaan, ettei niistä kannattanut vielä rakentaa kompromissia.

Samasta syystä hän myös päätti, että teknologiateollisuudessa ei kannattanut jatkaa sovittelua ennen kuin osapuolten hallinnot olivat kokoontuneet ja keskustelleet liikkumavarasta.

Työnantajien kokous oli viime viikon torstaina ja Teollisuusliiton perjantaina.

Tämän viikon maanantaina neuvottelut sitten jatkuivat.