Uusi arvio Luken tutkimusylijohtajalta: Puu saattaa riittää jopa kahdelle uudelle sellutehtaalle, jos vanhoja puretaan
Vielä huhtikuussa Luonnonvarakeskuksesta arvioitiin, että puuta voisi niukin naukin riittää yhdelle uudelle tehtaalle.
Suomessa on käynnissä kiivas kilpajuoksu siitä, kenen sellutehdashanke toteutuu ja mihin. Suunnitteilla on useita tehtaita.
Huhtikuussa, kesken hallitusneuvotteluiden, Metsä Group ilmoitti, että se ei laajennakaan vanhaa tehdastaan Kemissä, vaan tarkoitus on rakentaa kokonaan uusi jättiläismäinen sellutehdas.
Kesäkuussa puolestaan Kemijärven biojalostustehdas sai ympäristöluvan, ja siellä operoivan Boreal Bioref -yhtiön toimitusjohtaja ilmoitti medialle itsevarmasti, että heidän hankkeensa toteutuu ”sataprosenttisesti”.
Kuopioon taas Finnpulp-yhtiö suunnittelee omaa valtavan suurta sellutehdastaan.
Kuopion ja Kemijärven tehtaissa merkittävä osuus rahoituksesta tulisi Kiinasta.
Käynnissä on pudotuspeli, sillä kaikki tehtaat eivät tule mahtumaan Suomen ilmastotavoitteiden alle. Siksi uusia sellutehtaita ei voida perustaa mielin määrin.
Lisäksi, jos tehtaita perustettaisiin monta, puun kysyntä kasvaisi ja hinta nousisi, mikä voisi tehdä joistain tehtaista tappiollisia.
Kysymys kuuluu siksi: kuinka monta uutta tehdasta Suomeen mahtuu?
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on johtavaa osaamista tässä asiassa. Luken tutkimusylijohtaja Antti Asikainen arvioi huhtikuussa Metsä Groupin Kemin-tehdashankkeen julkistamisen yhteydessä Helsingin Sanomille kohtuullisen suorasanaisesti, että puuta voisi riittää niukin naukin yhdelle uudelle tehtaalle.
”Tämän investoinnin käynnistyttyä kotimaan metsävarat olisivat lähellä täyskäyttöä”, sanoi Luken Asikainen lehden haastattelussa viitaten Kemin-tehtaaseen.
Nyt Asikainen sanoo Suomen Kuvalehdelle, että Suomeen voisi sittenkin mahtua kaksi uutta tehdasta, jos vanhaa kapasiteettia purettaisiin uusien yksiköiden tieltä.
”Lähtökohtaisesti pidän tehdaskannan uusimista tarpeellisena”, Asikainen sanoo.
”Useissa laitoksissa perusteknologia alkaa olla yli 30 vuotta vanhaa ja esimerkiksi uusien laitosten materiaali- ja energiatehokkuus on olennaisesti vanhoja parempi.”
Hakkuumahdollisuuksien on arvioitu kasvavan jopa 90 miljoonaan kuutiometriin 2020-luvun lopulla, Asikainen sanoo.
”Siten teoriassa kaksikin uutta tehdasta voitaisiin rakentaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että metsiemme kasvu kehittyy edelleen suotuisasti eikä esimerkiksi suurimittakaavaisia metsätuhoja tai sään ääri-ilmiöistä johtuvaa kasvun taantumaa Suomeen tule.”
Asikainen ottaa kantaa myös siihen, missä tehtaille olisi paremmat edellytykset.
”Pohjoisessa Suomessa metsien käyttö suhteessa hakkuumahdollisuuksiin on muuta maata alhaisempaa. Etelässä hakkuumahdollisuudet ovat lähempänä suurinta kestävää hakkuumäärää ja kilpailu raaka-aineesta on kovempaa.”
”Siten puunhankinnan näkökulmasta pohjoisessa sijaitsevat tehtaat olisivat nähdäkseni edullisemmassa asemassa”, Asikainen sanoo.
Näin Luken papereissa Kemin ja Kemijärven tehtaat ovat askelen edellä Kuopion tehdasta, joka tosin on muodollisesti prosessissaan kahta muuta tehdasta pidemmällä: se sai ympäristöluvan jo pari vuotta sitten, ja lupa on jo korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.
Kemin tehtaalle ei ole lupaa vielä edes haettu, ja Kemijärven tehdas sai luvan kesäkuussa. Valituksineen voi kulua pari vuotta, ennen kuin lupa on lainvoimainen.
Sellutehdasasia on kokonaisuutena mutkikas, koska uudet tehtaat kuluttavat paljon puuta. Puuntuotannollisesti kestävä taso ei tarkoita kestävyyttä ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.
Jos hakkuita kasvatetaan, se pienentää hiilinielua, ja tämä ei välttämättä sovi yhteen ilmaston lämpenemisen torjunnan tavoitteiden kanssa.
Aivan uusi tutkimus kertoo, että hakkuiden lisääminen tulee pienentämään Suomen hiilinielua niin paljon, että negatiivisia ilmastovaikutuksia ei pystytä korjaamaan edes sadassa vuodessa, ellei puusta yhä enemmän valmisteta tuotteita, joissa hiili pysyy varastoituna pidempään kuin sellussa.
Tutkimuksen tekivät Luken, Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat yhteistyössä.
Jyväskylän yliopiston tutkimus vuodelta 2018 puolestaan kertoo, että hakkuiden kasvattaminen puuntuotannollisesti suurimmalle tasolle olisi haitallista metsäluonnon monimuotoisuudelle.
Käänteentekevä merkitys voi olla myös EU:n suhtautumisella metsien hakkuisiin. Toistaiseksi on arvoitus, mikä linja EU-komissiossa otetaan. Asiaan saadaan lisävaloa, kun komissio lyö lukkoon niin sanotut metsien vertailutasot ensi vuonna.
Suomen Kuvalehti uutisoi toukokuussa, että jos vertailutasot ovat tiukat, ne voivat käytännössä heikentää sellunkeiton kannattavuutta. Mikäli hakkuita silloin kasvatettaisiin merkittävästi, pienenevää hiilinielua olisi kompensoitava hillitsemällä päästöjä muualla yhteiskunnassa. Halvin tapa sitoa hiiltä on kasvattaa metsiä, päästöjen leikkaaminen esimerkiksi liikenteestä on kalliimpaa.
Uusimpien uutisten mukaan Suomessa parin viime vuoden aikana vallalla ollut ennätyksellisen kiivas hakkuutahti on laantumaan päin.