Toni Lahtinen ja Rokka-koira jahtasivat norsunluun salakuljettajia Tansaniassa – ”Olemme suuressa vaarassa”

Sansibarissa Lahtinen koirineen törmäsi korruptioon ja menetti viranomaisten tuen.
Kotimaa 3.8.2017 18:36
Jukka Heinonen
Toni Lahtisen Rokka-koira oppi jäljittämään norsunluuta reilun puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Team Rokka kuvattiin Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä.
Toni Lahtisen Rokka-koira oppi jäljittämään norsunluuta reilun puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Team Rokka kuvattiin Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä. © Sampo Korhonen

Tehtävä ei olisi voinut alkaa paremmin. Toni Lahtinen komensi heti ensimmäisen työpäivän aamuna Rokan nuuskimaan rahtiterminaalin tavaroita, ja labradorinnoutaja merkitsi välittömästi yhden laatikon. Sen sisältä löytyi luisia lusikoita.

Lahtinen näytti Sansibarin kansainvälisen lentokentän tullivirkailijoille, kuinka takavarikkopöytäkirja tehdään. Hän myös pyysi, että lusikat lähetettäisiin laboratorioon tutkittavaksi. Vain siten saataisiin varmuus siitä, onko kyseessä norsun vai muun eläimen luu.

Lahtisen johtama Team Rokka oli saapunut Tansaniaan kuuluvalle Sansibarin saarelle ottamaan kiinni norsunluun salakuljettajia ja opettamaan paikallisille viranomaisille, kuinka koira koulutetaan haistamaan norsunluu, vaikka arvotavara olisi kätketty rahtikonttiin metalliromun sekaan.

Elettiin toukokuuta 2016. Edessä olisi kolmen kuukauden pilottihanke, joka onnistuessaan jatkuisi hamaan tulevaisuuteen.

Lusikoiden löytyminen teki Lahtisen tyytyväiseksi. Kiinalaisten himo ostaa afrikannorsun syöksyhampaista valmistettuja statusesineitä uhkaa ajaa lajin sukupuuttoon, ja Lahtinen halusi taistella norsunluun salakauppaa vastaan. Nyt Sansibarin virkamiehet kuuntelisivat häntä valppaasti.

 

Team Rokan ydin muodostui Lahtisesta ja hänen puolisostaan, koirankouluttaja Maija Hietasesta sekä heidän koiristaan Rokasta, Kipparista ja Halosta.

Sansibarin komennukselle osallistui myös kaksi Lahtisen opettamaa poliisikoiranohjaajaa manner-Tansaniasta, ohjaajien koirat sekä kaksi paikallista poliisia.

Edeltävän vuoden aikana Team Rokka oli osallistunut useiden isojen norsunluurikollisten kiinniottoihin Tansanian mannermaalla. Lahtisen luomalle kehitysapuhankkeelle oli satanut kosolti kiitosta ja julkisuutta, mutta hän kaipasi lisää haasteita.

Lomaparatiisina, mutta myös legendaarisena salakuljettajien pesänä tunnettu Sansibar alkoi vetää Lahtista puoleensa. Hän sopi Tansanian poliisin ratsu- ja koirayksikön johtajan Egyne Emmanuelin kanssa, että kesällä 2016 Team Rokka siirtyisi jatkamaan toimintaansa hatarasti valvotulle saarelle.

Lahtisen työlupa oli erääntymässä, mutta sille haettiin jatkoksi uutta, joka olisi poikkeuksellisesti ilmainen – yleensä avustusjärjestöt maksavat työluvista Tansanian hallitukselle. Lahtisen saapuessa Sansibarille hakemus pyöri yhä byrokratian rattaissa, mutta se ei huolettanut häntä, sillä Emmanuelin mukaan luvan myöntämistä puollettiin ministeritasolla.

Lahtinen pohjusti hanketta tekemällä Sansibarille kaksi tutustumismatkaa. Luottamusta paikallisiin poliiseihin ja tullivirkailijoihin hän rakensi niin virkapaikoilla kuin kahviloissa ja baareissa. Lahtisen aloittaessa työnsä Sansibarilla paikat ja osa ihmisistä olivat hänelle jo tuttuja.

 Lahtinen pelkäsi tulevansa murhatuksi.

Kaikki näytti hyvältä, kunnes koitti toinen työpäivä lentokentällä. Ensin virkailijat osoittautuivat koulutustilaisuudessa odottamattoman umpimielisiksi. Sitten silmään osui muutakin outoa.

Kantajat saattoivat kuljettaa matkalaukkuja suoraan lentokoneesta vip-portille, josta omistajat tulivat noutamaan niitä. Koska matkatavarat eivät kulkeneet rahtitilan kautta, viranomaisilla ei ollut edes mahdollisuutta tarkastaa niitä. Myös rahtitavaroita kuljetettiin pois koneesta tarkastuspisteen ohi.

Kaiken huipuksi ilmeni, että tulli- ja veroviranomaiset eivät valvo lentokenttää ympärivuorokautisesti.

Saman päivän iltana Lahtisen luottomies kertoi huolestuttavan tiedon. Lentokentän turvallisuushenkilöstön aamukokouksessa oli annettu ohje, että etsintäkoiratiimin toiminta pitää estää.

Seuraavana aamuna käynnistyi tapahtumasarja, jonka aikana Lahtinen oppi hätkähdyttäviä asioita Tansanian hallinnosta ja pelkäsi tulevansa murhatuksi.

Rokka-koira löysi autoon piilotetun norsunluukätkön loppusyksystä 2015 Tansaniassa.

Rokka-koira löysi autoon piilotetun norsunluukätkön loppusyksystä 2015 Tansaniassa.  © Maija Hietanen

Edeltävä vuosi oli ollut menestys.

Kun Lahtinen joukkoineen saapui Tansanian suurimpaan kaupunkiin Dar es Salaamin toukokuussa 2015, heidät otettiin hyvin vastaan. Olosuhteissa oli toivomisen varaa, mutta Team Rokalle osoitettiin tärkeitä tehtäviä ja annettiin vapaus toimia.

Ennen Lahtista Tansanian poliisin koirayksikössä koulutettiin koiria potkimalla eivätkä tilatkaan olleet hääppöiset. Yksikön koiria käytettiin lähinnä partiointiin eikä yksikään niistä tunnistanut norsunluun tuoksua.

Lahtinen rakennutti yksikölle tasokkaan kennelin ja näytti omalla esimerkillään, että koirat oppivat paremmin porkkanasta kuin kepistä. Hänen ansiostaan kuusi yksikön koiranpentua oppi haistamaan norsunluun.

Yksikön johtaja Emmanuel teki vaikeissa oloissa kaikkensa yhteisen hankkeen eteen.

”Suhteemme oli veljellinen ja erittäin läheinen. Hän auttoi minua asunnon etsinnässä ja minä häntä, kun kennelin katolta pudonnut poliisi kuoli ja piti maksaa vainajan lähettäminen kotikylänsä multiin haudattavaksi.”

Rikollisten käräyttämisen Team Rokka aloitti suoraan huipulta.

Elokuussa 2015 Tansanian presidentin erikoisjoukot pyysivät Lahtista ensimmäiseen norsunluun jäljitystehtävään. Hänen ja Rokan piti tutkia Tansaniassa vuodesta 1975 asuneen ja erittäin verkostoituneen kiinalaisen Yang Feng Glanin kiinteistöjä.

”Se oli raju päivä. Helle hipoi 40 astetta ja teimme töitä kymmenen tuntia. Erikoisjoukkojen ukot juoksivat edestakaisin kommandopipot päässä ja rynkyt tanassa. Oli tärkeä pitää oma mieli kurissa, ettei Rokka vaan hermostuisi”, Lahtinen muistelee.

Lopulta Rokka merkitsi Yangin omistamassa ravintolassa muutaman norsunluulle tuoksuvan matkalaukun. Myöhemmin tutkinnassa selvisi, että kiinalainen oli pyörittänyt toimintaansa juuri ravintolastaan käsin.

Yang pidätettiin ja sai pian liikanimen Norsunluukuningatar. Häntä vastaan on nostettu syyte yli 700 syöksyhampaan salakuljetuksesta. Niiden arvo on yli 2 miljoonaa euroa.

Samoihin aikoihin Zürichin lentokentällä Sveitsissä jäi kiinni kolme Tansaniasta saapunutta kiinalaismiestä, joilla oli norsunluuta peräti 14 matkalaukussa. Tansanian erikoisjoukot epäilivät, että yhden miehen Dar es Salaamissa asuva vaimo Li Ling Ling olisi sekaantunut tapaukseen.

”Meidät hälytettiin pikatahtia hänen kiinteistöönsä. Rokka kävi paikat läpi ja alkoi merkitä yhtä vannesahaa. Sanoin tutkijoille, että avatkaa se. Löytyi pieni määrä pölyä.”

Laboratorio vahvisti löydöksen norsunluuksi. Myös rouva Litä vastaan nostettiin syyte.

Sitten oli vuorossa Rokan uroteoista tunnetuin.

 

Lokakuussa 2015 suomalaiskoira jäljitti norsunluuta Itä-Afrikan jahdatuimman salametsästäjän Boniface Matthew Mariangon autosta.

Shetaniksi eli Paholaiseksi kutsutun rikollispomon käräytys on ikuistettu paitsi Ylellä viime syksyllä nähtyyn sarjaan Norsunluukoira, myös palkittuun amerikkalaiseen dokumenttielokuvaan The Ivory Game.

”Se oli melkoinen mediatapahtuma. Shetani hikoili raudoissa, Leonardo DiCaprion osatuottaman elokuvan tuotantoryhmä oli paikalla, samoin kymmeniä erikoisjoukkojen miehiä”, Lahtinen muistelee.

Rokka pääsi aloittamaan työnsä, kun vasta pidätetty Shetani oli ensin Lahtisen pyynnöstä siirretty pois seisomasta autonsa takakontin edestä. Jo seuraavassa hetkessä koira tunnisti norsunluun tuoksua tavaratilasta. Sen rakenteista löytyi salalokero, jonka sisällä oli syöksyhampaasta lohjenneita pienen pieniä luuhippuja.

”Shetanista oli hankittu jo pitkään tietoa, ja viranomaisilla oli hänen toiminnastaan hyvä kuva. Silti oli tärkeää löytää myös Shetanin omista käsistä tavaraa, ettei hän vahingossakaan olisi pystynyt puhumaan itseään ulos.”

Viime maaliskuussa Shetani tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus tuli yrityksestä salakuljettaa norsunluuta 800 000 euron arvosta, mikä oli todennäköisesti vain jäävuoren huippu Shetanin tiettävästi viiden eri maan alueella johtamasta salametsästyksestä ja -kuljetuksesta.

Kiinniottoja seurasi lisää. Lahtisen nälkä kasvoi.

Sansibarin satama tunnetaan salakuljetuksen keskuksena.

Sansibarin satama tunnetaan salakuljetuksen keskuksena.  © Ton Koene / MVPhotos

Loppuvuodesta 2015 Toni Lahtinen suuntasi katseensa Tansaniaan kuuluvalle Sansibarin autonomiselle alueelle, jonka muslimienemmistöinen väestö elää saarilla varsin irrallaan Tansanian keskushallinnon ohjauksesta.

Kun Lahtinen kuuli, että hiljattain pidätetyn sansibarilaisen huumepomon hallusta oli löytynyt viisi passia eri nimillä, hän vakuuttui lopullisesti saaren viranomaisten korruption syvyydestä. Lahtinen päätti ”käydä ottamassa marjat pois”.

Kolmas työpäivä Sansibarilla alkoi pahojen epäilysten vallassa. Edellisiltana Lahtiselle oli kerrottu, että Team Rokan elämä saarella aiotaan tehdä mahdollisimman hankalaksi.

Ongelmat alkoivat heti tiimin saapuessa lentokentälle.

”Meidät pysäytettiin ja kysyttiin parkkilupaa. Se piti ostaa viereisestä kojusta. Siitä ei ollut apua, että minulla oli Tansanian poliisin myöntämä virkamerkki, jossa luki, että työskentelen heidän valtuutuksellaan kouluttajana. Eikä siitä, että minulla oli neljä tansanialaista poliisia matkassa.”

Hiillostus jatkui. Kentän henkilökunta pakotti Team Rokan jäsenet kulkemaan metallinpaljastimen läpi ja jokaiselle suoritettiin perusteellinen turvatarkastus.

Tiimi pääsi vielä työpisteeseensä, mutta jo hetken kuluttua Emmanuel soitti Dar es Salaamista ja ilmoitti, että tulli- ja veroviranomaisen vaatimuksesta koiratyöskentely lentokentällä on lopetettava. Lahtinen lähti ajamaan Sansibarin-tukikohtaansa.

”Juuri ennen perille saapumista huomasin, että minua seurasi ajoneuvo, jossa oli 4–5 miestä. He tarkkailivat taloani. Otin rekisterikilven numeron ylös ja selvitin jälkikäteen, että sama auto oli yleensä pysäköity lentokentällä sijaitsevan presidentin lähtöaulan edustalle.”

Emmanuel aloitti neuvottelut Sansibarilla toimivien viranomaisten kanssa, Lahtinen jäi odottamaan.

Kahden viikon päästä heidän kärsivällisyytensä palkittiin.

”Sansibarin varapresidentiltä tuli ilmoitus, että kaikkien viranomaisten on tuettava Team Rokkaa.”

Ele oli paljolti symbolinen. Sansibarin johdolla ei ole komentosuhdetta saaren turvallisuudesta vastaaviin eri viranomaisiin, jotka työskentelevät muodollisesti Tansanian keskushallinnon alaisuudessa, mutta toimivat käytännössä varsin omavaltaisesti.

Jotain vaikutusta varapresidentin kannanotolla kuitenkin oli. Team Rokka pääsi jatkamaan työtään, nyt Sansibarin satamassa.

”Muistan elävästi ensimmäisen työpäivän, kun sataman portille ilmestyi hermostuneen oloinen pukumies. Hän esittäytyi Sansibarin sataman tullijohtajakasi. Sanoin, että nyt on oikea mies käden toisessa päässä, me olemme tulleet auttamaan teitä.”

Tullijohtaja Ali Fum Ali kertoi olleensa kymmenen vuotta töissä satamassa.

”Kysyin häneltä, että mitkä siellä ovat keskeiset salakuljetusartikkelit. Hän pyöritteli päätään ja sanoi, ettei siellä ole ollut mitään rikollisuutta vuosiin. Hänen mukaansa tulli olisi ottanut ainakin yhden salakuljettajan kiinni, jos näin olisi.”

”Jos mies ei pysty katsomaan silmiin, sillä on ongelma.”

Lahtinen ymmärsi olevansa juuri oikeassa paikassa. Hän pyysi tullijohtajaa nimeämään alaistensa joukosta yhteyshenkilön Team Rokalle.

”Hän sanoi, että minulla on juuri oikea mies sinulle, Mohamed Mashaka. Samana päivänä hän vei minut toimistoonsa, ja kutsui sinne Mashakan ja muutaman tutun poliisin. Välillä he puhuivat swahilia keskenään, vaikka olimme sopineet, että käyttäisimme englantia. Jonkinlaista peippailun makua siinä oli.”

”Tilaisuuden jälkeen kysyin yhdeltä poliiseista, mistä siellä oikein puhuttiin. Hänen mukaansa johtaja oli sanonut, että siitä yhdestä ikävästä välikohtauksesta ei tarvitse puhua yhtään mitään.”

Myös Mashakasta jäi outo tunne.

”Jos mies ei pysty katsomaan silmiin, sillä on ongelma.”

Lahtinen alkoi kysellä lisää oikeaksi katsomiltaan henkilöiltä. Joku kertoi, että satamassa oli hiljattain ollut salakuljetustapaus, toisin kuin tullijohtaja väitti. Illalla Lahtinen jatkoi tiedon etsimistä netistä.

”Sieltähän se perkele löytyi, että Mashakaa syytettiin osallisuudesta salakuljetusyritykseen.”

Marraskuussa 2013 Sansibarin satamassa presidentin erikoisjoukot olivat takavarikoineet Aasiaan lähdössä olleesta rahtikontista lähes kolme tonnia norsunluuta simpukoiden seasta.

Yli kahden miljoonan euron arvoisen laittoman lastin hallussapidosta syytteen oli saanut kuusi tansanialaista virkamiestä, heidän joukossaan vientikonttien tarkastamisesta vastannut Mashaka.

Tapauksen käsittely oli pitkittynyt pahasti. Siihen sotkeutuneet virkamiehet olivat joutuneet yli kahdeksi vuodeksi tutkintavankeuteen, mutta olivat päässeet alkuvuodesta 2016 vapaiksi takuita vastaan.

”Mashaka oli palannut tulliin töihin juuri ennen tuloamme.”

Laittoman norsunluun hallussapidosta syytetyn virkamiehen toimiminen salakuljettajien valvojana tyrmistytti Lahtista. Se äimistytti myös monia paikallisia virkamiehiä, jotka kuiskuttelivat Lahtiselle, että eräs toinen samasta tapauksesta syytteen saanut tullimies oli palannut virkaansa jo aiemmin keväällä.

 

Koitti toinen työpäivä satamassa. Team Rokka suoritti ensimmäisen etsintänsä.

”Pian sen jälkeen minulle kerrottiin, että Sansibarin poliisikomentajan määräyksestä etsintöjä ei saa kohdistaa ruoka-aineita sisältäviin kuljetuksiin. He vetosivat islamiin: ruoka on pyhää eikä koira saa haistella sitä. Yritin turhaan selittää, että eihän se koira koske ruokaan ollenkaan, vaan pysyy saranapuolella.”

Päivää myöhemmin poliisikomentajalta tuli uusi määräys: Team Rokka ei saisi toistaiseksi toimia lainkaan satamassa eikä lentokentällä.

Lahtinen päätti taistella tuulimyllyjä vastaan, vaikka jo aavistikin lopputuloksen. Hän pyysi audienssia Sansibarin toiseksi ja kolmanneksi ylimmän poliisijohtajan luo – ja sai sen.

”Kysyin heiltä piruuttani, että kun en tunne Tansanian lainsäädäntöä, niin voiko törkeästä salakuljetusrikoksesta epäilty virkamies, joka on jäänyt virantoimituksessa kiinni, jatkaa tutkinnan aikana omissa töissään? He vastasivat, että ’ei missään tapauksessa, miksi kysyt?’.”

”Sanoin, että teillä on satamassa töissä kaksi kaveria, joita epäillään osallisuudesta norsunluun salakuljetukseen. Äijillä alkoivat silmät pyöriä päässä ja he sanoivat, että tästä pitää puhua heidän esimiehelleen.”

Lahtinen ohjattiin kulmahuoneeseen, jossa istui poliisikomentaja Hamdani Omar Makame.

”Hän kuunteli ja katseli minua jonkin aikaa ja sanoi: ’onko näin, heh heh, sepä ikävää’. Silloin tajusin, että ne ovat kaikki messissä siinä kuviossa. Lähdin pois sieltä.”

Lahtinen otti taas yhteyttä Emmanueliin, jonka toivoi vielä voivan vaikuttaa asioihin. Sen jälkeen ei auttanut kuin odottaa, mitä tuleman piti.

 

Viisi päivää myöhemmin alkoi tapahtua.

”Olin ostoksilla, kun sain puhelun tiimimme koiranohjaajakokelaalta. Hän kertoi, että kiinteistöömme oli yrittänyt tunkeutua 4–5 miestä sillä verukkeella, että se olisi myynnissä. Hän kieltäytyi päästämästä heitä sisään. Myöhemmin sain talon omistajalta vahvistuksen, että kyseessä oli huijaus.”

Lahtinen huolestui ja soitti Emmanuelille. Tämä ei vastannut.

Lahtinen lähetti tekstiviestin: ”Hätätilanne. Soita!”.

Hetken päästä Emmanuel kirjoitti olevansa kokouksessa ja pyysi selittämään asian tekstiviestillä.

Lahtinen vastasi heti: ”Olemme suuressa vaarassa.”

”Sen jälkeen Emmanuelista ei kuulunut mitään ennen seuraavaa päivää. Aina siihen asti hän oli toiminut esiliinanani kaikissa tilanteissa. Ymmärsin, että nyt pitää seistä omillaan. Tajusin, että jos hän tekee oharit, kun turvallisuutemme on uhattuna, niin hän on menettänyt sananvaltansa.”

Nyt Lahtinen ja Hietanen olivat todella peloissaan. Lahtinen päätti soittaa rikostutkijalle, johon oli oppinut luottamaan.

”Hän sanoi, että älä syö missään vieraassa paikassa, sinut yritetään varmasti myrkyttää. Tiedät niin pahoja asioita, että henkesi on liipaisimella.”

Luottomiehensä kehotuksesta Lahtinen hankki tuttuja poliiseja vartioimaan taloa ympärivuorokautisesti rynnäkkökiväärien kanssa.

Seuraavina viikkoina Lahtinen jatkoi paikallisten koirankouluttajien opettamista Sansibarin-talonsa pihamaalla. Vähitellen hän taipui hyväksymään sen, ettei tuloksekas koiratyöskentely saarella olisi enää mahdollista. Eihän työlupaakaan ollut herunut.

”Tuntui kuin tsunami olisi tullut päälle.”

Team Rokka lähti Sansibarista heinäkuun puolivälissä ja matkusti Dar es Salaamiin. Lahtinen kävi kättelemässä Emmanuelin. Tapaaminen oli muodollinen ja kohtelias.

Suomalaiset palasivat kotimaahansa.

Mutta Lahtinen ei olisi Lahtinen, jos hän ei olisi vielä Suomesta kysellyt kauan sitten luvatun työluvan perään.

Kun Emmanuel vastasi elokuun alussa 2016, että se ei näyttäisi nyt onnistuvan, Lahtinen alkoi ymmärtää pelin olevan pelattu.

Tapahtumista on kulunut jo vuosi, mutta tietyt hetket Lahtinen muistaa hyvin kirkkaasti.

”Kun Sansibarin kadulla kävellessäni tajusin, minkälaisesta korruptiosta siellä on kyse ja kuinka paljon siellä henki painaa, tuntui kuin tsunami olisi tullut päälle. Sitä tunsi itsensä todella pieneksi.”

 

Mohamed Mashaka ja toinen norsunluun hallussapidosta syytteen saanut virkamies jatkavat työskentelyään Sansibarin sataman tullissa. Heidän tapauksensa tutkinta päättyi vasta viime vuonna ja sen jälkeen alkanut oikeudenkäynti on edelleen kesken. Myös Li Ling Lingin ja ”Norsunluukuningatar” Yang Feng Glanin oikeudenkäynnit ovat kesken.

Tansanialaiset eivät olleet innostuneita vastaamaan SK:n yhteydenottoihin. Sansibarin poliisikomentaja Hamdani Omar Makame ei halunnut vastata kysymyksiin puhelimessa eikä sähköpostitse. Sansibarin tullijohtaja Ali Fum Ali kertoi puhelinhaastattelussa, että Mashaka valittiin Team Rokan yhteyshenkilöksi vankan kokemuksensa vuoksi. Puhelu katkesi, kun puheeksi nousi Mashakan syyte.


Tansaniasta laittomasti hankitulla norsunluulla on isot markkinat esimerkiksi Kiinassa ja Kaakkois- Aasiassa.

Tansaniasta laittomasti hankitulla norsunluulla on isot markkinat esimerkiksi Kiinassa ja Kaakkois- Aasiassa.  © Tom Pilston / Panos / MVPhotos

Yhden miehen kehityshanke

WWF piti koiraprojektia liian vaarallisena ja kalliina.

Eläinrakkaan Toni Lahtisen matka afrikannorsujen auttajaksi alkoi 2010, kun hän irtisanoutui poliisin virasta yhdeksän vuoden palveluksen jälkeen. Huumerikosten tutkinta vaihtui eläinsuojelutyöhön Romaniassa, Thaimaassa ja Australiassa. Uusi elämä oli askeettista, mutta tuntui merkitykselliseltä.

Seuraavana vuonna Lahtinen havahtui siihen, että salametsästys uhkaa tappaa norsut sukupuuttoon. Hän otti yhteyttä Tansaniassa toimivaan luonnonsuojelujärjestöön PAMSiin.

”Vaihdoin varmaan tuhat sähköpostia järjestön johtajan Wayne Lotterin kanssa ja tulin siihen tulokseen, että koiratoiminta on tehokkain tapa, jolla voin osallistua norsujen salametsästyksen vastaiseen työhön.”

Työ käynnistyi 2012. Lahtinen kaivoi tietoa, miten koira koulutetaan haistamaan norsunluuta, ja sai kuulla, että se olisi työlästä, sillä kova luuaines ei juuri tuoksu. Hän alkoi myös viritellä yhteistyötä WWF Suomen kanssa.

Seuraavana vuonna Lahtinen ryhtyi kouluttamaan 7 viikon ikäistä labradorinnoutajaa, jonka nimesi Rokaksi. Reilussa puolessa vuodessa koira oppi jäljittämään norsunluuta.

Lahtinen eli niukasti, rahoitti hanketta omasta pussistaan ja jatkoi WWF:n kanssa neuvotteluja toiminnan aloittamisesta Tansaniassa. Innostus oli molemminpuolista, ja alkuvuodesta 2014 hänet palkattiin järjestöön valmistelemaan hanketta, joka piti toteuttaa ulkoasiainministeriön (UM) myöntämillä rahoilla.

Projektin työnimi oli Team Rokka, mutta Lahtinen ei halunnut jättää sitä yhden koiran varaan. Hän koulutti myös jackrusselinterrieri Kipparin nuuhkimaan norsunluuta.

Lahtinen suunnitteli lähtevänsä WWF:n kumppanina Tansaniaan saman vuoden kesällä, mutta niin ei käynyt. Loppukeväällä 2014 luonnonsuojelujärjestö päätti olla ryhtymättä hankkeeseen, vedoten Tansanian vaarallisuuteen.

Myöhemmin WWF Suomi perusteli vetäytymistään myös sillä, että hanke, joka olisi maksanut järjestölle hieman yli 50 000 euroa vuodessa, olisi ollut turhan kallis.

”Vai ettei ollut resursseja? Vastahan UM oli edellisen vuoden lopussa myöntänyt heille useita miljoonia euroja kolmen vuoden kehitysyhteistyöhankkeita varten”, Lahtinen puuskahtaa.

Lahtinen jatkoi koiriensa kouluttamista palkatta, matkusti korttiluoton turvin tutustumaan Tansanian viranomaisiin ja perusti Team Rokan nimeä kantavan yhdistyksen. Vuonna 2015 hän alkoi kerätä lahjoituksia niin yrityksiltä kuin yksittäisiltä ihmisiltä.

Team Rokka aloitti työnsä Tansaniassa saman vuoden toukokuussa, vaikka rahoitusta ei ollut kuin nimeksi. Lahtinen uskoi, että kaikki järjestyisi.

Avainrooliin nousi lopulta Suomen Dar es Salaamin suurlähetystö, joka myönsi syksyllä 2015 PAMSille lähes 100 000 euron avustuksen koiratoimintaan, josta noin 30 000 euroa kanavoitiin Team Rokalle. Myös yksityisiltä tukijoilta tuli merkittäviäkin lahjoituksia.

Team Rokan koiratyö Tansaniassa toteutettiin lopulta noin 80 000 euron budjetilla. Se ei ole paljon hankkeelle, jota valmisteltiin pitkään ja jonka toteutus toisella mantereella kesti toista vuotta.

”Esimerkiksi viimeinen asuntomme Dar es Salaamissa sijaitsi niin kaukana esikaupungissa, että sieltä piti lähteä aamuviiden jälkeen töihin. Kun asunto vielä kärsi jatkuvista sähkökatkoista ja homehtui käsiin, ja ulosteet nousivat pöntöstä vessan lattialle, päädyimme nukkumaan autossa. Se oli ihan helvettiä.”

”Maksoin itselleni päivärahat ja 1 200 euron kuukausipalkan, ja nekin vain yhdeksän kuukauden ajalta. Olisin ansainnut paremman palkan, mutta se ei ollut mahdollista. Maija ei saanut lainkaan palkkaa.”

Lahtinen asuu nykyisin Sysmässä. Hän etsii tukijoita uuteen norsunluun salakuljettajien paljastushankkeeseensa Aasiassa.


Kiinalaiset uhkaavat norsuja

Norsujen metsästys on Afrikassa maasta riippuen joko kielletty tai voimakkaasti säännösteltyä, sillä niiden kanta on huvennut noin kymmenesosaan 1940-luvun 3–5 miljoonasta yksilöstä. Afrikassa tapetaan vuosittain arviolta 30 000 norsua laittomasti.

2000-luvulla suurimman uhan norsuille ovat muodostaneet vaurastuneet kiinalaiset, jotka voivat maksaa jopa satojatuhansia euroja syöksyhampaista tai niistä tehdyistä esineistä.

Viime vuosina afrikannorsujen tilanne on alkanut näyttää hieman valoisammalta. Kiinan talouskasvun hidastuminen ja kiinalaisten lisääntynyt tietoisuus norsujen sukupuuton uhasta ovat leikanneet kysyntää.

Kiinan valtiokin on herännyt. Ensi vuonna norsunluutuotteiden kaupasta tulee kokonaan laitonta. Norsunluun laillisen kaupan arvo Kiinassa on tosin ollut arviolta vain kymmenesosa laittomasta kaupasta. Ratkaisevaa on, miten tiukasti Kiinan viranomaiset jatkossa puuttuvat salakuljetukseen.