Verkkopiratismin vaikutukset: Satojen miljoonien tappiot vai menetettyjä ostopäätöksiä?

Juho Salminen
Talous 25.5.2010 14:52

Kaj Sotala (vas.) ja Ahto Apajalahti julkistivat kirjansa Jokapiraatinoikeus maaliskuussa 2010. Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva.

Verkkopiratismi tuottaa suomalaisille luovan työn tekijöille 355 miljoonan euron tappiot vuodessa. Näin väittää Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien järjestö LYHTY. Tiedot perustuvat tuoreeseen tutkimukseen, jonka on toteuttanut Taloustutkimus.

Miten tällaiseen summaan on päästy? On tutkittu, kuinka paljon ihmiset lataavat vuodessa musiikkia, elokuvia ja pelejä. Lataajat itse arvioivat, että olisivat voineet ostaa lataamistaan tiedostoista noin kolmanneksen. Kun tälle kolmannekselle on laskettu hinta nettikauppataksojen mukaan, summa on 355 miljoonaa euroa. Valtavat tappiot siis?

Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Jokapiraatinoikeus-pamfletisti Ahto Apajalahti epäilee, että ihmiset eivät ole valmiita ostamaan edes kolmannesta lataamastaan musiikista.

”On selvä, että joissain tapauksissa lataaminen vähentää myyntiä. Mutta joissain tapauksissa lataaminen myös lisää myyntiä, sillä ihmiset kokeilevat levyä tai elokuvaa ennen kuin ostavat sen. Pitää kysyä, kuinka paljon tämä kompensoi menetettyä myyntiä?”

Apajalahti sanoo, että kulttuurintuottajat menettävät verkkolataamisen ansiosta lähinnä ostopäätöksiä. Hän vertaa tilannetta siihen, jos ihminen jättää menemättä vaikkapa elokuviin tai ravintolaan, koska on kuullut huonoja arvioita.

”Yhteiskunnasta tämä raha ei ole kadonnut. Nyt ihmiset käyttävät sen vain johonkin muuhun.”

Ilmainen ei ole itseisarvo

Verkkolataamisen nykytila on oikeastaan poikkeuksellinen, Apajalahti sanoo. Tällä hän tarkoittaa, että ihmiset ovat yleensä valmiita maksamaan haluamistaan palveluista, koska maksulliset palvelut on viritetty mahdollisimman toimiviksi.

”Ihmiset, joilla on varaa ostaa ruokaa kaupasta, eivät käy leipäjonoissa. Vaikka jonottamalla saisi ruokaa ilmaiseksi, siellä on huonompi palvelu ja valikoima.”

Viihdeteollisuus ei ole toistaiseksi kyennyt tarjoamaan tarpeeksi toimivaa, kaupallista mahdollisuutta ostaa musiikkia tai elokuvia verkosta. Apajalahti uskoo, että tilanne on muuttumassa. Siitä kertoo hänen mukaansa sekin, että ÄKT raportoi äänitemyynnin laskun taittuneen. Uusi kasvu on löytynyt digitaalisesta myynnistä, hän arvioi.

”Eikä sekään ole selvää, mikä kaikki on aiheuttanut äänitemyynnin laskua. Tekijänoikeusjärjestöt syyttävät herkästi laitonta lataamista, vaikka myös ulkomaiset verkkokaupat ja ilmaismusiikki vievät asiakkaita. Akateemisessa maailmassa ei olla lainkaan yksimielisiä, kuinka lataaminen vaikuttaa myyntiin.”

Apajalahti ei silti usko, että piratismikeskustelu häviäisi, vaikka kulttuurin verkko-ostaminen lisääntyisikin. Hän sanoo, että niin kauan kuin ihmiset lataavat verkosta ja niin kauan kuin heitä jahdataan oikeuskeinoin, asia pysyy esillä.

”Ihmiset kokevat lataamisesta rankaisemisen epäoikeudenmukaiseksi riippumatta siitä, kuinka hyviä laillisia palveluita on tarjolla.”

Piraatit ahneita?

Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala julkaisivat maaliskuussa Jokapiraatinoikeus-pamfletin, joka julistaa tiedon ja kulttuurin vapauden asiaa.

Apajalahti sanoo, että kulttuurialalla näkemykset tekijänoikeuksista ovat jakautuneet. Toiset pitävät tietoa vapaana, kaikille kuuluvana yhteisenä asiana, toiset vaalivat tiukemmin omia oikeuksiaan. Piraatteja on myös syytetty ahneiksi, koska haluavat kaiken ilmaiseksi.

Apajalahti ottaa syytteen tyynenä vastaan.

”Ennemminkin näemme, että ne jotka haluavat pantata tietoa ja pitää sen itsellään, ovat ahneita. Miten voi pitää ahneena ideaalia, että kaikilla maailman ihmisillä olisi yhtäläinen pääsy kaikkeen tietoon ja kulttuuriin. Varmasti se on kaikkien mielestä tavoiteltava päämäärä, mutta osan mielestä mahdotonta, koska sitten kukaan ei muka tekisi enää mitään.”

Lue SK:n piratismiin liittyvät jutut täältä.

Keskustelu

Tappioiden suuruus ei ole minusta mitenkään keskeinen kysymys, eikä sitä voi edes jäännöksettömästi selvittää.
Olennaista on, että toisen oikeuden loukkaaminen on periaatteessa moraalitonta. On sitten kyse tekijänoikeudesta tai omistusoikeudesta.

Piraattipuolue ei suinkaan ole ensimmäinen kommunistinen liike maailmanhistoriassa, mutta se on aiemmin nähtyjä selvästi epäreilumpi jo heti periaatteellisella tasolla. Piraatithan pyrkivät sosialisoimaan vain luovaa työtä tekevien ihmisten työn tuloksen, mutta esimerkiksi oman työnsä tuloksena kertyneen omaisuuden he jättäisivät sosialisoimatta. Mitään loogista perustetta tälle osittaissosialisoinnille ei kuitenkaan ole esitetty.

Minusta piraatit voisivat ensi kokeilla tätä uudelleen keksittyä sosialismia omassa ”sointulassaan”, jossa piraatit eläisivät kopioimalla ilmaiseksi toistensa luovan työn tuloksia. Muutaman vuosikymmenen kuluttua sitten katsottaisi, kuinka suuri osa tämän kommuunin jäsenistä tuottaa edelleen yhteiseen käyttöön jotain.

Kansainvälinen iso elokuva- ja musiikkiteollisuus ei oikein saa minun sympatiaani sen jälkeen, kun olen saanut troijalaisen koneelle musiikkilevyltä, ostanut DVD-soittimen joka ei ”tekijänoikeussyistä” soita laillisesti Japanista ostamaani DVD-levyä, tai kun huomaan että julkisen palvelun YLE:kin käyttää tekijänoikeuspuhetta regressiivisen verotuksen ajamisessa.

Teollisuudella on paljon enemmän rahaa kuin Piraattipuolueella. Siksi teollisuus voi puolustaa tehokkaasti asemaansa jossa se riistää luovan työn tekijöitä pahemmin kuin piraatit.

Ei (edes) nimimerkkiä

Vaikka elokuva- ja musiikkiteollisuus ei saisikaan sympatiaasi, niin se ei ole kelvollinen perustelu varastaa tekijäoikeuden alaista materiaalia. (Joo joo. Tiedän, että juridisesti kyse ei ole varkaudesta, vaan luvattomasta käyttöönotosta. Tähän juristijargoniinhan olemme saaneet totutella autovarkauksien kohdalla jo vuosikausia)

Myöskään tekijänoikeuden haltijan riistämiseen (tai mummojen potkimiseen) on erittäin huono peruste, että sitä tekee muka myös joku muu.
Viihdeteollisuuden kanssa tekijänoikeuden haltija tekee vapaasta tahdostaan sopimuksen. Hyvän tai huonon. Piraattien toiminta puolestaan on luonteeltaan silkka ”raiskaus”.

Koko piraatti-käsite alkaa olla jo ehtoopuolella. Spotifyn ja muiden vastaavien laillisten palveluiden räjähdysmäinen suosio on jo muuttanut koko musiikin kuluttamisen kenttää. Nyt alkaa olla vaivalloisempaa ladata musiikki piraattina kuin kuunnella se ilmaiseksi tai pienellä rahalla vaikkapa Spotifystä.

Piraatit ja Spotifyn kaltaiset palvelut lisäävät myös pienten ja keskisuurten laadukkaiden artistien tunnettuutta. Tästä artistit, konserttien järjestäjät, keikkamyyjät ja promoottorit saavat merkittävää hyötyä. Sanonnan mukaan artistin leipä tulee esiintymisestä ja vain ehkä se juusto tekijänoikeuksista. Ilmainen nettikuuntelu tuo artisteille enemmän leipää.

Vääjäämättömänä häviäjänä tässä yhtälössä ovat vanhat suuret musiikkiorganisaatiot ja -yhtiöt. Se kai viimekädessä on koko piraattiporun taustalla.

Ed

Jonkun artistin leipä voi tulla esiintymisistä, mutta esimerkiksi Leevi and the Leavings ei kuulunut tähän joukkoon. Samoin säveltäjistä ja sanoittajista vain harva elää esiintymällä.

Tekijänoikeus ei rajoita mitenkään teoksen ilmaista nettijakelua, mikäli tekijä katsoo sen ajavan hänen etua, tai edistävän muuten hänen tavoitteitaan.
Piraatilta on kuitenkin ylimielistä öykkäröintiä tehdä tämä harkinta tekijän puolesta.

Luovan työ sosialisoinnissa vääjäämätön häviäjä on luova työ.

”Luovan työn sosialisoinnissa vääjäämätön häviäjä on luova työ.”

Kukahan on ehdottanut luovan työn sosialisointia? Ei ainakaan Piraattipuolue… Nettikeskusteluissa vääjäämätön häviäjä on Pekka Raukko :P

Aina jaksaa huvittaa tämä äärivasemmalle tai (talouspoliittisesti) äärioikealle leimaaminen, varsinkin silloin kun sitä tapahtuu vuorotellen. Vasemmistolainen kirjailija Mike Pohjola syytti Ydin-lehden numerossa 2/2010 juuri minua talousliberalismista. Nyt sitten syytetään taas sosialismista. :)

Ahto A.

Minkään loogisen ideologian kohdalla leimaaminen vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle ei olekaan mahdollista.
Piratismin kohdalla tilanne on kuitenkin toinen, koska piraatit ajavat hyvin yksiselitteisesti kaksijakoista järjestelmää, jossa ihmiset jaetaan eri talousjärjestelmiin heidän tekemänsä työn luonteen mukaan.
Piraatit itse eläisivät riistokapitalisteina libertaristisessa järjestelmässä ja ottaisivat korvauksetta toisten työn hedelmät omaan käyttöönsä, mutta luovaa työtä tekevät eläisivät sosialismissa ja heidän tekemänsä työn tulokset kollektivisoitaisi.

Piraattien ajama järjestelmä on siis sekä äärioikealla, että äärivasemmalla. Se lisäksi se on ääriepäreilu.

Hirveästi harmitti hevosvankkureiden ajajiakin. HIrveen epäreilua oli varmasti heistä se, ettei heidän tarjoamalleen palvelulle ollut tarvetta muiden keinojen edessä. Ihan vasemmistolaista ja oikeistolaista ja vihreetä ja epävihreetä!

”Viihdeteollisuuden kanssa tekijänoikeuden haltija tekee vapaasta tahdostaan sopimuksen. Hyvän tai huonon. Piraattien toiminta puolestaan on luonteeltaan silkka ”raiskaus”.”

Mieluummin tulen piraatin raiskaamaksi kuin vapaasta tahdostani viihdeteollisuuden massamurhaamaksi.

Tekijänoikeuksien ylenmääräinen puolustaminen jarruttaa talouskasvua ja ennen kaikkea muuta luovaa toimintaa. Äärimmäisyys tekijänoikeusrintamalla aiheuttaa valtavasti kustannuksia esim. tietokoneohjelmistojen kehittämisessä, koska firmat eivät pysty käyttämään järkevästi ohjelmistoja, joiden käyttöön niillä on oikeus, koska ohjelmien tekijänoikeudessa *voi* olla ongelma. Tämä pakottaa firmat tekemään turhaa työtä.

Toisaalta isot yritykset, kuten Google tai Sony BMG, eivät välttämättä joudu vastuuseen vaikka ne tekisivät aika törkeitäkin temppuja, koska tekijänoikeus ei ole tekijänoikeus vaan asianajajanoikeus – se voittaa jolla on parempi lakimies.

Tekijänoikeuksien pituutta pitäisi ehdottomasti lyhentää, jotta luova työ voisi hyötyä aiempien sukupolvien työstä tehokkaammin. Lisäksi lakiin pitäisi saada kohtuullisen korvauksen periaate – tällä hetkellä piraatteja uhataan kohtuuttomilla rangaistuksilla panemalla ison yrityksen lakimiesarmada vaatimaan korvauksia yksityishenkilöltä tai pieneltä yritykseltä jopa sellaisissa tapauksissa, jossa tekijänoikeusrikkomus on ollut tahaton tai todellisilta vaikutuksiltaan mitätön.

Ongelmana on lainsäädännön kansainvälistyminen ja sitä myötä kansallisen päätäntävallan katoaminen. Tanja Karpelan rooli on yksinkertaisesti amerikkalaisen viihdeteollisuuden etujen ajaja, mitään omaa harkintaa ei tuo hyvin vaikutusvaltainen koneisto salli.

Joo. Lähdenkin tästä tuohon lähi-Siwaan. Taidankin maistaa omenahyllystä yhden omenan ja mikäli tykkään mausta, ostan pussillisen. Pitkässä juoksussahan kauppa hyötyy maisteluistani, tulee varmaan ostettua enemmän kun tietää ostavansa laatua. Kerroilta jolloin en osta maistelemaani tuotetta, säästän rahat vaikka muuhun ostokselliseen toimintaan. Näin rahat hyödyttää muuta yhteiskuntaa. Vaikka läheisen levyliikkeen kassavirtaa.

Ai.. ei vai?

Juu ei minun tulkinnan mukaan piraattipuolueen tavoitteena ole tuhota taiteilijoiden mahdollisuuksia elää omalla työllään. Pikemminkin kyse on toimintamallien uudistamisesta, sellaiseksi että tieto ja taida olisi mahdollisimman laajemmin ihmisten ulottuvilla. Ei nämä asiat välttämättä ole toisiaan poissulkevia.

Musiikkiteollisuuskin alkaa pikkuhiljaa tajuamaan että tuulimyllyä vastaan taistelemalla on ehkä saatettu tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä alalle. Vaikka sillä on toki onnistuttu ostamaan hieman lisäaikaa fyysisten äänitteiden myynnin vähenemisen murroksesta selviämiseen.

Tulevaisuus on todennäköisesti kuitenkin kuluttajalle ilmaisessa tai mikromaksuihin (muutamia senttejä per kuuntelu) perustuvassa musiikinkuuntelussa.

Vielä kun Spotify yms mainosrahoitteiset musiikkipalvelut saavat viritettyä mainonnan kohdentamisominaisuuksia yhtä tarkoiksi kuin esimerkiksi Facebookin tai Googlen täsmämainonta (joissa mainoksen näkee siihen viittaavia hakusanoja käyttävä henkilö tai tietyllä maantieteellisellä alueella oleva tietyn sukupuolen edustaja) ja sitä kautta mainostamisen kynnyksen alhaiseksi ja tarkkaan profiloiduksi saatetaan tuolla mainosmyynnillä oikeasti alkaa saamaan kunnolla kassavirtaa aikaiseksi ja sitä kautta myös musiikin tekijöille reilua korvausta musiikin käytöstä.

Turhaahan se on musiikkiportaalilla mainostaa klassisen musiikin yleisölle death metallia jne kun tekniikka nykyään tarjoaa mahdollisuuksia tarkempaankin profilointiin.

Fyysisiä äänitteitä tullaan varmasti myymään jatkossakin, mutta tuskin niiden asema automarketti-tuotteina tulee kehittymään. Fyysiset levyt kohdentuvat ehkä pienemmälle kohderyhmälle joka haluaa ostaa fyysisen äänitteen kansitaiteineen kaikkineen ja on siten myös valmis maksamaan tuosta taiteellisesta lisäarvosta myös jonkin verran enemmän.

Tällä kehityksellä on myös ekologista hyötyä, kun cd tehtaissa ei painateta enää tonneittain kertakäyttömusiikkia marketeissa myytäväksi ja kuukaudessa unohdettavaksi. Se materiaali voidaan sitten streamata netistä ja sitä kautta säästää rahaa ja luontoa kun turhaan painetut muoviset levyt ja kotelot jäävät painamatta ja turhaan uhratut logistiikkatoimenpiteet jäävät ajamatta/lentämättä.

Putte,
musiikkifileen koekuuntelu kun ei ole sinänsä tappiollista myyjälle. Omena taas ei enää myyntiin kelpaa.
Parempi vertailukohta voisi olla että saa nähdä vaikkapa taulukaupassa taulun ennen kuin sen ostaa ;)

M Ämmän hevosvankkurivertaus kertoo hyvin siitä loogisen ajattelun haaksirikosta, johon merirosvolaiva on ajautunut.

Ihmisten halu tai tarve saada luovan työn tuloksia ei ole kadonnut minnekään. Vain halu maksaa niistä tekijälle korvaus on kadonnut, koska luvaton käyttöönotto on tullut teknisesti niin helpoksi.

”Ei nimimerkkiä” puolestaan on unohtanut, että hän voi nykyisen lainsäädännön vallitessa jakaa omasta halustaan piraateille ilmaiseksi. Levyteollisuudella, sen paremmin kuin piraateillakaan, ei ole todellisuudessa mitään oikeuksia hänen ”kalleimpansa” suhteen.

Itse luovan työn tekijänä koen piraattien edustaman ajattelutavan yleisyyden hyvin vaarallisena ammatillisesti – ajattelumallin leviäminen yhä laajemmalle rampauttaa ansaintalogiikan ja lopulta näivettää kulttuurialan. Sillä, realistisesti ajateltuna kulttuurillisen sisällön tuottaminen on aivan yhtä oikeaa ja aikaa vaativaa työtä, kuin mikä tahansa esim. tutkijan työ.
Monimutkaisten konstruktioiden ja kompositioiden luominen vaatii suurta ammattitaitoa ja runsaasti aikaa. On mielestäni tätä taustaa vasten kohtuuton vaatimus, että luovantyön tekijöiden pitäisi jakaa työnsä hedelmät vailla korvausta, mikäli eivät tätä tahdo tehdä.
Työn tekemisen keskeisiä motiiveja on työhön käytetystä ajasta saatava taloudellinen kompensaatio, ilman korvausta työ muuttuu harrastukseksi tai vapaaehtoistyöksi, jota voi harjoittaa kukin omalla vapaa ajallaan. (vai kuvitteleeko joku, että kulttuurityöntekijä on niin fakidiootti, ettei halua tai kykene olemaan kiinnostunut tai halukas tekemään mitään muuta kuin työtä – uudenluomisen edellytyksenä on moni-ilmeinen ja inspiroiva virikeympäristö, johon tutustuminen monesti tapahtuu esimerkiksi säveltäjän vapaa-ajalla)
Tämä (piratismi) tulee väistämättä heikentämään ja ohentamaan kulttuurillista tarjontaa tuhotessaan luovantyön ammattilaisten mahdollisuuden saada elanto tekemästään työstä.
Yhteiskunnan tehtävien eriydyttyä kuluneilla vuosisadoilla siihen pisteeseen, että yksi ihminen hallitsee yhä kapeamman ja kapeamman erityissektorin, tämä vaatii myös kulttuurissa ammatillista osaamista.
On hyvin surullista, että ammatti- ja käsityötaitoa ei arvosteta, vaan kulttuuri halutaan tällä ohjauksella syöstä harrastelijoiden käsiin.
Joku voisi sanoa, että hyvä – kuitenkin, jos ihminen esimerkiksi haluaa rakentaa vaikkapa talon, harrastajana hän voi hyvin tehdä yhtä ja toista talonsa hyväksi. Jotta talo olisi edes vakuutusmielssä validi, on tärkeää, että tietyt työvaiheet suorittaa kuhunkin tehtävään kouluttautunut ammattilainen.
Piratismi on riistoa!