Sellu-unelma sortui
Kemijärven mahtipontinen tehdashanke ajautui suuriin vaikeuksiin ja poliisitutkintaan.
Metsäjätti Stora Enso lopetti tuotantonsa Kemijärvellä vuonna 2008. Se oli isku kunnalle, josta lähti jälleen yksi teollinen toimija.
Stora Ensoa vastaan nousi laaja kansanliike, ”Massaliike”, jonka johdossa toimi Heikki Nivala (kesk), Kemijärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Tunnelma oli kireä. Kun pääministeri Matti Vanhanen (kesk) vieraili Kemijärvellä esittelemässä valtion tukitoimia, hän sai kuulla olevansa ”vellihousu”, koska hallitus ei ollut estänyt tehtaan sulkemista.
Massaliike saattoi olla oikeassa siinä, että tehtaan lopettaminen ei ollut järkevää. Stora Enso ei osannut ennustaa havusellun kysynnän tulevaa kasvua ja halusi ohjata Itä-Lapin puun muille tehtailleen. Jopa silloinen toimitusjohtaja Jouko Karvinen myönsi myöhemmin, että päätös saattoi olla väärä.
Vaikka massaliike kuihtui, Nivala ei lannistunut. Hän halusi Kemijärvelle sellutehtaan.
Uusi hanke alkoi vuonna 2013. Päätukijoita olivat entinen kaupunginjohtaja ja kansanedustaja Timo E. Korva (kesk) ja entinen tekninen johtaja Pekka Koskenranta (vas).
Nivala työskenteli valtiollisessa Metsäkeskuksessa ja sai työnantajansa tuen hankkeelle. Muutaman vuoden aikana Metsäkeskus käytti projektiin yli 300 000 euroa.
Helmikuussa 2015 työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) julkisti kansainvälisen biojalostamokilpailun tulokset. Biojalostamo on kaunisteleva ilmaus sellutehtaalle.
Salaperäisen ”Kemijärvi-konsortion” suunnitelma tuli kisassa jaetulle toiselle sijalle. TEM arvioi, että laitoksella olisi merkittävä taloudellinen vaikutus alueellisesti ja kansallisesti. Ministeriö kertoi, että sen virkamiehet osallistuisivat rahoitusneuvotteluihin Metsäkeskuksen ja ”institutionaalisten rahoittajien” kanssa.
Vuonna 2016 Nivala ja hänen kemijärveläiset kumppaninsa perustivat Boreal Bioref Oy:n. He sijoittivat siihen omaa pääomaa silloisen minimin verran, 2 500 euroa. Nivala houkutteli myös kaupungin osakkaaksi.
Pääministeriä nimiteltiin Kemijärvellä vellihousuksi, kun hallitus ei pelastanut tehdasta.
Nivalaa pidetään älykkäänä henkilönä ja vakuuttavana puhujana, joidenkin mielestä hän on häikäilemätön pelimies.
Vuonna 2016 Nivala jäi pois politiikasta ja keskittyi selluhankkeeseen. Ilman poliittista mandaattiakin hän pystyi ohjailemaan pikkukaupungin poliittista koneistoa ja virkamiehiä.
Yksi iso puute hankkeella oli: sillä ei ollut metsäteollisuuden, kansainvälisen rahoituksen eikä ylipäätään yritystoiminnan osaamista. Nivala turvautui konsultteihin.
Loppuvuonna 2016 Nivala paljasti, että hankkeen päärahoittajaksi oli löytynyt kiinalainen China CAMC Engineering Co., Ltd. (Camce).
Keväällä 2017 Camce sijoitti Boreal Biorefiin puoli miljoonaa euroa ja sai yhtiöstä 51 prosenttia. Lisäksi Camce lainasi sille toiset puoli miljoonaa euroa 50 prosentin korolla.
”Sitovan sopimuksen” mukaan Camcen piti vastata tehtaan suunnittelusta, hankinnoista ja rakentamisesta. Boreal Biorefin suunnitelman mukaan pääomistajat olisivat kiinalaisia, etunenässä Camce. Lisäksi mukana olisi sijoittajia Suomesta ja muualta Euroopasta.
Loppuvuonna 2017 Boreal Bioref ilmoitti, että tehtaan rakentaminen alkaa jo seuraavana kesänä. Ympäristöluvan hakeminen ja rahoitusneuvottelut lykkäsivät suunnitelmia.
Maaliskuussa 2018 Boreal Bioref kertoi investoinnin paisuvan lähes miljardiin euroon. Tehdas käyttäisi vuosittain puuta 2,8 miljonaa kuutiometriä ja valmistaisi 500 000 tonnia sellua ja muita tuotteita. Rakennusvaihe työllistäisi 3 000 henkilöä, valmis tehdas suoraan vajaat 200 ja epäsuorasti 1 100 henkilöä.
Erityisenä ilonaiheena Nivala piti sitä, että kuitupuun kysyntä kasvaisi Lapissa ja Koillismaalla. Biojalostamo rakennettaisiin ”parhaan käytettävissä olevan teknologian” mukaisesti. Päästöt olisivat ”vähäisiä”.
Nivalan optimismi näytti horjumattomalta. Kesällä 2018, ympäristöluvan saamisen jälkeen, hän sanoi hankkeen toteutuvan ”sadan prosentin todennäköisyydellä”.
Boreal Bioref tarvitsi kipeästi rahaa menoihinsa. Camcen lopullinen rahoituspäätös viipyi, ja Boreal Biorefin taloudellinen tilanne oli hälyttävä kesäkuun lopussa 2018 päättyneellä tilikaudella. Tilintarkastaja antoi epävarmuudesta poikkeuksellisen ”vakavan huomautuksen”:
”(Se) saattaa antaa merkittävää aihetta epäillä yhtiön kykyä jatkaa toimintaansa.”
Täsmälleen samansisältöisen huomautuksen tilintarkastaja kirjoitti vuotta myöhemmin.
Boreal Biorefin piti kehittää uusia tapoja selviytyäkseen, ja kaupunki antoi auliisti apuaan. Ensimmäisen 350 000 euron lainan se oli järjestänyt yhtiölle jo keväällä 2016.
Keväällä 2019 kaupunki siirrätti yhtiön pyynnöstä runkovesijohdon pois sellutehdastontin tulevien rakenteiden tieltä. Kaupunki ei lähettänyt 170 000 euron laskua Boreal Biorefille vaan maksoi sen itse.
Tilaajalle lasku meni vasta vuoden 2019 lopussa. Myöhemmin eräpäivää lykättiin aina vuoden 2020 loppuun eikä siitä peritty korkoa. Lasku on edelleen maksamatta.
Kaupungin tilintarkastaja kirjoitti kaupunginhallitukselle toukokuussa 2020, että on poikkeuksellista myöntää näin pitkä maksuaika ilman korkoa ja vakuuksia. Hänen mielestään kyseessä oli pikemminkin laina kuin normaali myyntisaaminen.
Tilintarkastaja muistutti, että kuntalain mukaan kunta ei saa ottaa tällaista luottoriskiä ilman riittäviä vakuuksia ja vaati kaupunginhallitusta valvomaan perintää.
Sitä ei tiedetä, miksi poliisi tarttui asiaan, mutta toukokuussa 2021 se aloitti tehdashankkeesta talousrikostutkinnan. Tiedossa ei ole sekään, mitä rikosta asiassa epäillään.
Kaupunginjohtaja Atte Rantanen kertoo SK:lle olleensa kuultavana todistajana.
Kaupunki on tehnyt lukuisia päätöksiä, joita arvostelijat ovat pitäneet kunnan edun vastaisina, jopa laittomina. Virkamiehet ovat tehneet päätöksiä ilman riittäviä valtuuksia, ja kun päätöksiä on kritisoitu, kaupunginhallitus on hyväksynyt niitä taannehtivasti.
Kaupunginhallituksen Boreal Bioref -päätöksistä on tehty monta oikaisuvaatimusta.Kaupunginjohto on soveltanut lakia erikoisilla tavoilla salatakseen asiakirjoja. Vaatimusten tekijöiltä on esimerkiksi kyselty, mistä he ovat saaneet julkisia asiakirjoja, jotka kaupunginjohto kokee arkaluontoisiksi.
Kun kaupunginhallitus helmikuussa 2016 käsitteli kaupungin osakkuutta yhtiössä, kokoukseen osallistui useita esteellisiä henkilöitä. Huomiota herätti se, että Nivala ei jäävännyt itseään, vaikka samalla käsiteltiin hänen nimeämistään kaupungin edustajana yhtiön hallitukseen.
Jälkeenpäin Nivala kiisti jääviytensä. Hän vetosi siihen, että tuolloin ei ollut vielä tietoa Boreal Biorefin omistajista eikä siitä, olisiko hän itse mukana yhtiössä.
Yhtiön perustamissopimus allekirjoitettiin 11 päivää myöhemmin. Nivala kertoi luopuvansa valtuuston puheenjohtajan ja valtuutetun tehtävästä.
Jääviydestä on syytetty myös kaupunginhallituksen puheenjohtajaa Lea Koskelaa (kesk), joka on istunut yrityksen hallituksessa. Hän kiistää osallistuneensä jäävinä päätöksentekoon.
Kaupungin tarkastuslautakunta alkoi vuonna 2019 selvittää päätöksentekoa. Lautakunnan puheenjohtaja teki poliisille tutkintapyynnön, mutta tuolloin asiat todettiin vanhentuneiksi.
Sitten tarkastuslautakunta yritti teettää erityistilintarkastusta selluhankepäätöksistä. Tämä johti siihen, että valtuustossa alettiin vaatia lautakunnan puheenjohtajan erottamista. Aloitteellisia olivat kaupunginhallituksen entiset ja nykyiset jäsenet, jotka olivat päättäneet Boreal Biorefin rahoituksesta. Valtuusto erottikin tarkastuslautakunnan koko puheenjohtajiston syyskuussa 2020.
Harri Vatanen otettiin Kemijärvellä vastaan miltei messiaana.
Syksyllä 2020 Boreal Biorefin ja kiinalaisen Camcen yhteistyö kariutui. Ylivelkaantuneen selluhankkeen pelastajaksi ilmaantui Harri Vatanen, Soneran entinen johtaja ja sarjayrittäjä.
Kemijärvellä Vatanen otettiin vastaan miltei messiaana. Kaupunki uskoi, että hänen yrityksensä Vataset Teollisuus voisi pelastaa myös kaupungin saatavat Boreal Biorefiltä.
Niinpä kaupunki siirsi sellutehtaalle varatun alueen vuokrasopimuksen Vataset Teollisuudelle. Boreal Biorefiltä yhtiö sai ympäristöluvan, jonka arvo on miljoonia euroja.Kuntapoliitikkojen pettymykseksi Vatasen yritys ei maksanut kaupungin runkovesiputkilaskua. Ja vastoin Boreal Biorefin perustajien odotuksia Vatanen ei rahoittanutkaan yhtiön pelastamista.
Perustajakolmikon ja Vatasen välille syntyi avoin riita vastuiden hoitamisesta. Vatanen jopa jätti poliisille tutkintapyynnön murrosta ja asiakirjavarkaudesta selluhankkeen arkistossa. Timo E. Korva torjui epäilyt: arkistoa oli siivottu, mutta mitään olennaista tietoa ei ollut tuhottu.
Kaupunginjohtaja Rantasen mukaan kaupunki ei osallistu Vatasen ja Nivalan kiistaan.
”Meillä on 350 000 euron sijoitus yhtiössä, ja sen saamisen varmistaminen toki kiinnostaa kaupunkia.”
Rantasen mukaan summan päälle tulevat korot, noin 230 000 euroa.
SK:n arvion mukaan kaupungin kaikki saamiset yhtiöltä noussevat todellisuudessa miljoonaan euroon. Yhtiöllä on velkaa yhteensä ainakin kahdeksan miljoonaa euroa.
Rantanen sanoo yhä uskovansa, että tehtaan rahoituspaketti saadaan kokoon ja kaupunki saa saatavansa takaisin.
Lehtikirjoittelu Kemijärven sellutehtaasta oli pitkään lähes hehkutusta. Nivala sai hyvin läpi viestinsä, jonka mukaan hanke eteni suunnitelmien mukaisesti ja sijoittajien investointipäätöstä voitiin odottaa pian.
Syksyllä 2019 kommenttien sävy muuttui. Ensin Nivala sanoi, että investointipäätös oli kiinni Camce-yhtiöstä ja sen kumppanista Shanyingista. Seuraavaksi hän kertoi, että kiinalaiset eivät ottaisikaan 51 prosentin omistusosuutta, vaan enemmistöomistajia etsittäisiin Suomesta ja muualta Euroopasta.
Muut hanketta harkinneet sijoittajat suhtautuivat happamasti kiinalaisten vaatimuksiin. SK:n tietojen mukaan kiinalainen osapuoli olisi halunnut saada määräysvallan tulevassa selluyhtiössä, vaikka sen osuus noin 400 miljoonan euron omasta pääomasta olisi jäänyt alle puoleen. Loput 600 miljoonaa euroa oli tarkoitus hankkia lainamarkkinoilta.
Suomalaisille eläkeyhtiöille kynnys nousi liian korkeaksi. Ne eivät voineet hyväksyä sitä, että niille tuntematon omistaja halusi käyttää isännän ääntä ilman vastaavaa rahapanosta.
Heikki Nivala ei antanut SK:lle haastattelua.