Terapeuttitehdas: 16 500 euron koulutus ei takaa psykoterapeutin ammattia

Valvira ja Helsingin Psykoterapiainstituutti ovat ilmiriidoissa tulkinnoista.
Kotimaa 26.6.2016 18:00

Helsingin Psykoterapiainstituutin luentotila Helsingin Elimäenkadulla. © Kari Hautala

Suuri joukko Helsingin Psykoterapiainstituutin (HPI) opiskelijoita saattaa jäädä ilman psykoterapeutin ammattinimikettä yli 16 000 euroa maksaneen koulutuksen jälkeen.

Noin 250:ä opiskelijaa on koulutettu psykoterapeuteiksi kolme vuotta siitä huolimatta, että ei ole ollut täyttä varmuutta siitä, hyväksyykö valvova viranomainen heidän koulutuksensa. Ilman sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran hyväksyntää henkilö ei saa käyttää työssään psykoterapeutti-nimikettä.

Taustalla on viranomaisten huolestuminen psykoterapeuttien koulutuksen laadusta.

Psykoterapeutiksi oli vuosien ajan mahdollista ryhtyä hyvin kirjavan koulutuksen perusteella. Vuosikymmenen vaihteessa alalle oli syntynyt villi ja sääntelemätön kenttä, joka ei ollut oikein kenenkään hallinnassa.

Ammattikunnan sisälle oli syntynyt kaupallisin perustein toimivia koulutusyrityksiä ja ammatinharjoittajia, joiden järjestämän koulutuksen pätevyydestä ei ollut tieteellistä näyttöä. Psykoterapiakoulutukselta Suomessa puuttuivat yhtenäiset laatukriteerit.

Asia haluttiin korjata. Vuoden 2012 alusta vastuu koulutuksesta siirtyi seitsemän yliopiston lääketieteen ja psykologian laitoksille.

Uudistuksen jälkeen psykoterapeutin ammattinimikettä sai käyttää vain henkilö, jolla oli joko yliopiston tai yliopiston kanssa yhteistyössä toimivan organisaation järjestämä koulutus. Kun nämä ehdot täyttyivät, Valvira hyväksyi nimikettä hakeneet opiskelijat käytännössä automaattisesti.

Samalla rajoitettiin sitä, minkälaisella koulutuksella psykoterapeutiksi pääsi opiskelemaan. Koulutettavalla täytyi olla esimerkiksi soveltuva korkeakoulututkinto tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto.

Psykoterapeutiksi pääsemisen edellytyksenä oli lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa.

 

Helsingin Psykoterapiainstituutti lähti kulkemaan toista reittiä. Se ilmoitti vuonna 2013 käynnistävänsä ratkaisukeskeisen psykoterapiakoulutuksen yhteistyössä englantilaisen UWE Bristol -yliopiston kanssa. Koulutus kestäisi kolme vuotta, ja HPI:n mukaan tutkintotodistus oikeuttaisi hakemaan Valviralta psykoterapeutin suojatun ammattinimikkeen käyttöoikeutta. Opiskelijat eivät siis saisi sitä automaattisesti.

HPI markkinoi koulutustaan voimakkaasti muun muassa radiossa, Kirkko ja Kaupunki -lehdessä sekä muissa sanomalehdissä. Se julkaisi esimerkiksi Helsingin Sanomissa marraskuussa 2013 ilmoituksia, joissa kerrottiin psykoterapeuttikoulutuksesta lupaavasti.

Turvaa tulevaisuutesi koulutuksella! Haku on NYT!

Valmistu kolmessa vuodessa työn ohella. Uuden asetuksen mukainen ohjelma.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto puuttui asiaan. Se antoi maaliskuussa 2014 päätöksen, jonka mukaan kyse oli harhaanjohtavasta markkinoinnista. Mainoksista saattoi muodostua mielikuva, että koulutuksen suorittaminen johtaa automaattisesti psykoterapeutin nimikesuojauksen saamiseen. Viittauksella uuden asetuksen mukaiseen ohjelmaan vahvistettiin harhaanjohtavaa mielikuvaa.

HPI muutti ilmoitustensa sanamuotoja, mutta mainostaminen jatkui voimakkaana.

”Ei sellaista markkinointibudjettia ole kenelläkään muulla – edelleenkään”, sanoo erään koulutusyhteisön johtaja.

 

Valvira sai tiedon HPI:n suunnitelmista jo vuonna 2013, kun koulutusta Bristolin yliopiston kanssa vasta suunniteltiin. Saman tien esiin nousi kysymys siitä, miten yhteistyöhön pitäisi suhtautua. Mikä on HPI:n järjestämän koulutuksen asema Suomessa?

Uudessa asetuksessa todettiin muun muassa, että psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut yliopiston järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen.

HPI:n koulutus tapahtuisi Suomessa ja suomen kielellä, mutta tutkintotodistuksen myöntäisi ulkomainen yliopisto.

Tästä käynnistyi Valviran ja HPI:n välinen valtaviin mittasuhteisiin paisunut kiistely siitä, mitä tarkoitti asetuksessa mainittu sana yliopisto. Keskusteluja käytiin puhelimitse, sähköposteja vaihdettiin kymmenittäin.

HPI:n toimitusjohtajan John Pihlajan, 65, mielestä asetuksessa tarkoitettiin mitä tahansa yliopistoa, myös ulkomaisia.

Valvira oli eri mieltä. Sen mukaan asetus koski pelkästään suomalaisia yliopistoja. Tämän vuoksi opiskelijoille ei automaattisesti myönnettäisi oikeutta käyttää psykoterapeutti-nimikettä. Siihen vaadittaisiin Valviran erillinen hyväksyntä.

Psykologiliiton pitkäaikaisen puheenjohtajan Tuomo Tikkasen mukaan lainsäädäntöä noudattaa vain sellainen koulutus, joka on järjestetty yhteistyössä Suomen yliopistolaissa tarkoitetun yliopiston kanssa.

”Ulkomailla suoritettua koulutusta täytyy kohdella yhdenvertaisuuden pohjalta. Mutta Valvira vahvistaa ne vasta jälkikäteen. Opiskelija voi käydä vaikka Las Vegasin yliopistollisen kirjeopiston online-kurssin psykoterapiassa, mutta Valvira ei voi ottaa siihen kantaa ennakkoon”, Tikkanen sanoo.

Sanasodan ollessa kuumimmillaan, HPI kanteli Valvirasta eduskunnan oikeusasiamiehelle keväällä 2014. Sen mielestä Valvira tulkitsi psykoterapeuttikoulutukseen liittyvää lakia ja asetusta niiden sanamuotojen vastaisesti.

HPI valitti lainvastaiseksi epäilemästään Valviran menettelystä myös Euroopan komissiolle. Valviran EU-oikeuden vastainen ja laiton menettely aiheuttaisi huomattavaa taloudellista vahinkoa, se totesi.

 

Valvira pyysi asiasta lausunnot opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Suomen Kuvalehden saamassa STM:n muistiossa todetaan, että sanalla yliopisto tarkoitetaan nimenomaan Suomen yliopiston mukaista yliopistoa. Ulkomaisen yliopiston kohdalla ei ole samanlaista mahdollisuutta varmistua koulutuksen laadusta ja vaikuttavuudesta, vaikka koulutus järjestettäisiinkin Suomessa.

Lausunto oli merkittävä. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen hyväksyi Valviran tulkinnan, jonka mukaan yliopistolla tarkoitettiin nimenomaan suomalaista yliopistoa. Valviralla oli lisäksi lain nojalla oikeus pyytää tarvittaessa yliopistolta lausunto, totesi Jääskeläinen.

HPI:n tapaus ei ole ainutlaatuinen eikä koulutuksen sisältöä sinänsä ole kyseenalaistettu. Psykoterapeutti-nimikettä ovat hakeneet muutkin ulkomailla opiskelleet. Erikoisen HPI:n tilanteesta tekee se, että opiskelijoita koulutetaan Suomessa, koulutus sijoittuu Englantiin ja kohdemaa on Suomi.

Viime vuonna Valvira hyväksyi kaksi ulkomailla koulutettua henkilöä psykoterapeutiksi. Seitsemän viime vuoden aikana heitä on ollut 20. Samana ajanjaksona Suomessa koulutettuja henkilöitä on hyväksytty psykoterapeutiksi 2 573.

 

Epäselvyyksistä alkoi liikkua huhuja. Opiskelijat ottivat yhteyttä Valviraan ja tiedustelivat, hyväksytäänkö heidän koulutuksensa. Heille kerrottiin, että kaikkiin hakijoihin sovelletaan niin sanottua ammattipätevyysdirektiiviä. Se tarkoittaa, että harjoittaakseen ammattia heillä täytyy olla siihen viranomaisen lupa. Se voitaisiin myöntää vasta opintojen päätyttyä.

Valviran ryhmäpäällikön, esittelijäneuvos Maarit Mikkosen mukaan jokaisen Bristolin koulutuksen käyneen hakemus käsitellään erikseen siinä vaiheessa, kun se saapuu virastoon. ”Valvira on viranomainen eikä meidän tehtävänämme ole valvoa koulutuksia. Me emme voi hyväksyä niitä etukäteen tai antaa mitään lupauksia. Tältä osin menettelytapa poikkeaa aikaisemmasta, jolloin koulutusohjelmalle oli mahdollisuus saada ennakkohyväksyntä”, Mikkonen sanoo.

Valvira perusti kantansa myös siihen, että sillä ei ole tietoa koulutuksen sisällöstä eikä sen laadusta.

Tämän vuoksi Valvira kertoi, että se arvioi aikanaan HPI:n ja Bristolin järjestämää koulutusta suomalaisten yliopistojen antamien lausuntojen perusteella.

Valvira voi pyytää ulkomaisen koulutuksen vastaavuudesta lausuntoa kaikkia koulutuksia seuraavalta psykoterapeuttikonsortiolta, jonka jäsenet on koottu seitsemästä suomalaisesta yliopistosta. Siitä voidaan kysyä mielipidettä myös yksittäiseltä asiantuntijalta.

HPI puuttui oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa myös tähän. Sen mielestä kyse oli syrjinnästä, koska Valvira pyytää lausuntoa saman alan kilpailevalta palveluntarjoajalta.

Oikeusasiamies Jääskeläinen ei ottanut tähän asiaan kantaa. Hän totesi, että HPI:n ja Bristolin koulutuksesta ei ole vielä valmistunut henkilöitä, joiden kohdalla lausunnon pyytäminen suomalaiselta yliopistolta olisi edes ajankohtaista.

Tuomo Tikkasen mukaan alan ammattilaiset ovat huolestuneita opiskelijoiden oikeusturvasta.

”Suurin huolenaihe on kuitenkin se, jos alalle pääsee psykoterapeutti-nimikkeellä epäpäteviä henkilöitä hoitamaan mielenterveyden pulmista kärsiviä ihmisiä. Silloin potilasturvallisuus vaarantuu”, Tikkanen sanoo.

”Valviran tehtävä on lain ja asetuksen mukaan valvoa nimenomaan potilaiden, ei koulutusyritysten asiakkaiden oikeusturvaa. Eikä ainakaan koulutusfirmojen bisnestä.”

 

Vuonna 2015 alkoi kiistely siitä, ovatko vaatimukset suomalaisen ja ulkomaisen yliopiston kanssa järjestetylle psykoterapeuttikoulutukselle samanlaiset. Valviran Maarit Mikkosen mukaan ne ovat lähtökohtaisesti samat, mutta tunnustamistapa on erilainen.

”Suomalainen koulutus hyväksytään suoraan, mutta toisessa EU/ETA-maassa suoritettu koulutus ammattipätevyysdirektiivin säännösten kautta”, Mikkonen kertoo.

Nyt siirryttiin riitelemään myös siitä, onko psykoterapiakoulutus Englannissa säänneltyä vai ei. Koulutus on säänneltyä, jos sen sisältö on määritelty laissa tai asetuksessa. Säännellyn koulutuksen perusteella esimerkiksi lääkärit voivat valmistuttuaan työskennellä vapaasti Euroopan unionin alueella.

Jos koulutus taas ei ole säänneltyä, voi tilanne muodostua HPI:n opiskelijoiden kannalta tukalaksi. Vuoden alussa voimaantulleen direktiivin mukaan henkilöiltä vaaditaan vuoden työskentelyä siinä maassa, jossa he ovat koulutuksensa saaneet. HPI:n opiskelijoiden pitäisi siis työskennellä vuosi psykoterapeuttina Englannissa. Jos työkokemusta ei ole, tekee Valvira hylkäävän päätöksen suoraan.

Vuoden työkokemuksen jälkeen opiskelijoilta vaaditaan Suomessa vielä kelpoisuuskoe tai sopeutumisaika, jos koulutus poikkeaa olennaisesti suomalaisesta.

Kaikilla opiskelijoilla ei kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia viettää vuotta ulkomailla. Osalla ei riitä kielitaito, useilla on perhe.

Nyt koulutuksensa päättäneet opiskelijat saattavat joutua odottamaan lopullista päätöstä pitkään. Mikäli Valviran ratkaisu on kielteinen, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ennakkopäätöstä haetaan todennäköisesti EU-tuomioistuimelta.

Tilanne on tällä hetkellä täydellisesti lukossa. Valvira ja HPI tulkitsevat ulkomailla työskentelyä koskevaa direktiiviä päinvastaisesti. Molemmat ovat pyytäneet Englannista tulkintoja siitä, onko koulutus säänneltyä. Niitä odotetaan parhaillaan.

 

Yhteensä 250 henkeä on opiskellut psykoterapeutiksi Bristolin yliopiston ja HPI:n yhdessä järjestämässä koulutusohjelmassa. Monimutkainen tilanne ei ollut kaikkien opiskelijoiden tiedossa heidän aloittaessaan opintonsa kolme vuotta sitten. Nyt koulutus on päättynyt ja hakemuksia jätetään Valviraan kesäkuussa. Kukaan ei tiedä varmuudella, mitä hakemuksille käy.

Verkkosivujensa mukaan UWE Bristolissa on 27 000 opiskelijaa ja se tarjoaa yli 600 erilaista kurssia. Historia ulottuu vuoteen 1595. Yliopiston Terveyden ja psykoterapian apulaisprofessori Tony Ward on ollut mukana yhteistoiminnassa HPI:n kanssa. Hän ihmettelee suomalaisten viranomaisten toimintaa.

”Kukaan ei ole tähän mennessä ilmoittanut meille minkäänlaisista lisävaatimuksista. Järjestelmän suomalaiset tulkinnat vaikuttavat erikoisilta.”

”Se, täyttävätkö meidän kurssimme suomalaisen asetuksen mukaiset määräykset, selviää vasta kun opiskelijat hakevat Valviran hyväksyntää. Tämä Valviran tulkinta itse asiassa sulkee markkinat ulkomaisilta toimijoilta, jotka pyrkivät Suomen psykoterapiakoulutusmarkkinoille”, Ward sanoo.

”Minun mielestäni vaikuttaisi siltä, että suomalaiset viranomaiset elävät jonkinlaisessa kuplassa. He eivät tunnu ymmärtävän sitä, että toimivat EU:ssa. Meidän lakimiehemme eivät voi uskoa kuulemaansa, kun ottaa huomioon eurooppalaisen kilpailuoikeuden.”

UWE Bristol kertoo nettisivuillaan, että se tekee tiivistä yhteistyötä eri kansainvälisten yliopistojen kanssa. Sivustolla mainitaan muun muassa Aalto-yliopisto sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK). Aalto-yliopistosta vahvistetaan Suomen Kuvalehdelle, että sillä ei ole mitään institutionaalisia siteitä Bristolin yliopistoon. JAMKin mukaan sillä ei ole voimassaolevia sopimuksia tai yhteistyötä UWE:n kanssa.

 

Kaikki Helsingin Psykoterapiainstituutista valmistuneet voivat koulutuksensa päätyttyä työskennellä vapaasti Suomessa. He eivät kuitenkaan saa käyttää psykoterapeutti-nimikettä ilman Valviran vahvistusta.

Yksi seurauksista on se, että asiakkaalla ei ole mahdollisuutta saada Kela-korvauksia, jos häntä hoitava henkilö ei ole laillistettu psykoterapeutti. Tämä saattaa vaikuttaa asiakkaiden valintapäätöksiin. Eräs Valviran päätöstä odottava henkilö arvioi, että kyseessä voi olla vuositasolla noin 30 prosentin ansionmenetys.

Monet alan ammattilaiset ihmettelevätkin, miksi HPI ei ole hakeutunut yhteistyöhön suomalaisten yliopistojen kanssa, jolloin erimielisyyksiltä olisi vältytty. Oheisessa laatikkojutussa John Pihlaja kertoo, että HPI halusi kumppanikseen englantilaisen yliopiston, koska se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden aitoon, kansainväliseen yliopiston loppututkintoon.

Kokenut kouluttaja arvioi, että kyse on myös koulukuntien välisistä kiistoista.

”Psykodynaamisissa piireissä ei ehkä ole katsottu hyvällä ratkaisukeskeisten terapiamenetelmien suosion kasvua. Piirit ovat myös pienet, eivätkä kaikki välttämättä pidä Pihlajan ajoittain äkkiväärästä tyylistä. On vaikea sanoa onko Pihlaja hyväntekijä, filosofi vai tiukka bisnesmies”, hän sanoo.

Pitkään kestävässä psykodynaamisessa terapiassa pyritään syventämään henkilön itseymmärrystä käymällä läpi hänen tunteitaan, ajatuksiaan ja ongelmiaan nykyhetken ja menneisyyden valossa. Lyhyessä ratkaisukeskeisessä terapiassa ei keskitytä potilaan vaikeuksien syihin, vaan siihen, miten vaikeuksista voidaan päästä eroon.

Vuosien varrella HPI on kouluttanut yli 300 Valviran tunnustamaa psykoterapeuttia. Suomessa on kaikkiaan runsaat 7 600 psykoterapeuttia.

Instituutin toiminta on kannattavaa. Suomen Asiakastiedon mukaan HPI:n liikevaihto vuonna 2015 oli 1,5 miljoonaa euroa. Kolmivuotinen koulutus maksaa 16 500 euroa eli 250 opiskelijan koulutuksen kokonaishinta on yli neljä miljoonaa euroa.

Yksi valmistunut opiskelija sanoo, että HPI menestyy taloudellisesti, koska se haalii koulutuksiinsa suuria massoja.

”Tässä mielessä voidaan puhua terapeuttitehtaasta. Jossain vaiheessa osa opiskelijoistakin alkoi ymmärtää, että meitä koulutetaan liian suuria määriä, kaikille ei riitä töitä. Maakunnissa saattaa olla pulaa psykoterapeuteista, mutta kasvukeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla kilpailu asiakkaista on kovaa.”

HPI:stä psykoterapeutiksi valmistunut ja hyvin työelämään sijoittunut henkilö pitää koulutusta hyvänä.

”Ratkaisukeskeisen terapian lisäksi se sisälsi kognitiivisia elementtejä ja tietoisuustaitoja. Eduksi voidaan laskea, että siellä vieraili amerikkalaisia ja englantilaisia ratkaisukeskeisyyden asiantuntijoita.”

Erään arvostetun psykoterapeutin mukaan asian moraalista puolta tulisi miettiä huolellisesti.

”Kun koulutusyhteisö ottaa opiskelijan ohjelmaansa, niin mistä alkaa ja mihin loppuu sen vastuu? Onko esimerkiksi HPI aina kertonut kyllin tarkasti, että nimikkeen saa vasta Valviran vahvistuksen jälkeen?”

Yksi opiskelijoista pohtii Psykoterapiainstituutin toimintaa. Joillakin opiskelijoilla on vuosia valmistumisensa jälkeen edelleen hakemus Valviran käsittelyssä.

”Kyllä me tiesimme, että lopulta koulutukset tunnustaa vasta Valvira. Mutta kun meidät otettiin kalliiseen koulutukseen, siihen sisältyi eettinen lupaus uudesta mahdollisuudesta, uudesta urasta. Olinko propagandan uhri? Kyllä, ehkä. Olinko naiivi? Jossain määrin varmasti”, hän pohtii.

”Mutta jos ne motivaatiopuheet siinä vaiheessa, kun hakeuduin koulutukseen, olisivat olleet realistisempia, olisin voinut tehdä toisenlaisen valinnan.”

 

Kukaan juttua varten haastatelluista opiskelijoista ei halunnut nimeään julkisuuteen.