Veroprofessorien vaietut sidokset

Yliopistojen riippumattomina pidetyt verotutkijat vaikuttavat verolakeihin ja niiden tulkintaan. Sivutöinään he auttavat yrityksiä alentamaan verojaan ja saavat jopa kymmenientuhansien eurojen palkkioita.

Suomessa on kourallinen vero-oikeuteen erikoistuneita professoreita. He tutkivat, opettavat, kirjoittavat tieteellisiä artikkeleita, esiintyvät mediassa ja kertovat näkemyksiään lakien valmistelijoille ja päättäjille eduskunnassa.

Yksi näiden arvostettujen tutkijoiden keskeinen rooli on jäänyt vähälle huomiolle. He laativat säännöllisesti asiantuntijalausuntoja yrityksille, jotka riitelevät oikeudessa verottajan kanssa. Sidokset jäävät pitkälti piiloon.

Yritykset pyrkivät yleensä maksamaan veroja juuri sen verran kuin on välttämätöntä. Joskus suunnittelu on aggressiivista: yritykset yrittävät löytää porsaanreikiä, joilla ne voisivat välttää maksamasta veroja lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

Apuna toimivat verokonsultit. He suunnittelevat monimutkaisiakin järjestelyjä ja myyvät niitä asiakkailleen.

Vaikka veroista määrätään laissa, lainsäädäntöä pitää tulkita. Hankalimmissa tapauksissa linjauksen tekee hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus. Riidoissa verovelvollisen vastapuolena on Verohallinto.

Oikeudessa on puitu esimerkiksi korkojen vähennysoikeutta tai siirtohinnoittelua konsernien sisällä.

Yritys toimittaa oikeudelle omaa asiaansa tukevaa materiaalia. Joskus joukossa on professoreiden lausuntoja.

Verokonsultti, Borenius Asianajotoimisto Oy:n osakas Janne Juusela tilaa lausuntoja. ”Halutaan ulkopuolisen asiantuntijan näkemys siitä, mikä on voimassa olevan oikeuden tulkinta liittyen johonkin oikeuskysymykseen.”

Juuselan mukaan joskus selviää, että asiantuntijan linja ei noudata asiakkaan näkemystä. Tuolloin varsinaista lausuntoa ei tilata. ”Silloin maksetaan asiantuntijalle se, mitä hän on käyttänyt asiaan aikaa siihen mennessä.”

Juuselan mukaan yksinkertaisista tapauksista maksetaan tuhansia, työläämmistä jopa kymmeniätuhansia euroja.

Palkkiot ovat pieniä rahoja asiakkaille, joiden riidassa voi olla kyse jopa kymmenistä miljoonista euroista. Lausunnot tukevat luonnollisesti yrityksen omaa näkemystä. Muuten niistä ei kannattaisi maksaa.

”En ajattele, että ne ovat ratkaisevassa asemassa. Varsinkin korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausuntojen merkitys saattaa olla vielä pienempi kuin alemmissa oikeusasteissa, joissa ei ole niin paljon sitä asiantuntemusta”, Juusela sanoo.

Verokonsultti ja Borenius Asianajotoimisto Oy:n osakas Janne Juusela.

Verokonsultti ja Borenius Asianajotoimisto Oy:n osakas Janne Juusela. © Vesa Moilanen / LK

Helsingin yliopiston vero-oikeuden professori Marjaana Helminen.

Helsingin yliopiston vero-oikeuden professori Marjaana Helminen. © Esko Keski-Oja / Helsingin yliopisto

Yksi lausuntoja kirjoittavista professoreista on Helsingin yliopiston vero-oikeuden professori Marjaana Helminen. Hän kertoo antavansa myönteisiä asiantuntijalausuntoja ”ehkä kaksi kappaletta vuodessa”.

Kaikkeen hän ei kertomansa mukaan suostu. Helminen sanoo kieltäytyvänsä, jos hän ei ole tulkinnasta samaa mieltä pyytäjän kanssa tai jos ei ehdi perehtyä asiaan.

”Valtiolla on veroasiamiesjärjestelmä, joka hoitaa asioita heidän puolestaan ja kirjoittaa lausuntoja. Totta kai verovelvollisella on oltava mahdollisuus kääntyä jonkun puoleen.”

Helminen kertoo, että lausunnoista maksetaan tuntiveloituksella.

Onko lausunnosta joskus maksettu yli 10 000 euroa? ”Se on kyllä ehdottomasti sieltä ihan yläpäästä. Työstä pitää jotain maksaa. Eihän kukaan voi ilmaiseksi tehdä.”

Yksi viime vuosien isoimpia veroriitoja koski tanskalaisen panimoyhtiö Carlsbergin verojärjestelyä. Siinä konsulttina toimi KPMG Oy.

Mutkikkaassa kuviossa Carlsberg myi omistamansa Sinebrychoffin osakkeet suomalaiselle sivuliikkeelleen. Sinebrychoffin verotettava tulo Suomessa putosi rajusti.

Kauppa rahoitettiin konsernin sisäisellä lainalla. Riita koski sitä, voiko lainan korkokulut vähentää verotuksessa.

Verottajan näkemys oli, että Carlsbergin järjestelyllä ei ollut liiketaloudellista perustetta, vaan se oli tehty korkovähennys- ja konserniavustusjärjestelmän hyödyntämiseksi.

KHO päätti toukokuussa 2016, että sivuliikkeellä ei ollut oikeutta vähennyksiin. Carlsberg joutui maksamaan yli 40 miljoonaa euroa lisää veroja.

Suomen Kuvalehti pyysi oikeudesta lausunnot, joita Carlsberg oli toimittanut näkemystensä tueksi. Niitä ei annettu. Oikeus palautti asiakirjat Verohallintoon. Sieltäkään lausuntoja ei saa, sillä salassapito on säädetty tiukaksi.

KHO kertoi kuitenkin, ketkä olivat antaneet lausuntoja Carlsbergin puolesta. Yksi heistä on Helminen.

”Se on yksi isoja asioita, joissa olen ollut mukana. Hyvin tulkinnanvarainen ja vaikea asia”, hän myöntää.

SK:n tietojen mukaan Helminen arvioi lausunnossaan, että verottaja ei voinut evätä yritykseltä korkojen vähennysoikeutta esitetyillä perusteilla. Yllättäen lausunnosta käy ilmi, että Helminen oli ollut mukana Carlsbergin verojärjestelyn suunnittelussa jo 2006.

Hän toimitti tuolloin KPMG:lle arvion, jonka mukaan järjestelylle oli verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia syitä ja korot olivat vähennyskelpoisia.

Kun SK ensimmäisen kerran kysyi Helmiseltä, oliko tämä ollut neuvomassa Carlsbergiä jo järjestelyn suunnitteluvaiheessa, hän vastasi kieltävästi. ”Ei. En ole ollut konsultoimassa vuoden 2002 jälkeen. Silloin olin Amsterdamissa verokonsulttina.”

Myöhemmin hän selitti, ettei vain ollut heti muistanut asiaa, kun vanhasta asiasta oli kysytty yllättäen. Hänen mukaansa tarvittava avoimuus kuitenkin toteutui. ”Korkeimmalla hallinto-oikeudella oli tarkkaan selvillä, missä roolissa olin asiassa ollut, ja he voivat sen valossa tarkkaan arvioida, minkä arvon he lausunnolleni antavat.”

”Minä olen niin korkean moraalin ja periaatteen ihminen.”

Veroriidoissa asiantuntijalausuntoja antaa myös Tampereen yliopiston vero-oikeuden professori Seppo Penttilä. Hän ei halua antaa tarkkoja tietoja lausuntojen määristä tai korvauksista. Penttilä kuitenkin sanoo antavansa niitä enemmän kuin Helmisen ”noin kaksi vuodessa”. ”Olen niin paljon yritysverotuksesta kirjoittanut, että minut ja kirjoitukseni tunnetaan alalla.”

Onko teille maksettu lausunnosta joskus kymmeniätuhansia euroja?

”Kymmeniätuhansia? Kuulostaa vähän korkealta. Tietysti jos on hirveän iso juttu ja siihen tehdään paljon töitä, kyllähän se sen lausunnon hintaan vaikuttaa. Työmäärän mukaan hinta määräytyy.”

”Tämä ei ole mikään olennainen asia työtehtävien tai toimeentulon kannalta.”

Hän kertoo antavansa yrityksille lausuntoja muulloinkin, esimerkiksi yrityskauppojen yhteydessä.

Näistä tutkijoiden sivutöistä on saatavilla niukasti tietoa. Lausuntoihin ei yleensä edes viitata tuomiossa. On vaikea arvioida, millä tavalla ne vaikuttavat oikeuden ratkaisuihin.

Tampereen yliopiston vero-oikeuden professori Seppo Penttilä.

Tampereen yliopiston vero-oikeuden professori Seppo Penttilä. © Erkki Karén / Tampereen yliopisto

Finnwatch-järjestö julkaisi joulukuussa 2017 raportin verokonsulttien roolista verosuunnittelussa. Professori Helminen totesi tuolloin Ylelle pitävänsä raporttia turhana, yllätyksettömänä ja tarkoitushakuiselta vaikuttavalta.

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala kertoo ihmetelleensä kommenttia ja tiedustelleensa tuolloin Helmisen sivutoimia Helsingin yliopistosta.

”Kävi ilmi, että niitä tietoja ei saa. Ne olisivat ehkä auttaneet ymmärtämään hänen lausuntoaan.”

Vartiala pitääkin ongelmana läpinäkyvyyden puutetta. Asiantuntijalausunnoissaan henkilöt ottavat tulkinnanvaraisissa kysymyksissä kantaa asioihin, joita käsitellään myös esimerkiksi lainvalmistelussa ministeriössä tai eduskunnassa.

”Kansanedustajat tai ministeriö eivät tiedä, että henkilöllä on tällainen sidonnaisuus tähän kysymykseen liittyen.”

Helsingin yliopiston tutkija Santtu Raitasuo selvittää väitöskirjaansa, miten tutkijoiden kaksoisroolit vaikuttavat tutkimukseen. Tuomarit käyttävät tutkimusta apunaan. ”Kun valtaosa verotutkijoista työskentelee verokonsulttialan palveluksessa, on riskinä, että tutkijat painottavat tutkimuksessaankin laintulkintoja, jotka palvelevat lähinnä konsulttien asiakkaita. Näin kysymykset verotaakan oikeudenmukaisesta jakautumisesta jäävät vähemmälle huomiolle.”

Raitasuon mukaan järjestelmä olisi tasapuolisempi, jos myös verottaja ostaisi professoreilta lausuntoja. Raitasuo lisäisi läpinäkyvyyttä: tieteellisiin artikkeleihin pitäisi saada tieto, jos kirjoittaja on myynyt lausunnon oikeustapaukseen, jota käsittelee. Hän haluaisi myös sivutoimet ja palkkiot julkisiksi. Lisäksi hän ehdottaa, että tuomioistuimet mainitsisivat päätöksissään, mikäli oikeudenkäynnin aikana on esitetty oikeudellisia asiantuntijalausuntoja.

”Läpinäkyvyyden lisääminen olisi ensimmäinen askel, mutta järkevää olisi myös keskustella siitä, pitäisikö oikeustieteilijöiden sivutöitä rajoittaa. Uskoisin, että tutkimus olisi erilaista, jos kaksoisrooleja kontrolloitaisiin.”

Professori Helmisen mukaan koko keskustelun ”voisi saman tien haudata”. Hän ei näe riskinä sitä, että lausuntojen myynti muovaisi asiantuntijan ajattelua yrityksille suosiolliseksi. ”Minä olen niin korkean moraalin ja periaatteen ihminen. Olisi minulta tyhmää lähteä lausumaan sellaista, mitä en oikeasti olisi mieltä.”

Läpinäkyvyyden lisäämistä Helminen ei tyrmää. ”Mutta se ei ole vain minun kysymys, vaan myös yrityksen kysymys. Minulla ei ole oikeutta niistä kertoa, mutta yritys voi tehdä sen ratkaisun.”

Myös Penttilä suhtautuu suopeasti avoimuuden lisäämiseen. ”En pidä mahdottomana, että voisin artikkelissa sanoa, että olen antanut asiassa oikeudellisen asiantuntijalausunnon. Joskin se tosin saatettaisiin tulkita kielteisessä mielessä mainostamiseksi.”

Jos tutkija kirjoittaa analyysin oikeuden ratkaisusta, sidoksen voisi Penttilän mielestä mainita. ”Miten tulisi menetellä, jos on antanut lausunnon vähän samankaltaiseen asiaan ja eri yritykselle?”

Hän ei näe riskiä, että lausuntojen myynti vääristäisi tutkimusta. ”Lausuntoja tulee ja menee. Kun tekee tutkimusta, ne tai niissä esitetyt asiat eivät tule välttämättä itsellekään mieleen.”

Sisältö