Uusien hävittäjien hinnasta katosi puolustusbudjetin kokoinen jousto – Eikä hallitus edes tiedottanut asiasta

Uutisanalyysi: Suomen historian suurimpaan asekauppaan liittyy väistämättä salailua. Veronmaksajille olisi kuitenkin reilua kertoa kaikki mikä voidaan.

asehankinnat
Teksti
Jyri Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Antti Rinteen (sd) hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli lokakuun 1. päivän kokouksessaan Hornet-hävittäjien korvaamista eli niin sanottua HX-hanketta.

Kokouksen jälkeen julkaistiin puolustusministeriön ja valtioneuvoston viestintäosaston tiedote. Sen mukaan ministerivaliokunta puolsi tarkennetun tarjouspyynnön lähettämistä neljän maan hallintojen kautta viidelle tarjoajayritykselle tämän vuoden kuluessa.

Tässä päätöksessä ei ollut mitään erikoista. Tarkennettu tarjouspyyntö ilmeisesti edellytti erillistä poliittista päätöstä. Ilman sitä HX-hanke olisi keskeytetty.

Ministerivaliokunta teki kuitenkin asiassa toisenkin, hartaasti odotetun, taloudellisesti jättimäisen ja prosessin lopputuloksen kannalta erittäin tärkeän päätöksen. Sillä tarkennettiin tähänastisen valmistelutyön 7–10 miljardin euron hintahaarukka sen ylärajalle.

Uudet hävittäjät saavat kaikkine tilpehööreineen maksaa korkeintaan kymmenen miljardia euroa. Tämäkin päätös oli välttämätön prosessin jatkon kannalta. Tarkennettuun tarjouspyyntöön olisi tuiki mahdotonta vastata ilman tietoa siitä, kuinka paljon tavara saa maksaa.

Tiedotteessa rahasta ei kuitenkaan mainittu sanaakaan.

STT hoiti tässä(kin) asiassa tonttinsa huolella ja soitti kokouksen jälkeen puolustusministeri Antti Kaikkoselle (kesk). Hän kertoi, että ministerit olivat päättäneet myös HX-hankinnan kattohinnasta. Sitä kautta tieto levisi muuhun mediaan.

HX-prosessin yksi vitsaus on sen edellyttämä salailu. Miljardien – nyt siis kymmenen miljardin – hankkeessa käsitellään maanpuolustuksen ja mukana olevien yritysten kannalta kaikkien salaisimpia asioita, joita ei voida kertoa julkisuuteen.

Maksajille eli suomalaisille veronmaksajille on kuitenkin reilua kertoa kaikki mitä voidaan. Hintaa ei voida pitää salassa.

Miksi tätä isoa uutista ei siis kerrottu kokoustiedotteessa?

 

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan viestintävastuu ei ollut HX-hankkeella eikä edes puolustusministeriöllä vaan valtioneuvoston tiedotusosastolla. Sen päällikkö Päivi Anttikoski ei osannut kertoa, miksi tiedote jäi torsoksi. Hän ei itse ollut paikalla eikä tiedotetta tekemässä.

”Tällaiset tiedotteet tehdään kokouksessa käydyn keskustelun perusteella. Voi olla, että jotakin jäi poiskin, mutta Kaikkonenhan kertoi asiasta STT:lle, joten tiedotus hoitui sitä kautta”, Anttikoski sanoo.

Vähin äänin tehty hintaratkaisu oli poliittisesti hyvin kiinnostava. Hallitusohjelman mukaan HX-hankkeessa on kysymys Hornetien suorituskyvyn täysimääräisestä korvaamisesta ja sitä kautta Suomen puolustusjärjestelmän uskottavuudesta ja suorituskyvystä.

Näitä tavoitteita ei hallituksen mielestä siis saavuteta seitsemän, kahdeksan tai yhdeksän miljardin satsauksella. Tarvitaan täydet kymmenen miljardia.

Ero haarukan ala- ja yläpään välillä on valtava, Suomen koko vuotuisen puolustusbudjetin suuruinen.

Silti kymmenestä miljardista päätettiin ilman laajaa poliittista keskustelua yhdessä kokouksessa eikä siitä edes tiedotettu julkisuuteen.

 

Hintapäätös oli mahtava uutinen HX-hankkeelle ja sen vetäjälle, puolustusvoimien strategisten hankkeiden ohjelmajohtajalle Lauri Puraselle, jolle syksy on muutenkin ollut hohdokasta aikaa.

Toisesta ilmavoimien entisen komentajan paimentamasta suurhankkeesta, merivoimien Laivue 2020:sta tehtiin sitovat sopimukset. Vaikka hinta nousi arvioidusta, neljä Pohjanmaa-luokan laivaa rakennetaan Raumalla.

Ja nyt myös HX-piikki nousi haarukan ylärajalle.

Puranen purki tyytyväisyyttään blogissaan viikko talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen.

”Saimme poliittiselta johdolta selkeän ja oikea-aikaisen ohjauksen, jonka pohjalta voimme jatkaa hanketta suunnitellusti puolustusselonteon linjausten mukaisesti”, Puranen kirjoitti.

Tarkennetut tarjouspyynnöt lähetetään loppusyksyn aikana. Niissä ei pyydetä tarjousta tietystä konemäärästä vaan Hornetin suorituskyvyn täysimittaisesta korvaamisesta.

Mukana pitää olla kaikki: koneet, aseet, tukeutumis-, koulutus- ja huoltojärjestelmä, puolustusjärjestelmään integroitumisen vaatimat johtamis- ja tietojärjestelmien muutokset sekä turvallisuuskriittisen infran rakentaminen.

Tämä lähestymistapa saattaa johtaa siihen, että kymmenellä miljardilla saadaan enemmän tai vähemmän lentokoneita kuin jonkinlaisena osviittana käytetty Hornetien alkuperäinen määrä eli 64. Kovin paljon siitä ei kuitenkaan voida poiketa.

Ilmavoimien henkilöstömäärä, käyttömenot ja infrastruktuuri on mitoitettu nykyisen määrän pohjalle eikä mitään niistä ole tarkoitus ainakaan merkittävästi kasvattaa. Edellisen puolustusministerin haaveilemaa sadan koneen laivastoa ei haluta edes ilmavoimissa.

Kymmenen miljardin hintakatto oli hyvä uutinen myös tarjoajille tai ainakin joillekuille niistä. Jos katto olisi asetettu hintahaitarin alarajalle eli seitsemään miljardiin, joillakin olisi ollut suuria vaikeuksia tarjota kattavaa pakettia.

Tämä taas olisi helposti johtanut tilanteeseen, jossa joku tai jotkut olisivat heittäneet niin sanotun pyyhkeen kehään. HX-kisaan osallistuminen maksaa tarjoajille kymmeniä miljoonia euroja. On hölmöä roikkua mukana, jos menestymisen mahdollisuuksia ei ole.

Tämän noteeraa Puranenkin: ”Näköpiirissäni ei ole ennusmerkkejä, joiden perusteella joku tarjoaja jättäisi pelin kesken tässä vaiheessa”, hän kirjoittaa blogissaan.

 

Vuosia kestävä valintaprosessi maksaa maltaita myös ostajapuolella. Valtion ensi vuoden budjetissa on 20 miljoonan euron määräraha kustannuksiin, jotka HX-hankkeessa syntyvät puolustusvoimien ulkopuolella.

Valtaosa jättiurakasta hoituu puolustusvoimien oman väen virkatöinä, mutta ulkoa on ostettava mm. tutkimus- ja testaus-, laadunvarmistus- sekä juristipalveluja. Hankkeelle on rakennettu mm. oma, erittäin hyvin salattu sisäinen tietojärjestelmä. Määräaikaisia työsuhteita tarvitaan 22 henkilötyövuoden verran.

Valtio varautuu hankintaan myös pitempiaikaisessa taloussuunnittelussaan. Vuoteen 2024 ulottuvalle kehyskaudelle hävittäjäkauppoihin on varattu 1,5 miljardia euroa vuodessa eli yhteensä 4,5 miljardia euroa.

Tänä syksynä lähetettävä tarkennettu tarjouspyyntö johtaa lopullisten tarjousten pyytämiseen ensi vuonna. Niiden perusteella valtioneuvosto tekee päätöksen valittavasta kokonaisratkaisusta vuonna 2021. Vasta se on päätepiste toistakymmentä vuotta kestäneelle Hornetien seuraajavalinnalle.

Ensi talvena on luvassa myös prosessin ulospäin näkyvin osa, ehdokkaiden testaaminen Suomen olosuhteissa. Satakunnan Lennosto isännöi tammi- helmikuussa Pirkkalassa HX Challenge-nimen saanutta testaustapahtumaa, jonka tarkoituksena on todentaa se, mitä tarjoajat ovat luvanneet.