”Teologian kauhukakara” Heikki Räisänen nyt: Mitä Raamattu on saanut aikaan?

Martti Mäkisalo
Kotimaa 26.9.2012 17:22

Heikki Räisänen on Suomen kiistellyin teologian tutkija.

Kohua herättänyt Heikki Räisäsen haastattelu julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 49/2012. Kuva Pekka Holmström.

Nykyistä emeritusprofessoria Heikki Räisästä haastateltiin yli 40 vuotta sitten ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehdessä (49/1971). Hänet esiteltiin teologisen tiedekunnan kauhukakarana, joka näkee Raamatun kirjana kirjojen joukossa ja jonka mielestä Jeesuksen ylösnousemus ei ole oleellinen asia eivätkä ristiriitaiset kertomukset siitä kovinkaan uskottavia.

Hän katsoi myös, että Jeesus erehtyi suuren historiallisen murroksen odotuksissaan, joiden piti toteutua silloin elävän sukupolven aikana.

Tässä vain pari esimerkkiä.

Silloin Räisänen oli kolmekymmenvuotias, nopeasti urallaan edennyt tutkija ja vt. apulaisprofessori. Professoriksi hänet nimitettiin 33-vuotiaana, kun edeltäjä Aimo T. Nikolainen valittiin Helsingin piispaksi.

40 vuotta on kulunut, mitä on tapahtunut?

Räisäsestä on kehkeytynyt luultavasti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen teologisen tutkimuksen edustaja. Erityisesti hänen teoksensa Paul and the Law (1983) oli kansainvälinen menestys, samoin Beyond New Testament Theology (1990), jota on luonnehdittu nerokkaaksi esitykseksi siitä, miten varhaiskristillistä ideologiaa oli tutkittu ja pitäisi tutkia.

Räisänen on Edinburghin ja Upsalan yliopistojen kunniatohtori. Hänet kutsuttiin 1996 Birminghamin yliopistoon pitämään kuuluisat Edward Cadbury -luennot. Vuonna 2006 hän sai ottaa vastaan Ruotsin kuninkaallisen kirjallisuusakatemian myöntämän huomattavan Gad Rausing -palkinnon, jonka hänelle ojensi kruununprinsessa Victoria.

Ismo Dunderberg, Räisäsen seuraaja professorina, kertoo saksalaisen kollegansa todenneen Räisäsen kuuluvan alansa elossa olevien tutkijoiden top-kymppiin.

Räisänen on myös niitä harvoja nykytutkijoita, joiden tuotannosta on tehty ulkomaisia väitöskirjoja sekä usean kirjoittajan kokoomateos Beyond-kirjasta. Räisänen nimitettiin Suomen Akatemian tutkijaprofessoriksi 1984-1994. Lisäksi Akatemia nimesi 1993 Räisäsen Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa johtaman tutkimusryhmän huippuyksiköksi.

Vanhan testamentin eksegetiikan professorin Timo Veijolan ja Räisäsen tutkimusryhmä valittiin Helsingin yliopiston huippuyksiköksi (1994-1999). Vuosina 1999-2005 Räisäsen laajennettu tutkimusryhmä toimi Suomen Akatemian huippuyksikkönä ja Räisänen itse akatemiaprofessorina 2001-2006. Räisäsen ansiona on pidetty paljolti sitä, että suomalainen raamatuntutkimus on noussut maailmanmaineeseen. Suomessa alan tohtoreiden määrä on Räisäsen kaudella yli kymmenkertaistunut edeltäviin vuosikymmeniin verrattuna.

Räisänen itse toteaa menestyksestään, että on ollut hauska huomata tuovansa Suomea eksegetiikan maailmankartalle. Mutta häntä huvittaa ja välillä häiritseekin se ristiriita, mikä on hänen julkisuuskuvansa ja itsekuvansa välillä. Vaikka SK:n ”kauhukakara”-luonnehdinta oli hieman liioiteltu lööppimäinen heitto, kirkon ruohonjuuritasolla vastaan on tullut paljon pahempaa.

”Ihmiset ovat usein olleet yllättyneitä, kun kohdatessa ovat huomanneet, ettei se olekaan mikään räyhääjä, pikemminkin ujonpuoleinen nallekarhu.” Nämäkin luonnehdinnat ovat peräisin mediasta.

Räisänen sanoo, että hänen tutkijantyönsä peruslähtökohdat ovat samat kuin 40 vuotta sitten.

”Mutta tietysti muuntumista tapahtuu kaiken aikaa. Koko ala on muuttunut – uusia metodeja ja kysymyksenasetteluja on tullut valtavasti lisää, esimerkiksi sosiaalitieteelliset, feministiset tai postkoloniaaliset kysymyksenasettelut.”

”Omassa työssäni painopiste on ehkä siirtymässä eettisten ja vaikutushistoriallisten kysymysten suuntaan: mitä Raamatun tekstit ovat saaneet aikaan? Mikä on ollut niiden rooli uskonnollisten traditioiden kohtaamisessa? Paljolti tuhoisa, ikävä kyllä, niillä on ollut osuutensa juutalaisvainoihin ja ’pakanakulttuurien’ tuhoamiseen ’löytöretkien’ yhteydessä. Toisaalta on nähtävissä suurta myönteistä potentiaalia.”

Heikki Räisänen

  • Syntynyt: 10.12.1941 Helsingissä
  • Koulutus: teologian kandidaatti 1965, filosofian kandidaatti 1968 ja teologian tohtori 1969 Helsingin yliopistosta
  • Ura: Helsingin yliopiston Uuden Testamentin eksegetiikan professori 1975-2006, Suomen akatemian tutkijaprofessori 1984-1994, akatemiaprofessori 2001-2006; julkaissut 24 kirjaa, joista 10 suomenkielistä
  • Perhe: vaimo diakonissa Leena Räisänen (s. Wright), 4 aikuista lasta, 5 lastenlasta

Lue myös

Keskustelu

Räisänen tökkii ja tökkii ylösnouseen Kristuksen kylkeä. Onko Hän siinä minun edessäni? Ei tietenkään!

Kyllä kai teologisessa tutkimuksessakin pyritään selvittämään sitä, mitä on oikeasti tapahtunut ja mikä sen merkitys on. Jos se tuntuu vaikkapa tökkimiseltä, niin se ei taida olla tieteen intresseissä.

Tökkimisellä tarkoitin juuri tieteellistä metodia (esim. koe), jonka avulla pyritään totuuteen. Niinhän Tuomaskin teki. Hän työnsi sormensa ylösnouseen Kristuksen kylkeen ja tunnusteli haavaa. Vasta sitten hän uskoi.

Lapsi pelkää nukkumaan mennessään. Isä tai äiti sanoo että ei tarvitse pelätä isä jumala pitää huolta ja enkelit vartioi ettei pahaa tapahdu.

Tämä on uskonnon ydin. Ihan turhaa tutkia joitain kirjoja ja miettiä asiaa järjellä. Teologia on täysin turha tiede. Eri asia tietenkin on sosilologinen näkökulma. Miten sotaisa eläinlaji, ihminen, saakin kauniitkin ajatukset muunnettua tappajavaistonsa peittäväksi viikunanlehdeksi.

Teologia tutki aikoinaan Jumalan ja ihmisen suhdetta, so. miten Jumala ilmoittaa itsensä Kristuksessa. Luonnontieteellisen metodin yleistyessä teologia vähitellen taipui sen menetelmiin ja menetti samalla asemansa tiedeyhteisössä. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset. Koska teologiaa tieteenä ei enää kunnioiteta sen omista alkuperäisistä lähtökohdista, ovat tutkimuksen tuloksetkin kristillisen uskon kannalta järjestään negatiiviset. Ihminen ajaa Jumalan ulos yliopistolta ja ihmettelee sitten, miksi maailma menee päin helvettiä.

Kiitoksia lehdelle tästä artikkelista. Minulla ei ole elämässäni ole ollut juurikaan syvempää kosketusta mihinkään uskontoihin. Lyhyet risteämiset uskonnollisten ihmisten kanssa ovat lähinnä aiheuttaneet hämmästystä ja epäuskoa.

Tämän artikkelin avulla löysin Räisäsen kirjat ja ne hieman auttoivat ymmärtämään kristinuskon evoluutioita ja jotenkin valaisivat mistä kristinuskon keskenään ristiriitaiset viestit kumpuavat. Räisäsen kirjat auttoivat minua ymmärtämään mistä oma kulttuurini on tulossa.

Kulttuuri ja usko ovat aina ristiriidassa, jopa kristillinen kulttuuri ja kristillinen usko. Mutta koska olemme kaikki kulttuurimme tuotteita, meistä on hauska lukea artikkeleita, joissa usko kyseenalaistetaan. Se luo turvaa. Ja juuri siksi Räisäsen kaltaiset tutkijat ovat suosittuja.

Kannattaapi lukea aluksi vaikka ”Mitä varhaiset kristityt uskoivat”.

Saisko sen 49/1971 artikkelinkin liitteeksi tähän juttuun! Kiitos.

ja kuvatekstissä on väärä vuosi.

Miten uskova voi uskoa jonkin joka on uskovan uskon mukaan ns. Jumalasta lähtöisin mennevän pilalle siitä, että yksi mies pohtii kirjassa omaa uskoaan?