Mökkireissu

Kirjailija Tuomas Kyrö osti mökin. Hän kohtasi lapsuutensa kesät, uppoavan saunan ja tyhjennystä odottavan huussin. ”Keskeneräisyyden hyväksyminen on ihmisyyden ja mökinomistajan mitta.”

Kotimaa 17.07.2020 06:00
Teksti Tuomas Kyrö
Suomalaisen mökkielämän peruselementit järvi, sauna, huussi ja nostalgia toistuvat aikakauslehtien mökkikuvissa vuodesta toiseen.
Suomalaisen mökkielämän peruselementit järvi, sauna, huussi ja nostalgia toistuvat aikakauslehtien mökkikuvissa vuodesta toiseen. © Lehtikuva, skoy

Viisi vuotta sitten myimme omakotitalon ja muutimme vuokralle. Pyrin irti arvaamattomista markkinoista ja alapohjan kosteusongelmista. En halunnut omistaa lainarahalla mitään.

Oli yleisemminkin jakamistalouden, matkustamisen ja kaupunkilaisuuden aika. Perikunnat myivät käsiin mätänevät rintamamiestalot ja mummonmökit. Vain hullu ottaisi sellaisen riesakseen, ajattelin.

Sitten isoäitini kuoli. Eräs mökki jäi ilman omistajaa.

Se on rakennettu 1949, sitä on kutsuttu mökiksi neljässä sukupolvessa.

Asuinpaikat ja elämäntilanteet ovat vaihtuneet, mutta tuo neljäkymmentäviisineliöinen tilaihme oli pysynyt. Itse olen valokuvien ja kaitafilmipätkien perusteella mönkinyt mökillä syntymäni kesästä 1974 lähtien. Kun tuli mahdollisuus lunastaa mökki perikunnalta, huomasin taas palaavani kiinteistön omistajaksi.

Sisältö