Tutkijan kova väite: Suomen armeija on heikompi kuin ennen talvisotaa

SK:n toimitus
Kotimaa 17.3.2010 12:31

Suomen puolustus on ajautumassa supistusten takia uskottavuuskriisiin, kirjoittaa tutkija Markku Salomaa.

Puolustusvoimat Karjalan prikaati Karjalan prikaatin esikuntakomppania harjoitteli Vekaranjärvellä tiistaina 9. maaliskuuta. Kuva Hannu Lindroos.

Katso SK:n kuvakertomus varusmiesten taisteluharjoituksesta Vekaranjärven varuskunnassa.

Suomen puolustukseen on syntymässä pahoja aukkoja, joita edes liikkuvuuden ja tulivoiman kasvulla ei voida paikata. Noin viisisataa kilometriä pitkä Pohjanmaa muodostaa jo käytännössä sotilaallisen tyhjiön, missä rauhanajan sotilaallinen voima perustuu vapaaehtoisiin maakuntajoukkoihin.

Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, emme saisi enää kokoon edes talvisodan kenttäarmeijaa. Viime vuonna esitelty Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei vastaa, mitkä osat Suomea jätetään puolustamatta, vaan puhuu ”Suomen puolustamisen kannalta keskeisistä toiminta-alueista”. Se tarkoittaa pääkaupunkiseutua.

Valtion johdon riskinotto muistuttaa 70 vuoden takaista tilannetta. Kesä 1939 oli kuuma, eikä kukaan voinut kuvitella sotaa. Helsingissä valmistauduttiin kovalla tohinalla vuoden 1940 olympialaisiin. Kova pakkanen talvella 1939-1940 oli sattumalta Suomen ainoa liittolainen.

Suomen poliittinen johto ei tiedä, mihin tulisi valmistautua. Siksi eduskuntaa viime vuoden helmikuusta aina juhannusviikolle asti puhuttanut turvallisuus- ja puolutuspoliittinen selonteko 2009 on kahta aikaisempaa sekavampi ja epäjohdonmukaisempi. Se ei tuo selvyyttä puolustuksen perusratkaisuun tai sen rahoitukseen.

Kesällä hyväksytty selonteko sisälsi kustannusten kohoamista vastaavat budjettikorjaukset, mutta niiden toteuttaminen jää parhaimmillaankin yhteen kertaluonteiseen kahden prosentin erään.

Poliitikot eivät pysty julkisesti perustelemaan tarpeita, jolloin puolustukseen tarvittava vahvuus ja valmius määräytyvät valtiontalouden budjettiraameista eivätkä puolustusvoimien asiantuntijoiden perusteista.

Vuoden 1939 hallitusta ja nykyhallitusta yhdistää käsitys säästöjen ensisijaisuudesta, luottamus kansainväliseen lakiin ja usko ulkomaiseen apuun.

Puolustusvoimien tehtäväksi nähdään vain mahdollisen hyökkääjän viivyttäminen ja Etelä-Suomen asutuskeskusten suojaaminen niin pitkään, että ulkomainen apu ehtisi perille. Sen paremmin vuonna 1939 kuin 2010 ei ole tehty selväksi, mistä Suomi saisi ulkomaista apua sekä missä ja miten sillä ratkaistaisiin mahdollinen taistelujen kulku ja koko sota. Hallituksen selonteosta ei ilmene se tosiasia, että niin pitkään kuin sopimuksia turvatakuista ei ole paperilla, ei apua tule.

Elokuussa 2008 Georgian jäsenhakemus oli jo Naton pöydällä, mutta se ei auttanut, koska Georgia ei ollut turvatakuitten piirissä.

Suomen realiteetti on, että Euroopan unioni ei pysty koskaan tekemään päätöksiä sodankäynnistä. Unioniin ei voi luottaa, koska se ei ole sotilasliitto eikä sillä ole joukkoja. EU:n 13 taisteluosastoa ja alle 20 000 sotilasta ovat vain kriisinhallinnan välineistöä.

Tähän mennessä ei ole nähty yhtään operaatiota, jonka EU olisi pystynyt hoitamaan ilman Natoa. Turvatakuita puolestaan ei hiljaisella lähentymisellä ja pienten sopimusten politiikalla saa, ne tulevat vain julkisella liittymisellä puolustusliittoon ja yhtymällä Atlantin sopimuksen 5. artiklan turvatakuihin ilman varauksia.

Vielä kylmän sodan aikana Suomen puolustuslaskelma perustui oletukselle, että tarvittavien joukkojen määrän tulisi vastata sitä kenttäarmeijan kokoa, joka oli rintamalla kesän 1944 torjuntataistelujen aikana eli 528 000:ta sotilasta. Lisäksi koko Pohjois-Suomen puolustus oli jatkosodassa saksalaissotilaiden vastuulla. Heitä oli siellä ja muualla Suomessa yhteensä peräti 220 000.

Vuoden 2009 alusta lukien puolustusvoimien sodan ajan kokonaisvahvuus on laskenut 323 800 sotilaaseen. Se on merkinnyt maavoimien vahvuuden leikkaamista 240 000 sotilaaseen, joista operatiivisia yleisjoukkoja on 62 000 sotilasta ja alueellisia joukkoja 178 000 sotilasta. Vuonna 2004 hyväksytyn selonteon mukaan maavoimien vahvuuden pitäisi olla nyt 285 000 sotilasta.

Nämäkään leikkaukset eivät riitä, vaan lopputuloksena sodan ajan kokoonpano supistetaan säästösyistä vielä 250 000 sotilaaseen. Maavoimien vahvuus jäisi niin pieneksi, noin 167 000 sotilaaseen, ettei se mitenkään voi riittää koko maan puolustamiseen. Näin puolustus on ajautumassa uskottavuuskriisiin.

Aiheesta lisää SK:ssa 10/2010 (ilm. 12.3.).

Katso SK:n kuvakertomus varusmiesten taisteluharjoituksesta Vekaranjärven varuskunnassa.

Suunnitelmat ja todellisuus etäällä toisistaan

Puolustusvoimien vahvuus

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

Teksti Markku Salomaa
Grafiikka Osmo Päivinen

Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiöstä.

Suomen Kuvalehti pyysi sekä pääesikunnan että puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) kommenttia tähän juttuun. Kumpikin taho kieltäytyi.

Keskustelu

”Jo silloin aikoinaan ennen sotia jos oltaisiin oltu joustavampia ja hyväksytty Venäjän pienet vaatimukset oman puolustuksensa vuoksi, niin oltaisiin suurempi maa ja ketään ei olisi kuollut.”

Tietääkseni Viro hyväksyi Neuvosto-Venäjän ”pienet vaatimukset”, jonka jälkeen venäläiset miehittivät koko maan. Ja tietääkseni Suomikin kuului tähän Neuvostoliiton etupiiriin, joka oli tarkoitus miehittää ”pienten myönnytysten” pehmittämänä.

Naurattaa ja säälittää pasifistiset höpinät yllä. No, kriisin puhjettua maanpuolustustahtoa löytyy ihan itsestään, kun ensimmäiset neitoset on raiskattu ja kodit poltettu. Tämä nähtiin 70 vuotta sitten. Zhugasvilin leipäkorejakin tippui kotien päälle päivittäin.

Nuo esimerkit ovat niin karmeita, että mieli haluaa sulkea ne pois tietoisuudesta. Kenraali Äänruutti muisteli, että hän oppi sodan lain, kun luuli pudonnutta vihollisen lentäjää jaloksi herrasmieheksi. Vierestä kaatui tästä syystä Jorma Gallen-Kallela.

Vänrikki Stoolista Tuntematoman kautta tähän päivään on suora jatkumo. Tulevat polvet pitävät tästä maasta huolta. Harras toive, ettei sitä tarvitse tehdä asein.

Suomen miesvoima ei ole koskaan riittänyt maan koko alueen puolustamiseen. Tässä suhteessa nykytilanne tai -kehitys ei ole kovin uusi. Omituisinta siinä on, että se toistaa talvisodan aaton kokemuksen, mistä huolimatta vastaavia – kerran pätemättömiä – selityksiä yhä tarjotaan. Toinen omituisuus on, ettei tilannetta korjata, kun sen voisi tehdä Natoon liittymällä. Ei se uhkaisi mitenkään Venäjää. Kaiken tämän lisäksi jalkaväkimiehen vanhan mallisia kykyjä siis supistetaan ilmeisesti vielä ns. miinakiellolla. Mikä tämän aikeen nykytilanne on?

PlM:n ja PE:n hiljaisuus ei ole outo. Molemmat tottuivat tilaan DDR:n tunnustuksen jälkeen, kun lisäksi Etykiin ajettiin tavoin, jotka mainostivat sitä NL:n tarvitsemanan kulissina. Kostamuksen merkitys sotilasstrategiassa katosi vastaavasti Suomessa, vaikka sitä maan ulkopuolella verrattiin NL:n rakentamaan tunneliin sen tiellä Kabuliin. MIR-veneet olivat samassa sarjassa. Ei kai tilanne ole enää yhtä mahdoton kuin 30 vuotta sitten, mutta valmiudessa on yhä pari selvää aukkoa: Maalla ei ole materiaalista kykyä esimerkiksi risteilyohjuksia vastaan. Se ei voisi puolustautua taktisilla ydinaseilla uhkaamista vastaan.

Siis virallinen hiljaisuus sisältää yhä heikkouksien hiljaisen hyväksymisen. Se on vähemmän kuin aiempi valheellisen tietämättömyyden sponsorointi. Muttei vielä oikein oikein!

Tama artikkeli ja vastaavanlaiset ovat sita pehmittelya jolla NATO-uskovaiset yrittavat muuttaa suomalaisten ajattelua Ainoan Oikean uskon puoleen.
Uskovaiset nakevat etta sota ja joku liittosopimus velvotteineen perustuisi tunteenomaiselle ASEVELI-ajattelulle.
Olisikohan siella ihan pikkuisen muutakin mukana?
Euroopan mahtavimmat NATO-maat, Saksa ja Ranska, ovat saamassa kaasuputkensa. Voiko muuta kuin maisterintutkinnon suorittanut akateeminen uskoa etta nama valtiot olisivat pienimmasakaan maarin valmiita vaarantamaan oman energiansaantinsa jatkuvuutta Venajalta? Englanti taas on USA:n kaulapannssa ja talutushihnassa oleva sylikoira.
YHdysvalloilla ei taas NATON suhteen ole kuin yksi tavoite: sailyttaa Yhdysvaltain hegemonia Euroopassa. Jenkki pitaa ohjaksia rahalla ja teknologialla. Venaja pitaa ohjaksia energialla. Kumpi voittanee? Toivottavasti sita ei tarvitse kaytannossa kokeilla.
Mikali pahat ajat Suomelle koittaisivat ja oppositiona olisi Venaja, saisi Suomi apua. Puheita pidettaisiin YK:ssa. Sympatiaa saisimme. Konkreettista apua emme. Kylla maailma aanta vetaa ja viita paskaa.
Jotta kansalaisten mielipiteet muuttuisivat NATO-uskonnolle myonteisiksi, kaytetaan kaikki keinot. Valehtelua, uhkailua, mustamaalausta, aivan uskomattomia etuuksien lupailuja. Tata rumbaa pyorittavat akateemiset, ihan tavalliset maisterit.

”NATO on Eurooppalaisten DEMOKRAATTISTEN valtioiden puolustusliitto. Jasenina on aina ollut vain Eurooppalaisia DEMOKRAATTISIA valtioita. NATO puolustaa jasenmaidensa koskemattomuutta. NATO ei OLE KOSKAAN hyokannyt missaan. Kun Suomi liitetaan tahan puolustusliittoon, taloudellinen hyvinvointi on taattu. Saamme aseet Yhdysvalloista ASEVELIHINTAAN.
Kremlin juopot kapiaisen paskalta haisevine kasineen eivat ikina uskalla hyokata NATO-Suomeen. Saamme elaa rauhassa Maailman Tappiin asti.”

Nama kaikki ovat eraan akateemisen maisterin kirjoituksista. Toisinajattelevat uhataan retuuttaa Moskovan junaan.
Maisteri riekkuu ettei NATOa vastustavilta ikina loydy mitaan jarkevaa perustetta. Kaikki tallaiset mielipiteet karsii suurimman sanomalehden sensuuri. Kokemusta on. Vain maisteri saa riehua taysin vapaasti lehden palstoilla. Ja naihin sitten uskotaan.

Maisteri ei mielellaan muistele Kreikan sotilasjunttaa, Espanjan Francoa, Portugalia. Turkki on demokraattinen EUROOPPALAINEN valtio. Ja USA on vain neuvoa-antavana jasenena.
NATO ei sodi Afganistanissa. NATO vain JOHTAA ISAF-joukkoja, siis ihan vain taustalta. NATO puolustaa vain jasenmaidensa koskemattomuutta.

Suomea viedaan kiivaasti tahan puolusteluliittoon. Saadaan ehka palavasti asian puolesta oleva presidentti. Jo nythan nama oikean uskon puolesta laahattavat sotilaspojat ovat valmiita juomaan litran kalanmaksaoljya ja menemaan paksunsuolen tahystykseen jos vain ihan HIUKAN voi jenkkia lipoa.

”Alkaa unohtako MEITA”! Nain riekaisi Stub NATO:n paasihteerille.

Miksikohan Oikeauskoiset pelkaavat kansanaanestysta kuin piru vihkivetta. Sillahan se selviaisi.

Ursus Maritimus: mikä on vaihtoehto NATOlle tai muulle sotilaalliselle liittoutumiselle? Esim. usein esitetty väite että Suomi pärjää yksin on päänsä laittamista pensaaseen ja menneisyyden kieltämistä. Tuurillahan ne laivatkin seilaavat…?

Lieneepä oikein tarpeellista tämä koko kinastelu asiasta. Tuskinpa nykyvenäjä haluaa valloittaa Suomea, stalinismihan on siellä jo kuollut manan majoille ikiajoiksi ja koittanut auvoisemmat ajat venäläisillekin. Maa-aluettakin on valtavasti, jopa toisillekin jakaa, ja ystävällismielisen pienen Suomen 40-luvulla luovuttama kaunis Karjala ym. ulkoilualueet kyllä heille riittää varmaan hamaan maailmanloppuun saakka.
Mitäs siis turhia huolehtimaan.
Sitäpaitsi onhan kiinalaiset olemassa.

Ajatelkaapa miten kävi norjalle toisessa maailmansodassa ei ollut liittoutuminen turhaa vaikka maa vallattiin.
Vaikka NATO:sta ei paljoa joukkoja lähetettäisikään niin materiaaliapua varmasti tulisi ja sen jälkeen kun Suomi olisi vallattu voitaisiin vastarintaa jatkaa osittain NATO maista käsin.
Pitkä ja verinen sissisotahan on käytännössä ainoa vaihtoehto jolla on jotain mahdollisuuksia Venäjän sotakonetta vastaan.
En sano että NATO estäisi hyökkäystä tai tarjoaisi juurikaan apua, mutta NATO jäsenyys tekisi sodasta ainakin mielenkiintoisemman.
Ja muistakaa vihollinen päättää aina itse hyökkääkö vai ei.
Ja Venäläisillä on jatkuva valmius strategiseen iskuun halusimme sitä tai ei.
Ajatelkaapa jos 20 minuuttia siitä kun luette tätä ensimmäiset ohjukset tulevat tonttiin ja EMP lamauttaa suuren osan valtiosta.

Korpisoturille.
Jaksanetko tai jaksaako kukaan lukea muuta kuin yhden paivan juttuja.
Tulkoon kuitenkin kirjoitetuksi.

Ettako mitka ovat vaihtoehdot NATO:lle?

Sita vaihtoehtoa eletaan parhaillaan. On eletty vuoden 1944-syksysta lahtien.
On ollut edes JONKINLAINEN rauha itaisen naapurin kanssa. Valilla on painostettu, rajustikin, mutta aseita ei enaa vuoden ’44 jalkeen ole tarvittu.
Eiko siina ole aika hyva vaihtoehto? Jatkunut jo 66 vuotta.

Tottakai pikkukoiraa jurppii jos joskus joutuu vetamaan hannan takakapalien valiin, uikuttamaan ja nuolemaan suuremman koiran leuanalustaa.
Eiko elava lammas kuitenkin ole parempi kuin kuollut leijona?

Mistako kumpuaa NATO-vastaisuuteni. Luulen, etta kuten suurimmalla osalla:pessimismista ja realismista. En jaksa enaa toistella kaasuputkien ja muiden enrgialahteiden vaikutusta, en USA:n epastabiilia politiikkaa.
Ei apua tulisi. Leuanlusketta vain. Sympatiaa, sita saisimme.

Sympatia, syanidi ja syfilis ovat sanakirjan samalla sivulla.

Miksi te uskovaiset pelkaatte kansanaanestysta? Pelottaako ettei se kannatus olisikaan yli 163 prosenttia kuten eras maisteri vaittaa. Ja eraan yliopistotutkimuksen mukaan kannatus on sangen laimeaa yliopisto-opiskelijoiden parissa.
Tahan maisteri sanoi etta onneksi opiskelijat eivat paata Suomen puolustuksesta. Siita paattavat isanmaalliset miehet ja reservilaiset joille Suomen asia on pyha. Eli nuoremmalla vaella ei saa olla mitaan sanottavaa, vain tavalliset maisterit paattavat…

Kylla on poijilla kiima kova. Muistavatkohan edes vaimojaan tai tyttoystaviaan.
Mutta mitapa niilla tekisikaan, NATO antaa ihan riittavasti kiksia elamaan.

Hyvä Ursus

Minä suht. nuori vielä ymmärrän kyllä NATO:n edut, mutta miksi sinä pelkäät Suomen liittymistä ks. yhteisöön? Mitä haittoja siitä olisi Suomelle? Saksa ja muut NATO:on kuuluvat maat ovat hyvissä väleissä epädemokratia naapurimme Venäjän kanssa. Toisiko NATO jäsenyys jopa kustannussäästöjä, kun reserviä voitaisiin supistaa ja kalustohankinnat keskittää?
Kansanäänestys kyllä, mutta onkohan suomettumisen ajan propaganda värittänyt mieliä NATO vastaisiksi? Jo 66 vuotta on syydetty rahaa n. 5-10% valtion budjetista kalliiseen valtakunnan suht. tehottomaan puolustukseen. Olisiko aika ottaa kynä kauniiseen käteen ja liittyä militaristiseen jenkkien masinoimaan sotilasliittoon? =) t: SDP:n jäsen

Markku Salomaan kirjoitus on mitä ilmeisemmin realistinen kuvaus nykytilanteesta. Poliittinen johtomme ei todennäköisesti tule sitä kommentoimaan, koska suomettuminen on palannut eikä kyetä selkeästi toteamaan, että Suomen puolustukseen liittvät ratkaisut esim. pyrkiminen NATO:n jäseneksi ei ole suunnattu Venäjää vastaan. Kyse on ainoastaan pienen maan luonnollisesta tarpeesta nykyistä kiinteämmin osllistua yhteistyöhön, jossa valtaosa EU:n jäsenvaltioista on mukana. Vilho Kinnusen kommentit lukijakirjeessä ovat osin hyviä ja osin tekosyitä, joiden perusteella vältetään vetämästä ainoata oikeata johtopäätöstä: Suomi tarvitsee kaikki vaihtoehdot, joiden avulla voimme vahvistaa itsenäisyytemme perusteita ja yhteistyötä kaikkien valtioiden myös Venäjän kanssa.Myös Venäjän täytyisi ymmärää tämä.

Ciceron mainitsema puolustusbudjetti on Suomella ollut ainakin vuonna 2002 1,2% BKT:sta. Muilla pohjoismailla yli 2%. Ruotsi on käyttänyt kyseisenä vuonna rahaa maanpuolustukseen lähes 5 miljardia, kun Suomi n. 1,7 miljardia euroa.

Eli ei ihmekään, kun Ruotsi on onnistunut luomaan toimivat puolustusvoimat, vaikka ovat rauhaa rakastava kansakunta(viittaus pasifisteille), kun Suomen joukot ovat ajan myötä leikkeaus leikkaukselta näivettyneet(hyvää kalustoa ostetaan, mutta liian vähän). Tästä näkee mitä vuosien venäläismielistely ja suomettuminen ovat saaneet aikaan.

Venäjä ei ole demokratia: Poliittiset murhat ovat arkipäivää (esimerkiksi monet vallanpitäjiä arvostelleet toimittajat ovat saaneet kokea tämän) ja valtaa pitää diktaattori Puuttinin lähipiiri. Venäjä pyrkii myös vahvistumaan sotilaallisesti(öljytuloista saamillaan rahoilla) ja kansallistunne on Venäjällä jälleen huipussaan. Mielestäni riittävä oma armeija ja liittoutuminen on ainut toimiva vakuus rauhasta.

Cicerolle,
kun kysyit.
Puolustusbudjetin prosentti tulikin tuolla jo korjatuksi.
Suomettumis- ja kommunistikortin vetaisitkin jo esille. Et sentaan minulle henkilokohtaisesti suositellut iltalaakkeen ottamista ja alumiinihattua paahan.
Etka uhannut panna turpaan pimealla tiella. Nama yllamainitut ovat henkisen ylipappisi maisterin lausahduksia. Myoskaan Moskovan junan menolipun hintaa et maininnut.

Olen jo taman artikkelin kommenteissa tuonut oman seka luultavasti aika monen NATO-vastaisuuden syyt. En jaksa enaa niita kerrata. Realismi ja pessimismi. Niista ne kumpuavat.

Luuletko tosiaan etta jenkkilasta saisimme aseet ASEVELIHINTAAN ?
En tieda, mutuna: enpa usko.
Leikitaan, etta saisimme.
Sitten tuleekin mukaan se toinen puoli. Jo nyt puudelipoliitikkomme ihan mielihyvasta kiemurtelevat kun saavat lahetella lisaa hallitsijoita (kriisinhallitijoita) talla hetkella Afganistaniin.
Enta sitten jos olisimme NATO:n jasenia? Jenkki kaskisi:5000 rauhaanpakottajaa heti! Suomi lahettaisi ainakin 10000, niin kova kiima on poijilla. Eika kysella ettako mihin. Kylla NATO tietaa, turpa kiinni. On sama missa Isanmaata puolustetaan.

Ne viulut vasta maksaisivat.

Mutta paastaisiinhan sotimaan ASEVELJIEN kanssa. Sodan romantisointia! Miten upeita nuo hulppeat miehet maastoautoissaan. Mustat lasit, purukumi poskessa. On yonakolaitteita sun muita. Menossa panemaan turpaan…keta kulloinkin. Ja missa milloinkin. Demokratiaa. Naisten ja lasten suojelua. Lalllallaa.

NATO- jasenena Suomi todennakoisimmin olisi mukana kaikissa vahankaan sotaa muistuttavissa selkkauksissa. Ja entapa velvoitteet silloin jos ja kun joku entisista Baltian tai Balkanin maista joutuu liriin Venajan kanssa…

En enaa tahan artikkeliin kantaa ota. Pitaa vetaa henkea valilla.

Jos minulle asetettaisiin kahden arviointiasteikon kysymyksia.
Onko mielipitesi venalaisista ja Venajan politiikasta posi- vai negatiivinen.
Vastaus: Negatiivinen
(jo etukateen:olen kaynyt Neuvostoliitossa 38 kertaa, nykyVenajalla en kertaakaan, eika asiaa edes tulne)

Mika on mielipiteesi USA:n ulkoplitiikasta.
Negatiivinen.

Mika on mielipiteesi Suomen politiikasta koskien NATO/USA/Venaja.
Negatiivinen.

Mita mielta olet siita, etta Suomi antaa LAHIALUEHYTEISTYON nimissa joka vuosi Venajalle parikymmenta miljoonaa euroa vastikkeetonta rahaa. (18 miljoonaa tana vuonna, pari vuotta sitten summa oli 25 miljonaa. Jo ainakin 300 miljoonaa on palanut rahaa tahan hulluuteen)
Tarvinneeko vastata.

”Alkaa unohtako meita”! Nain parahti Stubb Rasmussenille.
Sama humu hyvaksyy ilmaisen rahanjakelun maailman rikkaimmalle valtiolle.
Hyvaksyy myos Suomen myymisen pala palalta ’kesamokkitontteina’ venalaisille.

Yllaolevasta voitaneen paatella etta nakemykseni ovat aika mustia kummastakin Rauhanvaltakunnasta.
Viela mustempi nakemys on Suomen poliitikoista.

Hyva Cicero, missa ja kuka on vihollinen?

Markku on osittain oikeassa.Mikäli Neuvostoliiton 1939 tavoin nykyaikaisesti varustettu vihollinen hyökkäisi maahan,hänen uhkakuvansa voisi hyvinkin toteutua.Nyt on vain kysyttävä,mistä sellaisen vihollisen löytäisi.Ajatusrakennelma Markun tekstissä perustuu vanhaan,paljon käytettyyn ajatukseen siitä,että Suomi yksinään joutuisi massiivisen hyökkäyksen kohteeksi.Mahdollinen sota Suomi vastaan supervalta ja erillinen yksittäissota ei ole uskottavaa.Kyllä koko Eurooppa olisi silloin sodassa tai sodan uhkan alla.Olen vanha upseeri ja tunnen kohtuuhyvin myös nykypuolustuksemme kyvyn ja varustuksen.Pystymme omin voimin mahdollisessa kansainvälisessä kriisissä puolustamaan itseämme.Natosta sanon vanhan kyläkertomuksen tavoin.Vieraan kylän poika pyysi tyttöä saatille.
”Saatille pääset,muttet aittaan.” Sama pätee Natokosiskeluun Suomi neidolta:Yhteensopiva aseistus ja
sotilaskieli,se on aivan oikein ja niin pitää jatkaa,mutta liittyminen Natoon ei ole mielekästä.Siinä joutuu vain mukaan kriiseihin,joihin meillä ei ole osaa,eikä arpaa.

Ajatusten – tai ajattelemattomuuksien – vaihto tahtoo Suomen puolustuksen asiassa mennä suurelta osin siihen, että Venäjä a) voisi aloittaa, b) ei hauaisi aloittaa konfliktia. Edellä jopa ”Old Man” upseeri sanoo, ettei sota mallia 1939 ole uskottava. Eihän sellainen uskottavalta lainkaan tunnu, mutta jos nyt puolustus maalla on, sen tulisi olla uskottava. Siis uskottava materiaalisesti ja teknisesti. Sitä Suomen puolustus ei juuri nyt ole, minkä tilan voi helposti korjata Naton jäsenyydellä.

Tuo Vanäjän uhka ei ole itse pääsyy. Juuri nyt Natonkin valtiot ovat ujuttautumassa jopa Venäjän asemarkkinoille. Ranska myy komento- ja maihinnousualuksen – tai sen rungon. Venäjä tuleen mukaan USA:n suureen tankkauskonekilpaan, ja huoltaa vanhoja helikoptereitaan jatkuvasti Afganistanissa. Se mitä todennäköisimmin löytää yhteisiä pohjia USA:n kanssa ”ohjuspuolustukselle.” Maiden tekninen yhteistyö on itse asiassa sekä pitkällä että korkealla.

Suomi on sotilasympyröissä osin mukana EU:n jäsenenä. Mutta se ei ole mukana Naton ja Venäjän yhteistyössä eikä ole USA:n osavaltio. Jos siis vakavasti merkitävissä hommissa haluaa olla mukana, se käy vain isommassa joukossa kuin mitä Ruotsi tarjoaa, jos se sitä tarjoaa.

Lainaus adholmen1:ltä ”ainoata oikeata johtopäätöstä: Suomi tarvitsee kaikki vaihtoehdot, joiden avulla voimme vahvistaa itsenäisyytemme perusteita ja yhteistyötä kaikkien valtioiden myös Venäjän kanssa. Myös Venäjän täytyisi ymmärää tämä.”

Muuten hyvä, mutta itsenäisyyden perusteet luovutettiin 1.1.1995 ja lopullisesti viime vuoden lopulla. Ei ole siis mitään vahvistettavaa. Ainut vaihtoehto itsenäisyyden vahvistamiselle on erota isojen poikien EU:sta, jossä Suomen päätäntävalta omiin asioihin on lähellä nollaa.

uskoo kyseistä propagandaaa…

tallatkaa ne miinat.. lukija tietää kyllä keistä puhun

Nykyiset puolustusmäärärahat ovat aivan riittämättömät. Paha kyllä nykyisenkin tason ylläpitäminen tuntuu epätodennäköiseltä kun yhtpä poikkeusta lukuunottamatta kaikki puolueet haluavat leikata nimenomaan puolustuksesta. Kun ei vaan tulisi kovin kalliiksi tuollainen ”säästäminen”…

Znd ehdotti tuota pohjoismaista yhteistyötä. Hyvä idea. Meillä olisi kuitenkin jokin yhteinen asia puolustettavana: pohjoismainen elämäntapa. Onhan pohjoismaista puolustusyhteistyötä aina silloin tällöin ehdotettukin. Jostain syystä se on aina torpattu.

Tutkija saattaa kirjottaa asiaakin, mutta koska niin termistössä kuin kalustosta kertovassa grafiikassakin on niin paljon virheitä, tulee koko kirjoitelmasta varsin epäluotetava kuva.

Niin kun putin on luvannut, venäjän armeija on saanut ja saa rahaa”riittävästi”, Ihankohan se piruuttaan on keskittänyt,ja koko ajan lisää keskittää, karjalan kannakselle? Ettei mitään taka-ajatuksia ole? Ne suomalaispoliitikot,jotka ovat ajaneet vaarallisen alas Suomen puolustustusta, lahjoittaen samaan aikaa ulkomaille jopa 2 miljardia euroa/vuosi. Siis kaikkine kehitysapuineen. Tuollaiset poliitikot pitäisi laittaa vastaamaan teoistaan. Eli viralta pois, ja linnaan. Samoin ne,jotka vastustavat nato-jäsenyyttä. Näitä he tulevat, jos ehtivät, vielä katumaan,ja katkerasti.

Venäjä(Putin) on nyt tilanteessa, jossa valta on keskittynyt vielä pienemmälle porukalle kuin Neuvostoliitossa. Suomen tilanne on kohtuullinen,koska Putin on Suomen kaveri. Maanpuolustuksen perusteet pitäisi miettiä uudelleen ja korostaa vapaaehtoistenjoukkojen kykyä toimia tehokkaasti. Ruotsissa ja muualla missä vapaaehtoistenjoukkojen kyky on korkea, miehistön etuihin ja varustukseen on panostettu. Käsiteltäessä lukuja unohtuu tutkijoilta ja kirjoittajilta se,miten nopeasti kyetään perustamaan ja kutsumaan palvelukseen reservin parhaat yksiköt. Puolustusvoimien tulisi kehittää tätä puolta toiminnassaan ja katsoa mallia Ruotsista,siellä alkuvaiheen liikekannallepano ja joukkojen harjoittelu saadaan nopeasti toteutettua .Jos puolustus rakennetaan koneiden varaan raha ei riitä, jos se rakennetaan ihmisten ja joukkojen varaan raha riittää. Kovin vastustus Suomessa tehokkaaseen puolustukseen tulee vasemmistosta ja vihreistä.Tämä poliittinen joukko käyttää termejä yhteiskunnan militarisointi ja kiihotus. Tärkein poliittinen viesti, joka pitää antaa on tahto puolustaa maata vaikka asein ja vaikka tilanne olisi vaikea. Kertausharjoitukset ja maakuntajoukot ovat ehdottoman tärkeitä,niitä pitää johtaa ammattimaisesti,palkatun virassa olevan henkilöston toimesta, silloin ei toimita väärin.

Me suomalaiset olemme merkillisen sinisilmäistä väkeä. Puolustamme maata talvisodan hengessä iskulausein, joihin on sokeasti uskottava. Mutta eipä ylin sotilasjohtokaan, joka tuntee tilanteen parhaiten, usko niihin, ellei maanpuolustukseen panosteta. Korkea puolustustahtomme ei ole koskaan realisoitunut aineellisesti. Tositilanteessa laiminlyönnit maksetaan nuorisomme verellä.

Tällaisen Suomen kansallista turvallisuutta vaarantavien tietojen antaminen lehdistölle pitäisi laissa kieltää. Jos Suomi ei kykene puolustamaan aluettaan, niin sen kertominen julkisuudessa vaarantaa Suomen valtion turvallisuuden. Silloin olisi parempi lehdistön tukkia suunsa ja Suomen pistää ne jalkaväkimiinat takaisin sinne rajan pintaan.