Sä oot mun pikkuveli

Timo Ramu luuli olevansa ainoa lapsi. Sitten hän teki internetin dna-testin. Löytyi veli, kohta toinen ja kolmas...

geenitestit
Teksti
Elina Järvinen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona:

 

Dna-testi oli tarjouksessa. Joulun kampanjahinta 75 euroa.

Timo Ramu päätti, että ostaa siitä lahjat. Vaimolle ja itselle. He olivat puhuneet jo pari vuotta, että olisi kiva selvittää etnisiä taustoja. Kuka on perheen viikinki, kuka polynesialainen?

Sitä paitsi lahja oli vaivaton. Sen kun tilasi netistä ja odotti postia. Testit tulivat pienissä, litteissä pahvilaatikoissa. My Heritage DNA.

Joulunalus 2018 oli kiireistä aikaa. Ramulla oli paljon töitä. Hän teki mainoselokuvia yrityksessä, jonka omisti vaimonsa kanssa. Heillä oli neljä pientä lasta. He olivat heti alkuvuodesta lähdössä viiden kuukauden matkalle Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Se olisi osin työmatka, mutta he lähtisivät kaikki.

Joulu vietettiin vielä Helsingissä, kotona Punavuoressa. Vaimo ilahtui lahjasta, ja he tekivät testit.

Avasivat pumpulipuikot kääreistä, raaputtivat posken sisäpintaa puoli minuuttia ja pujottivat puikot näyteputkeen. Sama uudestaan, toisesta poskesta. Sitten näyteputket muovipussiin ja pussi palautuskuoreen. Viiden minuutin homma.

Palautuskuoret jäivät eteisen pöydälle lojumaan, viikot kuluivat. Ramut olivat jo lentäneet Tokioon, kun anoppi vei ne postiin.

Timo vilkaisi, löytyikö tietokannasta sukulaisia. Listan ensimmäisenä oli vieras nimi. Juuso. Yhteistä dna:ta 23,4 prosenttia. Arvioitu sukulaisuussuhde: velipuoli.

Huhtikuussa he olivat Bangalowissa, parintuhannen asukkaan kylässä Australian itärannikolla. Oli leppoisaa, aurinkoista ja vehreää. Kymmenen kilometrin päässä kimalsi Eteläinen Tyynimeri.

He asuivat ystäviensä puutalossa. Sen kellarikerros oli remontoitu asuttavaksi.

Ramu oli saanut dna-testin tulokset. Hän oli kirjautunut palveluun saman tien ja katsonut, mitä hänen etnisestä alkuperästään sanottiin.

Prosentti inuiittia!

Vaimo oli käytännössä täysin suomalainen, mutta Ramussa oli inuiittia!

Hän oli levittänyt tietoa huvittuneena, valitellut kuumaa ilmastoa ja leveillyt, että osaa varmaan rakentaa iglun.

Kiirastorstain aamuna Ramu istui läppärinsä ääressä. Oli aikaista, kello tuskin viittä. Hänellä oli tapana nousta varhain ja tehdä töitä ennen kuin lapset heräsivät. Pimeässä kellarissa saattoi hyvin laatia käsikirjoitusta mainoselokuvaan.

Dna-testin profiilisivu oli jäänyt auki koneen selaimeen. Ramu lueskeli tietojaan, siinä heräillessään. Hän ei ollut katsonut vielä lainkaan dna-osumia. Niistä näki, ketkä testin tietokannassa olivat hänelle sukua.

Keitäs täällä nyt onkaan?

Listan ensimmäisenä oli aivan vieras nimi. Juuso.

34-vuotias. Viisi vuotta nuorempi kuin hän.

Yhteistä dna:ta 23,4 prosenttia.

Arvioitu sukulaisuussuhde: velipuoli.

Ramu tuijotti ruutua hämmentyneenä. Ei tämä ollut mahdollista. Ei hänellä ollut veljeä.

Hän oli ainoa lapsi.

 

”Moro Timo.”

Viesti tuli Instagramissa samana päivänä, 18. huhtikuuta 2019.

Lähettäjä oli Juuso. Hän oli myös nähnyt dna-osumissaan ilmoituksen.

”En tiedä, saitko mun viestiä Heritagen kautta.”

”Sä oot sen mukaan mun pikkuveli.”

Timo sanoi moi ja ihmetteli. ”Todella erikoista.”

He tarkistivat syntymävuodet. Timo ei ollut pikkuveli, vaan isoveli.

Timo oli ehtinyt googlata Juuson kuvan illalla. He olivat istuneet puutalon keittiössä: ystävät, vaimo ja vanhin tytär. Viinilasi oli pudonnut kädestä. Juuson olemus oli aivan kuin hänen.

”Tiedätkö sun biologista isää?” Juuso kysyi.

Toki Timo tiesi.

Mutta Juuso ei tiennyt.

”Ai et? Herranjestas.”

Juuso kertoi, että hänet oli tehty hedelmöityshoidon avulla. Inseminaatiolla. Sukusolut olivat peräisin spermapankista, luovuttaja tuntematon.

”Saanko kysyä kuka sun isä on?”

Timo kertoi nimen. Ja iän. Entisen työpaikan. Isä oli juuri jäänyt eläkkeelle.