Tutkijan kova väite: Suomen armeija on heikompi kuin ennen talvisotaa

Kotimaa 17.3.2010 12:31

Suomen puolustus on ajautumassa supistusten takia uskottavuuskriisiin, kirjoittaa tutkija Markku Salomaa.

Puolustusvoimat Karjalan prikaati Karjalan prikaatin esikuntakomppania harjoitteli Vekaranjärvellä tiistaina 9. maaliskuuta. Kuva Hannu Lindroos.

Katso SK:n kuvakertomus varusmiesten taisteluharjoituksesta Vekaranjärven varuskunnassa.

Suomen puolustukseen on syntymässä pahoja aukkoja, joita edes liikkuvuuden ja tulivoiman kasvulla ei voida paikata. Noin viisisataa kilometriä pitkä Pohjanmaa muodostaa jo käytännössä sotilaallisen tyhjiön, missä rauhanajan sotilaallinen voima perustuu vapaaehtoisiin maakuntajoukkoihin.

Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, emme saisi enää kokoon edes talvisodan kenttäarmeijaa. Viime vuonna esitelty Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei vastaa, mitkä osat Suomea jätetään puolustamatta, vaan puhuu ”Suomen puolustamisen kannalta keskeisistä toiminta-alueista”. Se tarkoittaa pääkaupunkiseutua.

Valtion johdon riskinotto muistuttaa 70 vuoden takaista tilannetta. Kesä 1939 oli kuuma, eikä kukaan voinut kuvitella sotaa. Helsingissä valmistauduttiin kovalla tohinalla vuoden 1940 olympialaisiin. Kova pakkanen talvella 1939-1940 oli sattumalta Suomen ainoa liittolainen.

Suomen poliittinen johto ei tiedä, mihin tulisi valmistautua. Siksi eduskuntaa viime vuoden helmikuusta aina juhannusviikolle asti puhuttanut turvallisuus- ja puolutuspoliittinen selonteko 2009 on kahta aikaisempaa sekavampi ja epäjohdonmukaisempi. Se ei tuo selvyyttä puolustuksen perusratkaisuun tai sen rahoitukseen.

Kesällä hyväksytty selonteko sisälsi kustannusten kohoamista vastaavat budjettikorjaukset, mutta niiden toteuttaminen jää parhaimmillaankin yhteen kertaluonteiseen kahden prosentin erään.

Poliitikot eivät pysty julkisesti perustelemaan tarpeita, jolloin puolustukseen tarvittava vahvuus ja valmius määräytyvät valtiontalouden budjettiraameista eivätkä puolustusvoimien asiantuntijoiden perusteista.

Vuoden 1939 hallitusta ja nykyhallitusta yhdistää käsitys säästöjen ensisijaisuudesta, luottamus kansainväliseen lakiin ja usko ulkomaiseen apuun.

Puolustusvoimien tehtäväksi nähdään vain mahdollisen hyökkääjän viivyttäminen ja Etelä-Suomen asutuskeskusten suojaaminen niin pitkään, että ulkomainen apu ehtisi perille. Sen paremmin vuonna 1939 kuin 2010 ei ole tehty selväksi, mistä Suomi saisi ulkomaista apua sekä missä ja miten sillä ratkaistaisiin mahdollinen taistelujen kulku ja koko sota. Hallituksen selonteosta ei ilmene se tosiasia, että niin pitkään kuin sopimuksia turvatakuista ei ole paperilla, ei apua tule.

Elokuussa 2008 Georgian jäsenhakemus oli jo Naton pöydällä, mutta se ei auttanut, koska Georgia ei ollut turvatakuitten piirissä.

Suomen realiteetti on, että Euroopan unioni ei pysty koskaan tekemään päätöksiä sodankäynnistä. Unioniin ei voi luottaa, koska se ei ole sotilasliitto eikä sillä ole joukkoja. EU:n 13 taisteluosastoa ja alle 20 000 sotilasta ovat vain kriisinhallinnan välineistöä.

Tähän mennessä ei ole nähty yhtään operaatiota, jonka EU olisi pystynyt hoitamaan ilman Natoa. Turvatakuita puolestaan ei hiljaisella lähentymisellä ja pienten sopimusten politiikalla saa, ne tulevat vain julkisella liittymisellä puolustusliittoon ja yhtymällä Atlantin sopimuksen 5. artiklan turvatakuihin ilman varauksia.

Vielä kylmän sodan aikana Suomen puolustuslaskelma perustui oletukselle, että tarvittavien joukkojen määrän tulisi vastata sitä kenttäarmeijan kokoa, joka oli rintamalla kesän 1944 torjuntataistelujen aikana eli 528 000:ta sotilasta. Lisäksi koko Pohjois-Suomen puolustus oli jatkosodassa saksalaissotilaiden vastuulla. Heitä oli siellä ja muualla Suomessa yhteensä peräti 220 000.

Vuoden 2009 alusta lukien puolustusvoimien sodan ajan kokonaisvahvuus on laskenut 323 800 sotilaaseen. Se on merkinnyt maavoimien vahvuuden leikkaamista 240 000 sotilaaseen, joista operatiivisia yleisjoukkoja on 62 000 sotilasta ja alueellisia joukkoja 178 000 sotilasta. Vuonna 2004 hyväksytyn selonteon mukaan maavoimien vahvuuden pitäisi olla nyt 285 000 sotilasta.

Nämäkään leikkaukset eivät riitä, vaan lopputuloksena sodan ajan kokoonpano supistetaan säästösyistä vielä 250 000 sotilaaseen. Maavoimien vahvuus jäisi niin pieneksi, noin 167 000 sotilaaseen, ettei se mitenkään voi riittää koko maan puolustamiseen. Näin puolustus on ajautumassa uskottavuuskriisiin.

Aiheesta lisää SK:ssa 10/2010 (ilm. 12.3.).

Katso SK:n kuvakertomus varusmiesten taisteluharjoituksesta Vekaranjärven varuskunnassa.

Suunnitelmat ja todellisuus etäällä toisistaan

Puolustusvoimien vahvuus

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

Teksti Markku Salomaa
Grafiikka Osmo Päivinen

Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiöstä.

Suomen Kuvalehti pyysi sekä pääesikunnan että puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) kommenttia tähän juttuun. Kumpikin taho kieltäytyi.