Mennään tupakalle!

Yksi polttaa töihintulotupakan, toinen puhelintupakan, kolmas rupatteluröökin. Niistä vain ei sovi puhua.

Helsingin Kaapelitehtaan tupakkapaikalla voi istahtaa vanhan bussipysäkin suojaan.

Kotimaa 20.04.2018 06:00
Teksti Mirka Heinonen kuvat Marjo Tynkkynen

Mikä on suurin yksittäinen syy, jonka vuoksi et lopeta polttamista?

Kun eräs lääkäri kysyi tätä hiljattain sosiaalisessa mediassa, vastauksissa toistui sama asia. Tupakkapaikan yhteisöllisyys.

”Suomalaiset ei uskalla olla sosiaalisia muualla kuin tupakkapaikalla.”

”Tupakkapaikalla on parhaat jutut.”

”Töissä on mukava käydä tupakalla.”

Mukava? Tuulisella tupakkapaikalla Helsingin Itä-Pasilan toimistokeskittymässä se ei ole ensimmäinen määre, joka tulee mieleen.

Putkimainen tuhkakuppi, muovikyltissä kuva tupakasta ilman punaisia rukseja, jalan alla hiekoitussepelin sotkemaa katua. Vieressä vilkas autotie, sen takana rautatieasema ja rakennustyömaa.

Tämä on lähialueen ainoa paikka, jossa korkeassa toimistotalossa sijaitsevan vakuutusoikeuden, konkurssiasiamiehen ja muiden virastojen työntekijät saavat polttaa. On siis turha urputtaa.

Sytyttäisiköhän Marlboro-mies savukkeensa täällä?

 

Kello 7.49: Työmatkatupakka

Nainen, 36

”Olen matkalla töihin ystäväni kanssa. Odotamme ratikkaa, on hyvä hetki jutella. Ja polttaa.

Ystävä on ihan tapatupakoitsija, on polttanut tänään jo monta tupakkaa. Itse olen toisenlainen.

En halua, että lapset saavat tietää tupakoimisestani. Sen takia en polta koskaan kotona. Enkä kyllä töissäkään. Ainoastaan työmatkalla ja baarissa. Ja lenkillä myös, tosiaan.”

Helsinki Auton Kirurgit -korjaamon työntekijät Virmo Poltrago (vas.) ja Margus Väronen sekä omistaja Rene Hyva viettävät taukonsa tupakoiden.

Singaporessa tupakka on kielletty 2000-luvulla syntyneiltä. Suomessa idea ei lyönyt läpi.

Aamun työmatkalaisten ruuhka sauhuaa. Jalankulkijat tupakoivat kävellessään. Taksikuskit polttevat rauhassa ja juttelevat jääkiekkoilija Patrik Laineen ihmeteoista. Rautatieaseman ramppi sylkee ulos ihmisiä, joiden suussa odottaa sytyttämätön savuke.

Näkyä katsellessa on vaikea uskoa, kuinka rajusti tupakointi on vähentynyt. Työikäisistä miehistä tupakoi 16 prosenttia, naisista 15 prosenttia.

Vuonna 1990 vielä joka kolmas mies poltti, 1960-luvulla puolet. Sotien jälkeen muonatupakoiden makuun päässeistä miehistä 76 prosenttia tupakoi.

Vähenemisen eteen on puurrettu. 1970-luvulla säädettiin ensimmäinen tupakkalaki, maailman tiukin. Bussissakaan ei saanut enää polttaa.

Sittemmin lakia on kiristetty yhä uudestaan, kunnes on päädytty tähän, tuuliselle tupakointiseisakkeelle.

Lakia ollaan taas muuttamassa, mutta sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ei kerro ennen toukokuun loppua, miten.

Kielletäänkö tupakointi ravintoloiden terasseilla, kuten Irlannissa ja kohta ehkä Ruotsissakin? Pitääkö tupakka-askit myydä jatkossa Britannian, Ranskan ja muutaman muun maan tyyliin ilman logoja? Vai puututaanko parveketupakointiin nykyistä tiukemmin?

Singaporen-mallia on jo esitetty tännekin. Siellä tupakkatuotteiden ostaminen on kielletty kaikilta vuoden 2000 jälkeen syntyneiltä. Suomessa ehdotus ei herättänyt innostusta.

Kohti savutonta Suomea vuoteen 2030 mennessä, sehän tässä on tavoite. Käytännössä savuton tarkoittaisi sitä, että viisi prosenttia suomalaisista polttaisi.

 

Kello 7.57: Töihinmenotupakka

Mies, 38

”Tämä on tässä lähellä ainoa tupakkapaikka, joten poltan töihinmenotupakan. Olen koukussa nikotiiniin.

Välillä olen ollut joitain kuukausia polttamatta. Viimeksi vuosi sitten huhtikuusta marraskuuhun. Itsekin ihmettelen, mitä sitten tapahtui. Taisi olla jotkut juhlat.”

 

Tupakoinnin aiheuttamat terveysriskit ymmärrettiin vasta 1950- ja 1960-luvuilla. Siihen saakka tupakka oli ratkaisu, ei ongelma.

Kun intiaanien kehittämä tapa tupakoida levisi 1500-luvulla Amerikasta Eurooppaan – ilmeisesti Kolumbuksen seurueeseen kuuluneiden miesten mukana – lääkärit luulivat löytäneensä ihmelääkkeen.

Hammassärkyä? Kihtiä? Kuukautiskipuja? Keuhkotautia?

Juo kuivaa savua!

Tupakan uskottiin myös desinfioivan ilmassa leijuvia taudinaiheuttajia, jotka levittivät isorokkoa ja ruttoa. Ja toki tupakan ruokahalua hillitsevä vaikutus oli hyödyllistä aikana, jolloin nälästä kärsittiin säännöllisesti.

Vielä 1900-luvun alussa tupakan arveltiin auttavan kaatumataudista tai aivoverisuonten tukkeutumisesta kärsiviä. Ja kun lääketieteellinen tietämys lisääntyi, tupakasta tuli muuten vain mukava tuote.

Ylellisyyshyödyke, kuten tupakan määritelmä 1950-luvun Suomessa kuului.

 

Kello 8.56: Korvaushoitotupakka

Mies, 36

”Nuuskat on loppu. Olleet jo kuukauden. Viikonloppuna saan onneksi lisää. Haen Haaparannasta, olen muutenkin menossa sinne päin. Facebook-ryhmistä en ala nuuskaa hankkia, en virkamiehenä voi. Lähtisi työt alta.

Varsinaisesti en siis ole tupakoitsija. Tämä on korvaushoitoa. En polta mielelläni. Hengästyn ihan eri tavalla, kun nousen portaat takaisin tuonne melkein ylimpään kerrokseen.”

 

Tähän aikaan aamusta tupakka syttyy myös Vantaan Myyrmäessä, kun eläkeläinen Pentti Kokko polttaa päivän ensimmäisen tupakan. Usein se tapahtuu omalla parvekkeella, toisinaan kaupoilla käynnin yhteydessä.

Kokon tarinassa kiteytyy suurten ikäluokkien tupakointi. Punaisena lankana kulkee se, että poltettiin porukoissa.

Ensimmäinen savuke nuorena, Kokon tapauksessa vähän päälle kymmenkesäisenä työläislasten kesäleirillä, kun isommat pojat tarjosivat.

Säännöllistä polttamista 16-vuotiaasta, jolloin Kokko meni kauppakouluun ja totesi, että miespuoliset opiskelijat kokoontuivat piippuineen kellarikerrokseen, krematorioksi kutsuttuun tilaan.

Armeijassa tupakan pituiset tauot. 50 minuuttia marssia, 10 minuuttia tupakkaa, säntillisesti.

Töissä tupakkaa työn äärellä. ”Kaikki”, eli lähes puolet työkavereista, tupakoivat.

”Missä tahansa, ei siihen kiinnitetty huomiota”, Kokko muistelee.

Kunnes koitti 1990-luku ja Pääpostin sisätilat muuttuivat savuttomiksi. Henkilöstön hyvinvoinnin parissa työskennellyt Kokko siirtyi parvekkeelle, missä juttu jatkui, työasioista lähinnä.

Mutta siinä Pentti Kokko poikkeaa valtavirrasta, että hän on lopettanut tupakoinnin vain kerran. Se oli vuonna 1994, kun markkinoille oli hiljan tullut uusi tuote, nikotiinilaastari. Kului kolme savutonta vuotta, kunnes Kokko sai kaverin varpajaisissa sikarin.

 

Kello 11.07: Lounastupakka

Mies, 52

”Vasta toinen tupakka tänään, syön töissä nikotiinipurkkaa. Suositus taitaa olla 12 palaa päivässä, varmaan menee enemmän. Meillä on tämä savuton virasto.

Tupakoitsijat on nykyään paariaa, alinta kastia. Suomalainen keski-ikäinen tupakoiva mies, sitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Niin kuin kaikkia vähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä ja muita.”

Työmaan esimies Kirsi-Maaria Haapalainen (vas.) ja rakennussiivooja Liia Murumaa nauttivat terassitupakat työpäivän päätteeksi.

1999 Helsingin yliopisto sai uhkasakon: oikeustieteen professorien tupruttelu rikkoi lakia.

Syksyllä 1999 Helsingin yliopisto sai Uudenmaan työsuojelupiiriltä uhkasakon. Joko tupakointi loppuu tai yliopisto maksaa 100 000 markan sakon ja myöhemmin vielä lisää, jos polttaminen jatkuu.

Tupakointi työpaikoilla erillisiä tupakointitiloja lukuun ottamatta oli ollut laitonta jo neljän vuoden ajan, mutta oikeustieteellisen tiedekunnan työtiloissa poltettiin yhä.

Sauhuttelijat tiedettiin:

Julkisoikeuden professori Lars D. Eriksson, piippumiehiä.

Työoikeuden professori Kari-Pekka Tiitinen, piipunpolttaja hänkin.

Siviilioikeuden professori Urpo Kangas, sikareiden tupruttelija.

Yliopiston rehtori ilmoitti, että sakko perittäisiin tiedekunnan rahoista, käytännössä opetuksesta. Professorien oli pakko antaa periksi, siirtyä polttelemaan jalkakäytävälle, vetäytyä etätöihin.

 

Kello 12.03: Seurustelutupakka

Nainen, 40

”Kun työpaikoilla vielä oli tupakkakopit, niissä oli hauska yhteisö ja sosiaalinen meininki. Sitä vähän kaipaan.

Nyt kaveri onneksi lähti mukaani tupakalle, vaikka ei itse polta. Voimme samalla jutella. Sellaista small talkia, matkoista esimerkiksi.”

 

Muutos on ollut nopea. Nykyään Suomen kunnat ovat savuttomia, lukuun ottamatta Pyhtäätä, Ylivieskaa ja muutamaa muuta. Samoin kaikki sairaanhoitopiirit ja oppilaitokset sekä lukuisat yksityiset firmat.

Savuttomuuden käytännön toteutuminen tosin vaihtelee.

Esimerkiksi savuttomaksi työpaikaksi muutama vuosi sitten muuttuneen Lumenen työntekijät Espoossa eivät saa tupakoida tuotantolaitoksen alueella ja ulkopuolellakin ainoastaan tauoillaan.

Myös rakennusalaa ja konetekniikkaa opettava ammattioppilaitos Helsingin Herttoniemessä on savuton.

Mutta viereinen jalkakäytävä ei, se on kaupungin aluetta. Niinpä osa opiskelijoita viettää vapaahetkensä siinä.

 

Kello 12.50: Kahvi- ja puhelintupakka

Nainen, 47

”Huomaisin, että aurinko paistaa, joten tekstasin ystävälle: mennäänkö tupakalle? Ystävä on töissä muualla, mutta vietämme välillä kahvitunnin puhelimessa.”

Ruumiillista työtä tekevien tupakointi voisi vähentyä, jos he pystyisivät vaikuttamaan hommiinsa.

Talvella 2011 Rautaruukin Hangon-tehtaan johto ilmoitti, että tupakointi työajalla lakkaa.

Ei tosin kaikilta. Tuotantopuolen duunareiden tulee jatkossa leimata kellokortti tupakkatauon ajaksi. Muut työntekijät saisivat edelleen polttaa työajalla.

Sotahan siitä seurasi. Tuotantopuolen noin sata työntekijää ilmoitti menevänsä päiväksi lakkoon. Rintamassa seisoivat myös ne, jotka eivät itse polttaneet.

Lakko pidettiin, puhe kellokorteista peruttiin. Ainoa muutos oli se, että tupakkapaikat siirrettiin hallista ulkosalle.

Tupakointi on mitä suurimmassa määrin luokkakysymys. Koulutus korreloi suoraan tupakointiin. Mitä vähemmän opintoja, sitä enemmän tupakkaa.

Se ei johdu terveyshaittoihin liittyvän tiedon puutteesta. Tämän havaitsi sosiologian yliopistolehtori Anu Katainen haastatellessaan rakennusalan työmiehiä väitöskirjansa varten.

Kun esimies pomottaa eikä työn sisältöön voi itse vaikuttaa, tupakkatauko tarjoaa duunarille itsenäisyyden saarekkeen. Kataisen mielestä ruumiillista työtä tekevien tupakointi voisi vähentyä, jos he pystyisivät vaikuttamaan hommiinsa.

 

Kello 14.25: Meditaatiotupakka

Mies, 45

”Seison tässä ja poltan enkä mieti yhtään mitään, olen vaan. Voisin sanoa tätä vaikka meditoinniksi, mutta se kuulostaa tyhmältä.”

 

Tupakoinnin tarjoama rentoutumistauko yksi asia, jonka tamperelainen Ossi Kukkamäki kirjasi ylös tehdessään sosiaalipsykologian gradua tupakoinnin tarjoamista positiivisista kokemuksista.

Muitakin hyviä hetkiä riitti. Alkoholin kanssa tupakointi. Seksin jälkeinen tupakointi. Tupakan tarjoama ajatteluaika. Kesätupakointi. Itsensä palkitseminen tupakalla. Motorinen toiminta. Tupakka sosiaalisena liimana. Apu uusiin ihmisiin tutustuessa. Arjen rytmittäjä.

Kukkamäki arvelee, että polttamisen positiiviset kokemukset rakentavat osaltaan riippuvuutta, mutta niistä ei puhuta. Keskitytään tupakoinnin haittojen korostamiseen ja huonon tavan marginalisoitumiseen.

Seuraus: yhteishenki, tietty rikoskumppanuus.

 

Kello 15.47: Kotiinlähtötupakka

Mies, 39

”Pitää ehtiä bussiin, siksi poltan samalla kun kävelen. Tämmöinen kiiretupakka.”

 

Iltapäivän edetessä työpaikan tupakkapaikalla kävijöiden virta harvenee. Jos pitää polttaa, se tehdään nopeasti. Puoli neljän paikkeilla syttyy päivän nopein tupakka, poltettu 51 sekunnissa.

Jotkut koukkaavat kotiin ravintolan kautta. Esimerkiksi Helsingin päärautatieaseman viereiseen Vltavaan poikenneet Kirsi-Maaria Haapalainen ja Liia Murumaa. Takana työpäivä keskustakirjaston rakennustyömaalla. Edessä tuoppi ja tupakka.

”Tupakoidessa tulee parhaat ideat. Myös töissä”, Haapalainen sanoo.

Tupakointi ravintoloissa loppui pääosin vuonna 2007. Sisätiloihin rakennetut tupakointitilat alkavat käydä harvinaisiksi. Ne ovat kalliita, ja ravintoloitsijat pelkäävät, että tupakkalaki tiukentuu taas. Saattaisi käydä turhaksi koko investointi.

Vltavan tupakat poltetaan lasitetulla terassilla. Palelee, mutta lasit on pidettävä auki.

”Muuten tupakoijilla olisi liian hyvät oltavat”, Haapalainen arvelee.

 

Artikkelin lähdemateriaalina on käytetty muun muassa Rauno Lahtisen kirjaa Savun lumo – tupakan kulttuuristoria ja Pekka Hakkaraisen kirjaa Tupakka – nautinnosta ongelmaksi.

Tupakan tarina Suomessa

1637
Turkuun ja Viipuriin saapuu pieniä tupakkaeriä. Tupakointia pidettiin rahvaanomaisena, tosin piippu kuului monen aatelisen päivällisrutiiniin.

1700-luvun alku
Kansalaisia kannustetaan tupakanviljelyyn sekä maalla että kaupungissa.

1731
Turkuun perustettiin purutupakkaa (tupakka- rullia) valmistava tupakkakehräämö, josta tuli Ruotsi-Suomen suurin.

1700-luvun loppupuoli
Säädettiin tupakointi- kieltoja tulipalovaaran takia. Esimerkiksi kadulla tupakoivaa sakotettiin Pietarsaaren seudulla.

1870-luku
Rahvas oli suosinut purutupakkaa, jota nautittiin töitä tehdessä. Nyt säätyläisten suosimat savukkeet levisivät maaseudulle.

1900-luvun alku
Lestadiolaisilla seuduilla iäkkäät naiset polttivat piippua, esikuvansa, Lars Leevi Laestadiuksen vaikutuksesta.

1920-luku
Saksalaiset tutkijat huomasivat tupakoinnin ja keuhkosyövän välisen tilastollisen yhteyden.

1930-luku
Valtion maatalouskomitea julkaisi ohjeita tupakan kotiviljelyyn, jotta vähävaraiset eivät käyttäisi rahojaan tupakan ostamiseen.

1930-luvun loppu

Helsingissä nuoret naiset alkoivat tupakoida ollakseen hienostuneita ja kansainvälisiä.

1950-luvun taite
Lääkärit suosittelivat tupakkaa esimerkiksi astmaan, ja piipun perskoilla hillittiin hammassärkyä aina 1950-luvulle asti.

1952
Yhdysvalloissa Reader’s Digest (Valitut Palat) julkaisi artikkelin, jolla oli käänteentekevä vaikutus tupakan vaarojen tiedostamisessa.

1950-luku
Tupakkateollisuus lisäsi savukkeisiin filtterin ja väitti sen suodattavan haitalliset aineet. Kent-merkin filtteri oli valmistettu asbestista.

1976
Ensimmäinen tupakkalaki: Tupakointi kiellettiin päiväkodeissa ja kouluissa, samoin tupakan myynti alle 16-vuotiaille.

1978
Tupakkatuotteiden täysi mainoskielto tuli voimaan.

1995
Tupakkaa ei saanut myydä alle 18-vuotiaalle, ja myyjän piti tarkistaa ostajan ikä. Tupakointi työpaikan sisätiloissa kiellettiin.

2000
Polttaminen ravintolan baaritiskillä kiellettiin. Kaikki ravintolat muuttuivat savuttomiksi vuosikymmenen aikana.

2010
Työnantajalle oikeus kieltää polttaminen työajalla ja työpaikalla. Tupakointi kiellettiin kaikissa oppilaitoksissa.

2012
Tupakka-askit piilotettiin kaupoissa kaappeihin.

2016
Varoituskuvat askeihin. Autossa ei saa polttaa, jos kyydissä alle 15-vuotias. Tupakoinnista kielletyllä alueella voi saada sakkoja.

2020
Viimeinen tupakan makuaine, mentoli, kielletään siirtymäajan jälkeen.

Tupakoivien määrä

1920
Suomessa poltettiin väkilukuun suhteutettuna eniten savukkeita maailmassa.

1950
Miehistä tupakoi 76 %, naisista 13 %.

1960
Miehistä 58 % tupakoi, naisista 14 %.

1970
Miehistä 44 % tupakoi, naisista 16 %.

1980
Miehistä 34 % tupakoi, naisista 17 %.

1990
Miehistä 33 % tupakoi, naisista 20 %.

2000
Miehistä 27 % tupakoi, naisista 23 %.

2016
Miehistä 16 % tupakoi, naisista 15 %.

Päivä tupakkapaikalla Helsingin Itä-Pasilassa

  • 1 min, 36 s: Keskimääräinen tupakointiaika aamupäivällä ja iltapäivän loppupuolella.
  • 2 min, 52 s: Keskimääräinen tupakointiaika lounas- ja kahviaikaan.
  • 51 s: Päivän nopein tupakka.
  • 14 min, 48 s: Päivän pisin tupakkatauko. (Sisälsi kaksi savuketta.)
  • 99: Toimistoaikana klo 8–16 poltettujen tupakoiden määrä.
  • 32: Naisten polttamien tupakoiden määrä. Miehet ja naiset polttivat aamupäivällä ja lounasaikaan suunnilleen yhtä paljon. Iltapäivällä tupakkapaikalla kävi lähinnä miehiä.
  • 9: Tiheimmin tupakoineen polttamien savukkeiden määrä.
  • 19: Matka toimistotornin pääovelta tupakointipaikalle askelissa mitattuna.
Sisältö