Herkempi kuin ajateltiin

Uusi tutkimus väittää: jo 0,9 asteen lämpötilan nousu nykyisestä voi laukaista maapallolla tuhoisan ketjureaktion. Se muuttaisi tiheästi asuttuja alueita elinkelvottomiksi.

Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ruotsissa viikkokausia riehuneita metsäpaloja oli tuskin saatu sammutettua, kun arvostettu yhdysvaltalainen PNAS-tiedejulkaisu hätkähdytti: jo kahden asteen nousu maapallon keskilämpötilassa esiteolliseen aikaan verrattuna sisältää riskin, että ilmastonmuutos karkaa käsistä. Tähän mennessä lämpötila on kohonnut 1,1 astetta.

Uuden tutkimuksen mukaan lämmönnousu voisi laukaista ketjureaktion, jossa nykyiset hiilinielut – kuten Amazonin sademetsät tai pohjoisen havumetsät – alkavatkin tuottaa ilmakehään hiilidioksidia ja lämmittää planeettaa entisestään.

Kansainvälinen tutkijaryhmä analysoi kymmenen luonnon omaa mekanismia, jotka nyt auttavat hillitsemään maapallon lämpenemistä. Näitä ovat muun muassa metsät, arktisten alueiden jäätiköt sekä valtamerten pohjassa ja Siperian suoalueiden uumenissa pysyvät metaanihydraatit.

Ketjureaktio voisi tehdä maapallosta 4–5 astetta kuumemman – todellisen kasvihuoneen.

Meriveden pinta nousisi 10–60 metriä nykyisestä. Suuret alueet maailmasta ja lukuisat miljoonakaupungit muuttuisivat asuinkelvottomiksi.

Muutokset olisivat tukijoiden mukaan ”massiivisia, toisinaan äkillisiä ja epäilemättä tuhoisia”. Kerran käynnistyttyään ne olisivat peruuttamattomia ja ihmiskunnalle kohtalokkaita.

Kesän 2018 aikana nähdyt äärimmäiset hellejaksot eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa voivat tutkijoiden mukaan olla merkki siitä, että maapallo on herkempi lämpenemiselle kuin aiemmin on ajateltu.

PNAS-tiedejulkaisun artikkeli ei varsinaisesti sisällä uutta tutkimusta eikä uusia mallilaskelmia, sanoo Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas.

Taalaksen mukaan siinä listataan jo aiemmin esiin tuotuja ilmiöitä ja pohditaan mahdollisuutta ilmaston siirtymisestä uuteen kuumaan tilaan.

”Pohdinta on aika spekulatiivista.”

Ilmastosimulaatiot ovat vuosien varrella kehittyneet niin merkittävästi, että Taalas ei pidä yllättäviä ja rajuja muutoksia erityisen suurena riskinä.

”Tähän mennessä ilmastonmuutos on edennyt hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mallien mukaisesti.”

Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajan Mikael Hildénin mielestä uuden tutkimuksen esittämiä riskejä on vaikea kokonaan kiistää.

”Me emme voi testata, ovatko väitteet tosia ja perääntyä, jos näin on. Varovaisuusperiaate puhuu vahvasti sen puolesta, että hillintätoimia pitää tehostaa.”

Jo vuonna 2014 IPCC:n raportti varoitti peruuttamattomien muutosten riskistä, Hildén sanoo. IPCC:n mukaan riski kasvaa keskilämpötilan noustessa, ja jo 1–2 asteen lisäys nostaa sitä merkittävästi.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajata lämmönnousu 1,5 asteeseen.

Tänä kesänä merijää Grönlannin pohjoispuolella suli ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana.

Kun Pariisin ilmastosopimus solmittiin vuonna 2015, maailma huokaisi helpotuksesta: katastrofilta ehkä vältytään. Sitten kaikki jäivät odottamaan, että muut leikkaavat päästöjään.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut nousuaan. Lämpöennätyksiä rikotaan vuosi toisensa perään. Jäätiköt sulavat kiihtyvää vauhtia, aivan erityisesti Grönlannissa. Tänä kesänä merijää Grönlannin pohjoispuolella suli ensimmäistä kertaa tutkimushistorian aikana.

Myös Etelämanner on alkanut osoittaa merkkejä sulamisesta.

Jos koko Etelämanner sulaisi, merivesi voisi nousta 50 metriä – eritoten pohjoisella pallonpuoliskolla.

Jääpeitteen hupeneminen puolestaan kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, kun tumma avoin merivesi imee lämmön itsensä.

Tähän asti yli 90 prosenttia siitä lisälämmöstä, jota ihminen on ilmakehään tuottanut, on sitoutunut valtameriin. Nyt valtamerien vesimassa on lämmennyt noin puoli astetta.

 

Muutokset ovat rajuimpia arktisilla alueilla, vaikka maapallon keskilämpötila nousisi vain maltillisesti.

”Kun me sulatamme jäätä ja lunta arktisella alueella, se vaikuttaa koko pohjoisen pallonpuoliskon sääoloihin”, Taalas sanoo.

Suomessa keskilämpötila on noussut jo 2 astetta.

Viime kesän kaltaisten poikkeuksellisten kuumuus- ja kuivuusjaksojen lisäksi arktisen alueen muutokset ovat tuottaneet myös poikkeuksellisen kylmiä talvia. Niitä on koettu niin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kuin Aasiassa.

Vaikka maapallon lämpeneminen pysyisi kahdessa asteessa, Suomessa se merkitsisi jo keskimäärin neljän asteen lämpenemistä, talvisin kuuden asteen. Näin nopea muutos olisi sekä luonnolle että elinkeinoelämälle koettelemus.

Kaksi perättäistä katovuotta kotimaassa – ensin sateiden, sitten kuivuuden aiheuttamaa – ovat osoittaneet, kuinka haavoittuva esimerkiksi ruoantuotanto on.

Siitä Taalas on erityisen huolissaan.

”Jos lämpö nousee kolme astetta, menetämme jo merkittävän osan maailman ravinnontuotantokyvystä.”

Ne alueet, joilla ilmaston lämpeneminen parantaa ruoantuotantoa, eivät pysty kompensoimaan menetyksiä, joita keskeisillä viljelyalueilla tapahtuu.

 

Ilmaston lämpenemistä voi periaatteessa hillitä yksinkertaisella ratkaisulla: lopetetaan fossiilisten polttoaineiden käyttö. Hiiltä ei polteta, öljy jätetään maaperään, maakaasuhanat suljetaan. Nopeasti.

Mutta maailman energiasta 85 prosenttia tuotetaan edelleen fossiilisilla – ja niiden osuus on koko ajan kasvanut. Vasta 15 prosenttia tuotetaan ydinvoimalla, vesivoimalla ja uusiutuvilla energiamuodoilla eli ilman hiilidioksidipäästöjä.

”Tämä paletti pitäisi kääntää päälaelleen 30 vuoden sisällä”, Taalas sanoo.

Entistä useammin katse kääntyy ilmastonmuokkaukseen. PNAS-julkaisussa todetaan, että luonnon hiilinieluja pitää merkittävästi lisätä, mutta sekään ei todennäköisesti enää riitä. Hiilidioksidia on poistettava ilmakehästä myös teknisesti.

Vielä joitain vuosia sitten hiilidioksidin talteenottoon suhtauduttiin toiveikkaasti. Mikael Hildénin mukaan menetelmiä onkin kehitetty, mutta isossa mittakaavassa ne ovat osoittautuneet teknisesti äärimmäisen vaikeiksi ja kalliiksi.

”Aurinko- ja tuulienergia ovat selvästi edullisempia kuin hiilidioksidin talteenoton kehittäminen.”

Ilmakehää voisi viilentää myös kylvämällä taivaalle rikkiä sisältäviä hiukkasia. Näin simuloitaisiin tulivuorenpurkausta. Se maksaisi 10 miljardia dollaria vuodessa.

Riskit ovat kuitenkin merkittävät. Rikin levittäminen voisi muuttaa ilmakehän käyttäytymistä, muun muassa Aasialle elintärkeä monsuuni-ilmiö voisi kadota.

Rikki myös happamoittaisi merivettä entisestään. Jo nyt ilmakehästä meriin liuennut hiilidioksidi on happamoittanut meriä ja aiheuttanut merkittäviä muutoksia meriekologiassa.

Taalaksen näkemys on, että ilmastonmuokkausta voitaisiin käyttää väliaikaisena keinona, jos ilmakehän lämpötilaa pitää laskea nopeasti esimerkiksi kolmesta asteesta kahteen.

”Ilmastonmuokkaukseen liittyy myös poliittinen riski. Se houkuttelisi erityisesti fossiilisista hyötyviä maita jatkamaan entiseen malliin ja ajattelemaan, että korjataan asia sitten myöhemmin”, Taalas sanoo.

”Tiedemaailman viesti on, että meidän pitää tehdä kaikkemme hiilidioksidiongelman ratkaisemiseksi.”

Poliitikot ovat ratkaisun ja ongelman ydin.

Petteri Taalas on huolissaan siitä, ymmärtävätkö johtavat poliitikot maailmalla vieläkään sitä, mitä on meneillään.

”Me muutamme nyt ilmakehän koostumusta historiallisen nopeasti – ja silloin myös yllätykset ovat mahdollisia.”

Kun hiilidioksidia päästetään ilmakehään, se pysyy siellä kymmeniätuhansia vuosia. Hiilidioksidin määrä siis kumuloituu. Hiilinielut vähentävät hiilidioksidia ilmakehässä, mutta eivät poista sitä hiilikierrosta. Vaikka saisimme päästöt nyt vakautettua, hiilidioksidi ilmakehässä ei vähene.

Päästöt pitäisi pudottaa nollaan, jotta kasvu loppuisi.

”Pariisin sopimus oli vasta lähtölaukaus”, Taalas sanoo. ”Asiat menevät oikeaan suuntaan, mutta vauhti on täysin riittämätön. Nyt tarvitaan käytännön toimia.”

Taalas näkee silti myös myönteistä kehitystä. Entistä suurempi osa valtioiden ja yritysten johtajista on tietoisempia toimenpiteiden kiireellisyydestä.

Aurinko- ja tuulienergiateknologia ovat kehittyneet taloudellisesti kannattaviksi ja mahdollistavat loikan fossiilisen vaiheen yli alueilla, joilla energiasta on edelleen pula. Näin on esimerkiksi osissa Intiaa ja suuressa osassa Afrikkaa.

Parikymmentä teollisuusmaata, jotka tuottavat 80 prosenttia maailman päästöistä, ovat antaneet ymmärtää, että ne julkistavat joulukuussa Puolan ilmastokokouksessa ehdotuksensa leikkauksista.

Jo lokakuussa julkistetaan IPCC:n raportti, jossa pohditaan, onko mahdollista pitää lämpötilan nousu 1,5 asteessa.

”Rehellisesti voi kuitenkin sanoa, että se raja on jo menetetty”, Taalas sanoo.

Hildén näkee, että toivoa on silti.

”Tuleva IPCC:n raportti tarkastelee myös vaihtoehtoa, voidaanko 1,5 asteen ylityksen jälkeen lämpötilaa vielä alentaa.”

 

Jos lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa, kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisista raaka-aineista pitää jättää käyttämättä. Siksi uusia, hiilen käyttöä nopeasti vähentäviä avauksia tarvitaan. Päästökauppa, energiainnovaatiot ja erilaiset veroratkaisut, kuten globaali hiilivero, olisivat tällaisia.

Vastavoimat ovat kuitenkin suuret. On valtioita ja firmoja, joiden bisnes perustuu kokonaan fossiilienergiaan, ja tällä hetkellä ne dominoivat kansainvälisellä kentällä. Niiden tavoite on, että kaikki maailman öljy- ja kaasuvarat otetaan käyttöön.

Jos näin tehdään, maapallon lämpötila nousee kahdeksan astetta.