Entinen suurlähettiläs tyrmää Halosen-Tuomiojan linjan: miinakielto aiheutti korvaamatonta vahinkoa

ESSEE: Suomen asevalvonta on yleensä perustunut geopoliittiseen realismiin. Ottawan sopimus on poikkeus.
Pasi Patokallio
Kotimaa 1.1.2018 08:20
Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltäneeseen Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Päätöksestä keskusteltiin aikanaan kiivaasti, eikä arvostelu ole vieläkään täysin vaimennut. Esimerkiksi perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari on pitänyt asiaa esillä kampanjassaan. Nyt sopimuksen kriitiko...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Olipa hyvä ja perusteltu kirjoitus. Mitä tekevät kirjoituksessa mainitut henkilöt nyt? Painopiste on siirtynyt mielipiteiden muokkaukseen ja yhteiskunnan syvien rakenteiden hallintaan. Aseita on voitu hankkia, mutta maanpuolustuksen järjestämiseen on voitu puuttua jarruttamalla ihmisten osallistumista siihen, armeijan harjoittaminen ei ole riittävällä tasolla ja yhteiskunnan rakenteet eivät kestä koettelemuksia.

Jalkaväkimiina on melko yksinkertainen mutta tehokas ase erityisesti sen pelotevaikutteen ansiosta, se hidastaa vihollisjoukon etenemistä pelkästään oletetulla olemassaolollaan maastossa. Yksinkertaisuuden etuna on sen valmistuksen helppous, laajamittainen massavalmistus voidaankin polkaista käyntiin melko nopeasti turvallisuustilanteen heiketessä ja miinoitteiden rakentaminen hoitunee suuren reserviläisarmeijamme ansiosta rivakasti.
Nykyaikaiset miinat voidaan varustaa itsetuhomekanismilla, joten ne eivät jää vaaraksi maastoon vaikka miinoitteen purkamisen yhteydessä jokunen sinne vahingossa jäisikin.
Valitettavasti häirikkömaiden kurittomat armeijat tuskin käyttävät nykyaikaisia itsetuhomekanismilla varustettuja miinoja puhumattakaan, että tekisivät tarkat kartat miinoitteista. Se ei kuitenkaan saa olla vastuullisten maiden puolustuksen heikentämisen syynä.

Sanovat että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Roskaa. Sotaan valmistautuminen johtaa sotaan. Niin on ollut aiemmin, niin on nyt ja niin tulee aina olemaan.

Se tarkoittaa myös sitä, että rauhaa pidetään poikkeustilana, mikä on johtanut vinoutuneeseen elämänmuotoon.

Naiivi ei tarvitse olla, mutta rauhan säilyttäminen on oltava ensiarvoista. Sotiin johtaa miltei poikkeuksetta provosointi ja jääräpäinen vastakkainasettelu. Sitä Suomen ei pidä olla mukana lietsomassa.

Millä tavoin esim. Amerikan intiaanit tai Australian aboriginaalit provosoivat Eurooppalaisia tappamaan ja orjuuttamaan? Puollustuskykyä ei ollut, ja löytöretkeilijät hyödynsivät paikallisten ahdinkoa sumeilematta. Sama toistuu läpi historian. Mummonpotkijakin ymmärtää tällaisen maailmankatsomuksen.

”Sotaan valmistautuminen johtaa sotaan.”
Vielä useammin sotaan on johtanut usko helposta voitosta kun vastustaja ei ole valmistautunut.
Talvisota on hyvä esimerkki. Ei Suomen varustautuminen ollut hyvä suurvallan hyökkäykseen 1939.Päämajan reservidivisioonakin oli vailla tykistöä. Malli ”Cajander” tuli tutuksi.

Tavoitteen helppoutta ruokki vielä Kuusisen ja kumppanien uskottelu Stalinille Suomen työväestön tuesta.
Hyvä valmius etenkin kaluston osalta ja mahdollinen liittolainen olisi saattanut estää koko sodan.

Kyllä tosiasia on, että sotaan valmistautuminen johtaa ihan yhtä todennäköisesti sotaan kuin huono ulkopolitiikka ja sotaan valmistautuminen.

Ulkopolitiikka pitäisi pystyä mitoittamaan myös ”kansallisylpeyden” ulkopuolelle niin, että liiallinen omanarvontunto ei olisi omalta osaltaan lietsomassa eripuraa ulkovaltoja kohtaan.

Jämäkkä, looginen ajattelu ja perustellut puolustustoimet eivät provosoi samaan tapaan kuin uho ja liiallinen kansallisylpeys.

Jalkaväkimiinat ovat mielestäni omalta osaltaan hyvä lisä puolustusta. Kansallinen suvereniteetti turvataan vain laillisen valtion alueella ja miinat eivät millään muotoa sovellu hyökkäysaseeksi. Jo tämä omalta osaltaan toimii perusteena, miksi esimerkiksi JV – miinojen säilyttäminen ja käyttö maahantunkeutuvaa vihollista vastaan (kaikkia vihollisia vastaan) on perusteltua.

Toisaalta maamiina- ja asetehtailijat ovat ottaneet motokseen: jos haluat rahaa, valmistaudu sotaan…

Sehän on päivänselvää, hyvä että enemmän puhutaan nyt asioista kun aikaisemmin ei ole uskallettu. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan taustat, mielipiteet ja toiminta sijoittaa heidät äärivasemmistoon kaukana todellisesta sosialidemokratiasta. Molemmat ovat aina pyrkineet heikentämään Suomen asemaa Neuvostoliittoon ja Venäjään (Neuvostoliitto 2.0),jopa liittämään Suomen itäiseen hirmunaapuriin ja sen aikaiseen ”bit voin” talouteen eli Warsowan liiton virtuaaliseen rahattomaan talousjärjestöön SEViin eli Komekoniin ja vastustamalla aikanaan Suomen liittymistä EU:n edeltäjään EEChen ja sen vapaakauppasopimukseen mm vetoamalla Neuvostoliittoon (400 allekirjoitusta Helsingin Sanomien etusivun ilmoituksessa (kukakohan sen maksoi?) ,avoimessa kirjeessä Kekkoselle ja Neuvostoliiton Suomen Suurlähettiläälle sekä Erkki ”Shahi” Tuomioja joka pyrki aktiivisesti heikentämään Suomen puolustuksen yllyttämällä aseistakieltäytymiseen asevelvollisuudesta josta hän tosin sittemmin sai tuomion! Halonen ja Tuomioja syyllistyivät päivänselvästi maanpetokseen. Erkki Tuomioja oli jo aikaisemmin syyllistynyt törkeään maanpetokseen huippusalaisten Zavidovo-asiakirjojen tahallisesta vuodattamisesta julkisuuteen,josta häntä ei silloin syytetty eikä tuomittu. Nyt voisi koska se rikos tuskin vanhenee? Silloin asiassa tuomittiin vankilaan jutun julkaisseen lehden Vasabladetin Päätoimittaja Tor Högnäs koska hän ei suostunut paljastamaan jutun lähteen siis, Erkki Tuomiojan. Högnäs istui siis vankilassa Erkki Tuomiojan sijaisena,”erityistä arvostusta ja luottamusta nauttivan” tulevan Ulkoministerin puolesta! Suomen kuten Venäjänkin on pakko tutustua omaan historiaansa voidakseen ymmärtää sen oikein ilman vääristelyjä, ymmärtää sen, toipua siitä ja päästä eteenpäin luomaan uutta historiaa. Tämä ei tule ikinä onnistumaan ilman jonkunlaista totuuskomissiota, valitettavasti!

Suomalaiset jv-miinat olisivat vanhentuneet 2020 mennessä, jollakin ne olisi ollut syytä korvata joko ostamalla niitä tai tekemällä jotain muuta.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä miinasuojaus on arkea. Käytännössä jv-miinojen pelotevaikutus kohdistuisi hirviin, kettuhin ja jäniksiin.

Miinoittaminen on silti tehokas väline. Siihen vain menee aikaa ja toiselle osapuolelle miinotteiden rakentaminen olisi helposti havittava signaali ja miinoitetut alueet on helppo tämän jälkeen tunnistaa operaatioissa. Räjähteen on syytä olla muutama panssarimmina päälekkäin, jotta tehoa syntyisi. IED:t lienevät esimerkki tähystettyjen aseiden vaikutuksista.

Jalkaväkimiin, 50g trotylia ja poraiskusytytin, on vain siviileille vaarallinen ase.

Korvaamaton vahinko minnakielto oli perinneyhdistyksille. Nykyaikainen taistelu on jotain muuta kuin Tuntemattoman siteeraamista. Jo 1944 osattiin kulkea panssarivaun telan jäljissä.

Puolustusvoimiin hankittiin yötaistelukyvykkyys, lennokkitähystys ja muuta paljon miinoja hyödyllisempää suorituskykyä, joka toimii niin ennaltaehkäisevänä kuin operatiivisena uhkana.

Halosen preidenttikautta voi arvostella varmasti perustellustikin. Parempia argumentteja vain kannattaisi etsiä.

Evp. Komentaja Sutela luonnehti miinakiellon maanpetoksena, mitä se oli – on yhä – sotilaallisesti. Miina kun on selvä puolustusase, jota käytetään valtion omalla alueella väkivaltaista vihollista vastaan. Sutela oli maan paras asantuntija, nuori pioneerikapteeni 1944, kun hän siirtyi itärintamalta purkamaan saksalaisten miinoituksia Lapissa.

Tuomiojalla on tietenkin sukunsa perinne ylläpidetävänä. Häntä kuvasi isoäidin luokittelu punaiseksi ”häivähdykseksi,” vaikka hän oli tuomittu maanpetturi. Hyvin se kannatti jo silloin, taitaa tehdä sen yhä. Jopa Suomessa olisi voinut katsoa, mitä maksoi onneton yritys YK:n Turvallisuusneuvostoon, millä miinojen romutusta selitettiin. UM sanoi sinne mentävän noin miljoonan ”kustannuksin.”

Mutta yya-aika on yleensäkin selvittämättä, ml. maanpetokset. Onhan se tosi koomista, ettei yhtäkään poliitikkoa pantu lusimaan, vaikka he juoksivat avoimesti NL:n jättilähetystössä saamassa innoituksia. Samalla oikea tieto sen menosta konkaan oli Suomessa ”kiellettyä.”