Suomen verotus seuraa maailman muoteja

SKnetin toimitus
Talous 28.11.2008 09:55

Suomella on ollut kolme merkittävää verouudistusta kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Kaikkien johtoajatus on ollut ennen kaikkea laajentaa veropohjaa ja alentaa veroprosentteja. Kaikkiin on liittynyt vilkasta keskustelua.euro

Presidentti Ronald Reagan toteutti 1980-luvulla Yhdysvalloissa suuren verouudistuksen ja alensi veroja. Siitä virisi suuri verodebatti ympäri maailmaa, ja monessa maassa – muun muassa Suomessa – alettiin puuhata suurta veroreformia.

Suomen verokeskustelu on siis ennenkin ollut paljolti kansainvälistä lainaa. Niin on nytkin. Esimerkiksi tasavero (ks. Martti Nyberg: Tasavero, EVA 2006) on alun perin amerikkalainen teema.

Matti Vanhasen hallitus asetti syyskuussa alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtaman työryhmän pohtimaan verorakenteita.
Samantyyppisiä projekteja on muissakin maissa. Esimerkiksi Britanniassa työskentee nobelisti James Mirrleesin johtama verouudistusryhmä.

Mutta verotus on paitsi asiantuntijoiden laji myös koko kansan poliittisesti kuuma keskustelunaihe. Ei ole sellaista veropoliittista toimenpidettä, joka saisi kaikkien kannatuksen.

Tuskin kukaan rakastaa veroja, mutta monet kannattavat muiden, itseään suurituloisempien progressiivista ja ankaraa verotusta ideologisista syistä – tai kateuden takia.

Toiset taas näkevät verotuksen vastustettavana ilmiönä tai parhaimmillaankin välttämättömänä pahana, jota on aina pyrittävä minimoimaan.

Tehokkuus
ja reiluus

Teoriassa verotukselta vaaditaan kahta ominaisuutta: tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tehokkuus tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että verotus haittaa mahdollisimman vähän talouskasvua. Verotuksen tasaisuudesta on mahdollista erottaa kaksi peruskantaa.

Toisen mukaan progressiivinen eli tulojen mukaan kiristyvä verotus on hyvä juttu, koska sen avulla voidaan tasata tuloja. Toiset taas kannattavat tasaisia veroasteita, koska heidän mielestään tasaus haittaa talouden toimintaa esimerkiksi vähentämällä palkkatyön tekemistä.

Myös veropohjasta eli verotuksen kohteista ollaan vähintään kahta mieltä.

Toiset uskovat, että tulot on hyvä verotuksen kohde, ja tämä ajattelu on käytännössä hallitseva eri maiden verojärjestelmissä. Toiset taas haluaisivat verottaa kulutusta, koska sille on hyvät teoreettiset perusteet.

Verotus ei kuitenkaan ole pelkästään eri koulukuntien ja poliittisten suuntausten kiistakapula. Se on myös kansainvälisen kilpailun väline, sillä verotus on tärkeä kriteeri monikansallisten yritysten sijoittumispäätöksille.

Kansainvälinen
Verokilpailu

Kilpailun voimasta kertoo esimerkiksi se, että EU:ssa keskimääräinen yritysveroprosentti oli 1980-luvun puolivälissä 50 prosenttia, mutta vuonna 2004 enää noin 30 prosenttia. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kuuluneet EU:n ankarimpiin verottajiin; Ruotsi ja Tanska ovat olleet jonkin verran Suomen edellä.

Suomi matki muita Pohjoismaita vuoden 1993 verouudistuksessa. Siinä alettiin pääomatuloja verottaa suhteellisella veroprosentilla, joka oli sitä paitsi alempi kuin ansiotulojen veroprosentti. Muita tuloja taas verotettiin edelleen progressiivisesti. Tavoitteena oli siis kansainvälisesti kilpailukykyinen ja sisäisesti neutraali pääomaverotus.

Toiset ovat pitäneet tätä uudistusta onnistuneena, sillä verotus yksinkertaistui ja verotuotot kasvoivat nopeasti. Sen innokkaimmat kannattajat pitävät Suomen 1990-luvun puolivälin jälkeistä vahvaa talouskasvua paljolti tämän verouudistuksen tuloksena.

Kriitikot taas eivät välttämättä usko reformin positiivisiin kasvuvaikutuksiin. He painottavat myös sitä, että ansio- ja pääomatulojen välinen kuilu on heidän mielestään epäoikeudenmukainen ja että toisaalta se johtaa epäterveeseen verosuunnitteluun.

Seuraavan kerran yritys- ja pääomaverotusta muutettiin vuonna 2005. Silloinkin paineet olivat kansainväliset. EU:n – tai pilkuntarkasti ottaen EY:n – tuomioistuin päätti, että Suomen ”yhtiöveron hyvitysjärjestelmä” ei noudattanut unionin veroperiaatteita.
Vuoden 2005 uudistuksessa siirryttiin voitonjaon kahdenkertaisen verotuksen osin huojennettuun malliin.

On arvioitu, että uudistuksen tärkein vaikutus oli se, että Suomen yritysverotuksen kilpailukyky vahvistui. Sen sijaan pääomatulojen verotusta uudistus monimutkaisti. Se kevensi esimerkiksi osakesijoituksen verorasitusta sellaisen sijoittajan tapauksessa, joka maksoi ennen varallisuusveroa.

Sen sijaan piensijoittaja, joka ei ollut maksanut varallisuusveroa, taas joutui maksamaan enemmän veroa.

Lama ja työn
verotus

Laman aikana työn verotusta kiristettiin tuntuvasti. Syynä oli julkisen talouden kriisi. Käänne tapahtui 1996, jolloin verotusta alettiin keventää. Alennuksia on jatkettu siitä lähtien, ja ensi vuonna tulee taas uusi tuloveron kevennys.

Palkkatulon keskimääräinen veroaste aleni vuoden 1995 38 prosentista 30 prosenttiin jo vuonna 2005. Tarkoitus on ollut lisätä työvoiman kysyntää ja tarjontaa.

Ekonomistit ovat sangen erimielinen ammattikunta. Käsitykset työn verotuksen vaikutuksista on mainio esimerkki porukan epäyhtenäisyydestä.

Toisten tutkimusten mukaan veronalennusten työllisyysvaikutukset ovat jääneet vähäisiksi. Toisten ekonomistien laskelmat taas viittaavat siihen, että sekä laman aikaisilla veronkiristyksillä että sen jälkeisillä kevennyksillä on ollut merkittävä vaikutus työttömyyteen.

Suomen kulutusveroista tärkein on arvonlisävero. Hallitus on päättänyt alentaa ruoan arvonlisäveroa vuonna 2009. Perusteet ovat ennen kaikkea sosiaaliset: alv:n alentaminen helpottaa vähävaraisten asemaa.

Poliittinen oppositio vastustaa sitä, koska helpotus ei kohdistu vain pienituloisiin. Ekonomistien valtavirta vastustaa sitä sillä perusteella, että työn verotuksen alentaminen olisi parempaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa.

Seuraavassa esimerkkejä Suomen verouudistuksista.

Henkilöiden
tuloverotus

Kokonaisverouudistus 1989-91
– tavoite laajentaa veropohjaa ja alentaa veroprosentteja, lieventää progressiota
– työ- ja pääomatulojen verotuksen eriyttäminen 1993

Perhetukiuudistus
– lapsivähennykset poistettiin ja lapsilisiä korotettiin 1994

Omaisuusverotus
– kiinteistövero 1993
– varallisuusveron poisto 2006

Välillinen verotus
– liikevaihtoverosta arvonlisäveroon 1994
– autoverotuksen uudistaminen 2003, 2005
– alkoholiverotuksen alentaminen 2004
– ruoan alv:n alentaminen 2009

Yritys- ja
pääomatulojen verotus

Kokonaisverouudistus 1989-1991
– veropohjan laajennus ja veroprosenttien alentaminen
– yhtiöveron hyvitys (avoir fiscal) 1990

Yritys- ja pääomatulojen verouudistus 1993
– eriytetty tuloverojärjestelmä

Vuoden 2005 verouudistus
– luopuminen yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä 2005
– osinkojen osittainen verovapaus (kahdenkertainen verotusSuomen Kuvalehti 28.11.2008

Millainen voisi olla reilu verottaja? Lue tämän viikon Suomen Kuvalehdestä (SK 48/2008, ilm. 28.11.2008)

Teksti
Kustaa Hulkko

Kuva
Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

Keskustelu
Mikä mättää verotuksessa?

Lisää aiheesta
Etlan Sixten Korkman ei lykkäisi veronalennuksia (SK netti 10.11.2008)