Suomen sisällissota 1918

Missä taistelut käytiin, miten maidon hinta nousi ja mikä oli panssarijuna? Grafiikka kertoo.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

SISÄLLISSODAN ALKU

Tammikuussa 1918 kahakointi punaisten ja valkoisten välillä muuttui sodaksi. Punaiset saivat vallan etelässä, valkoiset Pohjanmaalla ja Karjalassa. 25. tammikuuta C. G. Mannerheim antoi käskyn riisua venäläiset aseista. Seuraavana päivänä Helsingin työväentalolla syttyi punainen lyhty merkiksi vallankumouksesta. Suomessa oli 73 000 venäläistä sotilasta. Punaiset luottivat heidän auttavan vallankumouksessa.

ASEET

Aluksi kumpikin puoli pyrki varmistamaan oman alueensa ja saamaan aseita. Valkoiset ottivat haltuunsa venäläisvaruskuntien aseet Pohjanmaalla, punaiset saivat junalastin Pietarista. Helmikuussa rintama oli muodostunut ja taistelut alkoivat.

 

JÄÄKÄRIN SOTA

Kotiuduttuaan jääkärikoulutuksesta Saksasta varavääpeli Arvo Pollari sijoitettiin konekivääri-komppanian joukkueenjohtajaksi valkoisten joukkoihin. 7. jääkäri-pataljoonaa komensi jääkärimajuri Erik Heinrichs, sittemmin jalkaväen-kenraaliksi ylennyt Mannerheimin luottomies. Pollari osallistui Tampereen taisteluihin ja Viipurin lähellä Talin valtaukseen. Vääpeliksi ylennetty Pollari siirtyi sodan jälkeen suojeluskunnan palvelukseen, kunnes palasi maanviljelijäksi Kauhavalle 1920-luvun puolivälissä.

 

KONEKIVÄÄRI, IHMEASE

Sekä punaisilla että valkoisilla oli käytössään uusi tehokas ase, konekivääri. Useimmiten se oli venäläinen Maxim (kuvassa). Se pystyi ampu- maan sarjatulta ja oikein sijoitettuna saattoi kääntää taistelun kulun.

OUTO TERRORITEKO

Kajaanissa ei taisteltu, mutta siellä tapahtui erikoinen terroriteko. Ompelukonemyyjä Kalle Niemi (kuvassa) ja vahtimestari Aleksanteri Kari olivat vangittuja punakaartin johtajia. Heidät oli pakotettu paikalle, kun kaksi asekätkijää oli määrä ampua. Juuri ennen teloitusta ampumaosaston johtaja kysyi: ”Löytyisikö yleisön joukosta ketään vapaaehtoista näiden viattomien rivimiesten tilalle?” Niemi ja Kari astuivat epäröiden esiin. Yhteislaukaus tappoi heidät. Sijaiskuolijoista tuli korpikommunismin marttyyreja.

 

VIESTINTÄ

Viestien lähettäminen rintamalinjojen läpi oli vaikeaa. Lennätinverkko kulki rautateiden yhteydessä. Puhelimia oli jonkin verran, mutta verkot eivät kattaneet koko maata. Valkoiset salakuuntelivat puhelinverkkoa Helsingissä mutta eivät saaneet tietoja välttämättä muualle maahan. Lähetit toimittivat sotilasviestejä,kirjeet kulkivat satunnaisesti.

LIIKKUMINEN

Liikkuminen oli hankalaa. Paikasta toiseen pääsi hiihtäen, hevosella ja reellä tai junalla. Sotilaita, aseita ja ammuksia kuljetettiin pääasiassa junilla. Aikataulun mukaisesti junalla pääsi Helsingistä Tampereelle kuudessa tunnissa, matkalla pysähdyttiin 20 asemalla. Taistelut keskittyivät rautateiden ja liikenneväylien läheisyyteen.

 

SISÄLLISSODAN LOPPU

Sota jouduttiin ratkaisemaan aseiden voimalla. Sodan molemmat osapuolet olivat määrällisesti tasavahvat, mutta punaisten organisaatio jäi heikoksi. Punakaartien perusyksikkö rintamalla oli sadan miehen vahvuinen komppania, kun taas valkoiset kykenivät organisoimaan ensin pataljoonia ja sitten jo rykmenttejä.

APUJOUKOT

Maaliskuun 3. päivänä Saksa ja Venäjä solmivat rauhan Brest-Litovskissa. Saksalaiset lähettivät sotilaita Suomeen valkoisten avuksi. Punaiset menettivät toivon voitosta. Mannerheim halusi vallata punaisilta Tampereen ennen kuin saksalaiset tulevat.

SODAN KÄÄNNEKOHTA

Tampereen taistelu oli sodan suurin ja tuhoisin. Hyökkäykseen osallistui 12 000 valkoista, puolustukseen 14 000 punaista. Taistelussa käytettiin tykkejä, jotka tappoivat sotilaita ja sivullisia. Tykit olivat myös pelote. Keski-kaupungilla viimeiset punaiset antautuivat, kun saarrettua kaupungintaloa uhattiin ampua tykeillä. Taistelu kesti kolme viikkoa. 2 000 punaista ja 700 valkoista sotilasta kuoli.

SOTAPOJAN KUOLEMA

Punaisten vallattua Helsingin Onni Kokko karkasi salaa kotoaan. Poika seikkaili Ouluun, suojeluskunnan riveihin. Hän lyöttäytyi jääkäri Oskar Peltokankaan adjutantiksi, kantoi kupeellaan venäläistä lyömämiekkaa. ”Hän puhui kaunista kirjakieltä tämä poika”, kirjailija Ilmari Kianto kirjoitti Suomen Kuvalehdessä sodan jälkeen. Peltokankaan menehdyttyä Kokko pestautui toisen jääkärin lähetiksi. Sotapoika haavoittui itse kuolettavasti Tampereen taisteluissa. Kranaatin sirpaleesta halvaantunut Kokko kuoli Vaasan sairaalassa, 14-vuotiaana.

 

PANSSARIJUNAT

Punaiset varustivat Pasilan konepajassa kuusi panssarijunaa, joista voitiin ampua tykeillä ja konekivääreillä. Valkoisilla junia oli pari, mutta niiden vaunut eivät olleet panssaroituja vaan hiekkasäkein ja tukein suojattuja. Panssarijunat aiheuttivat tuhoa yksittäisissä taisteluissa, mutta sotaa ne eivät ratkaisseet.

 

SANKARI VAI SADISTI?

 

Kouvolassa vartiointi-tehtäviä hoiti 114 naisen punakaarti. Yksi sen joukkueenjohtajista, housupukuinen Elli Kokko, vangittiin toukokuun alkupäivinä. Valkoiset väittivät, että Kokko oli ”naispeto”, joka oli silponut valkoisia vankeja. Punaisten mukaan hän oli tarmokas naisjoukkueen päällikkö, ”hyvä ja asiallinen ihminen”. Toukokuun lopussa Kokko sidottiin Kouvolan kasarmilla mäntyyn ja ammuttiin, kun ”saattajat kyllästyivät raahaamaan vastaan rimpuilevaa”. Kokon raakuuksista ei myöhemminkään löytynyt todisteita.

 

VANGIT

Kun sota päättyi, leireillä oli noin 80 000 punavankia. Olot olivat kurjat, ja taudit levisivät. Omaiset eivät saaneet tuoda vangeille ruokaa. Valkoiset teloittivat vankeja ilman oikeudenkäyntiä tai kenttäoikeuksien päätöksillä. Sodan jälkeen leireillä arvioidaan kuolleen yli 13 000 ihmistä.

ORVOT

Sota jätti jälkeensä noin 1 100 orpoa. Ilman toista vanhempaa jäi arviolta 15 000 alle 15-vuotiasta lasta. Puolet orvoista sijoitettiin sijaiskoteihin ja laitoksiin. Punaiset saivat köyhäinapua ja valtionapua, valkoiset eläkettä. Avustukset eivät riittäneet elinkustannuksiin. Orpojen huolto johti lastensuojelujärjestelmän kehittämiseen.

 

Lähteet: Sisällissodan pikkujättiläinen, Punaisten panssarjuna 1918, Rautatiesota 1918, Veripellot, Suomen vapaussota 1918 kartasto ja tutkimusopas, Sisällissodan naiskaartit, Tutkija Tuomas Hopun haastattelu.

 

Oikaisu

Juttu on julkaistu 19.1.2018 kello 6.00 ja sitä on päivitetty kello 12.00: Vaihdettu kuolleiden määrää kuvaava grafiikka, koska alkuperäisessä oli vain punaisten kuolleiden määrä.