Ankeuttaja

Pakina: Velkojen maksu on erityisen noloa ja hölmöä silloin, kun velallisena on valtio, kirjoittaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomeen taidettiin saada todellinen valtakunnanankeuttaja, kun Matti Vanhanen päästettiin vasten tahtoaan valtiovarainministeriksi. Ei hän mikään ilopilleri ollut ennenkään, mutta nyt hän yrittää pilata kulutusjuhlamme ennen kuin ne ovat kunnolla alkaneet. Heti piti mennä möläyttämään, että valtion ottamat velat täytyy joskus maksaa takaisin! Tuo on pirujen maalailua seinille, tulevaisuudella pelottelua ja masentamista.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on painottanut, että höpsistä pönttöön, eiväthän valtiot maksa velkojaan pois – ne ottavat lisää velkaa, kun maksun aika tulee. ”Kyl nimbal näin on justiinsa”, vahvistaa muuan taksimies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Saman asian vahvistaa maalaisjärki, sillä eihän maksaminen ole kivaa eikä halpaa. Paljon kivempaa ja halvempaa on jättää maksamatta. ”Ei se hullu ole, joka velkaa ottaa, vaan se, joka sitä antaa”, sanotaan Laihialla – eikä siellä tiedetä kenenkään koskaan edes lyhentäneen lainojaan.

”Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa”, tiesi myös vanha kansa. Siis jo silloin katsottiin, että velkasuhde on yhtä vahva kuin sukulaisuussuhde ja kulkee perintönä sukupolvelta toiselle.

Velkojen maksaminen on erityisen noloa ja hölmöä silloin, kun velallisena on valtio. Minkäs velkojat sille mahtavat? Ei valtiota voi panna velkavankilaan niin kuin yksityistä kansalaista vielä 1800-luvulla, ja tuskin korviaan myöten velkaantuneesta valtakunnasta paljon irtoaisi pakkohuutokaupassakaan.

Kun vielä maassamme on vasemmalle kallellaan oleva hallitus, velkojen maksamatta jättäminen on myös ideologinen valinta. Se on köyhän asiaa parhaimmillaan, koska se hillitsee pääomien kasautumista rikkaille riistäjävelkojille.

Tässä pitäisi olla riittävästi todisteita Matti Vanhaselle, että älä sinä valtiovarainministeri rupea siellä meidän rahojamme jakelemaan, kyllä kansa tietää paremmin. Tämä ministeri selvästikin vaatii silmälläpitoa, sillä hän vaikuttaa yllättävän äkkipikaiselta ja määrätietoiselta. Nytkin hän on ehtinyt aloittaa jo pari uutta vaalikampanjaa ilmoittamalla, että ei halua kepun puheenjohtajaksi eikä presidenttiehdokkaaksi. Siis ei millään halua. Kuulitteko kaikki! Ei tahdo! Ei pyri! Ei missään nimessä! Ei!

Kuulostaa uhkaavalta.