Pettikö valvonta?

Karri Kokko
Talous 24.8.2007 09:12

JoulukuussaFlying Finn oli tehnyt tappiota yli 7 miljoonaa euroa.

Teksti Petri Pöntinen
SK 5/2004

Flying Finn oli kriisissä jo kesällä.

Halpalentoyhtiön tilasta oli valmistunut puolueeton selvitys 10. heinäkuuta. Konsultin raportin mukaan yhtiö oli tehnyt kolmessa ja puolessa kuukaudessa 2,3 miljoonaa euroa tappiota, ja laskuja oli rästissä 337 000 euroa.

Myös heinäkuusta oli tulossa tappiollinen: menoja 1,7 miljoonaa euroa ja tuloja reilut 600 000 euroa.

Lupaviranomainen tiesi tilanteen: konsultin raportti oli toimitettu Ilmailulaitokseen 18. heinäkuuta.

»Kyllä se selvitys oli heidän käytössään», vahvistaa Casper Mickwitz, Flying Finnin entinen varatoimitusjohtaja.

Miksi valvova viranomainen ei reagoinut raporttiin?

EU-asetuksessa lentoliikenteen toimiluvista sanotaan, että lupaviranomainen voi milloin tahansa peruuttaa liikenneluvan, etenkin jos on ilmeistä, että yritys painii rahoituskriisissä. Luvan ehtona on myös, että uuden yrityksen on selvittävä omalla pääomalla kolme kuukautta käyttämättä matkustajilta saatavia lentolipputuloja.

Flying Finn oli täysin kuralla.

»Yrityksen uudella toimitusjohtajalla oli selvä suunnitelma, miten asiat hoidetaan kuntoon», sanoo apulaisjohtaja Reijo Lamberg Ilmailulaitoksen lentoturvallisuushallinnosta.

Uusi toimitusjohtaja oli Mikko Vartiainen. Hänet oli nimitetty samalla, kun varatoimitusjohtaja Mickwitz lähti yhtiöstä.

»Kukaan ei kuunnellut minua»

Mickwitz sanoi itsensä irti 4. elokuuta 2003. »Erosin eettismoraalisista syistä», hän sanoo.

Samana päivänä Belgiassa asuva sijoittaja Ahti Vilppula luopui hallituksen puheenjohtajuudesta ja peräytyi suunnitelmista tuoda yhtiöön uutta pääomaa.

»Kun sillä hetkellä ainoa mahdollinen sijoittaja vetäytyi, minulla oli velvollisuus ilmoittaa hallitukselle, että yhtiö pitäisi saattaa selvitystilaan. Kassa oli tyhjä», Mickwitz sanoo.

»Kukaan hallituksessa ei kuunnellut minua. En voinut muuta kuin lähteä.»

Flying Finnin osake-enemmistö oli ravintoloistaan tunnetun Rantakarin perheen hallussa.

»Omistajat uskoivat kesällä, että yhtiö tekisi ensimmäisenä vuonna kaksi miljoonaa euroa voittoa», Mickwitz sanoo.

»Avoin ja rehti toimitusjohtaja»

Apulaisjohtaja Reijo Lamberg oli allekirjoittanut Flying Finnin liikenneluvan maaliskuun puolivälissä. Hän tiesi, että ilmailussa tulokkaan talous syöksyy alussa, kunnes nokka kääntyy nousuun.

»Mutta jos yritys takoo tappiota koko ajan, siitä tulee fiasko.»

Lamberg luotti kuitenkin toimitusjohtaja Vartiaiseen.

»Hän oli avoin ja oikein rehti ihminen. Hänen piti tervehdyttää toiminta.»

Akuuttiin kassakriisiin omistajat antoivat vajaat miljoona euroa, mutta rahaa tarvittiin lisää. Vartiainen alkoi karsia kuluja uudistamalla liiketoimintasuunnitelman.

Se otettiin käyttöön syyskuussa, vain vähän ennen kun yhtiön liikennelupa oli katkolla.
Sijoittajat vierastivat yhtiötä, mutta viranomainen uusi luvan 15. syyskuuta.

»Kun yritys todella yrittää päästä kuiville, pitää siihen antaa myös mahdollisuus», Lamberg sanoo.

Kurimus syveni

Keskellä marraskuuta toimitusjohtaja Vartiainen kuulutti Kauppalehdessä pääomasijoittajan tervetulleeksi yhtiöön. Samalla hän kertoi, että kassavirta oli kääntynyt positiiviseksi syyskuussa.

Lausunto ei kertonut totuutta Flying Finnistä taloudesta; myyntiin tulleet Lapin lennot aiheuttivat yksittäisen tulopiikin.

Todellisuudessa yhtiön kurimus oli syventynyt.

Myös lentoturvallisuushallintoon kantautui huolestuneita viestejä.

»Saimme vihiä matkustavalta yleisöltä ja lehtimiesten kyselyistä. Tiesimme myös talon sisällä itse, että yhtiön tilanne oli epävakaa», apulaisjohtaja Lamberg sanoo.

Hän perusti arvionsa Flying Finnin taloudesta osaston tarkastajaan, ansiolentäjään, jolla oli ekonomin koulutus.

Joulukuun 15. päivä Lamberg uusi luvan toistamiseen, nyt helmikuun loppuun 2004. Hän ilmoitti päätöksessään, että lupaa on rajoitettu, koska »yhtiöllä on ollut ilmeisiä rahoitusvaikeuksia».

»Normaalisti olisimme reagoineet Flying Finniin tämän vuoden kesäkuussa, kun yhtiön tilinpäätös olisi valmistunut ja hyväksytty.»

Joulukuun puolivälissä, kun Lamberg laittoi puumerkkinsä Flying Finnin liikennelupaan, yhtiö oli tehnyt tappiota yli seitsemän miljoonaa euroa.

Uusi lupa tai konkurssi

Miksi lentoturvallisuudesta vastaava viranomainen näytti yhä vihreää valoa Flying Finnin kahdelle koneelle?

Vaikka taseiden katastrofi paljastui virallisesti 15. tammikuuta, kun yritys haki pääsyä yrityssaneeraukseen, lupaviranomaisella oli käytössä luotettavaa tietoa saman katon alla.

Ilmailulaitos on jaettu kahtia, lentoturvallisuushallintoon ja liikelaitokseen. Kun hallinto myöntää ja valvoo lupia, liikelaitos kerää lukuisia maksuja lentoyhtiöiltä.

Joulukuussa 2003 Flying Finnin velka Ilmailulaitokselle oli 1,5 miljoonaa euroa.

»Kysyimme, miten Ilmailulaitos suhtautui velkaan. Meille kerrottiin, että he olivat hyväksyneet tietyn maksujärjestelyn», Lamberg sanoo.

»Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Ilmailulaitos olisi hakenut Flying Finnin konkurssiin. Sen toiminta olisi loppunut siihen.»

Lamberg kiistää, että lupa olisi myönnetty liikelaitosyksikön toiveesta. »Mitään eturistiriitoja ei ole talon sisällä. Teemme itsenäisesti päätöksemme.»

Piikki kasvoi

Ilmailulaitoksen luotto halpalentoyhtiöön ei loppunut – ei liikelaitoksen eikä lupaviranomaisen.

»Yhtiö esitti osakepääoman korotussuunnitelman, jossa oli tiettyjä päivämääriä, mitä oli tapahtumassa. Sillä rahalla asiat piti laittaa kuntoon», apulaisjohtaja Lamberg sanoo.

Omistajat lupasivat rahoittaa omasta pussista 2,5 miljoonaa euroa. Sillä piti selvitä aina siihen asti, kunnes ulkopuolinen sijoittaja löytyisi.

Koneet vuokranneen leasing-yhtiön kärsivällisyys loppui jo ennen joulua; se ei ollut saanut Flying Finniltä euroakaan kahteen kuukauteen. Piikki on kasvanut yli miljoonaan euroon.

»Millä perusteella lupa myönnettiin vielä joulukuussa», yhtiötä edustava asianajaja Harry Hedman kysyy.

»Viranomainen on toiminut vastoin lakia ja ohjesääntöjä. Sitten marraskuun yhtiö ei ole pystynyt suoriutumaan velvoitteistaan», Hedman sanoo.

Flying Finnin joulukuisen lupahakemuksen alla oli toimitusjohtaja Vartiaisen nimi. Hän irtisanoutui yhtiöstä kaksi viikkoa luvan myöntämisen jälkeen.

Toimitusjohtajan visiot kelpasivat viranomaiselle mutta eivät yrityksen pääomistajalle.

Arvoitus nimeltä ANPR

Oliko Flying Finnin liikenneluvalle alun perinkään perusteita?

EU-asetuksen mukaan lupahakemuksessa pitää olla »yksityiskohtaiset tiedot osakkeenomistajista, mukaan lukien tiedot kansallisuuksista».

Vuonna 2003 kaupparekisteriin oli merkitty omistajiksi Rantakarin perheen lapsia. He omistivat yhtiöstä lähes puolet suoraan ja yhtiöiden kautta.

Helsinkiläinen asianajotoimisto ANPR oli ollut perustamassa lentoyhtiötä, ja se jäi osakkaaksi reilun 30 prosentin osuudella viime vuoden loppuun asti. Tähän päivään mennessä asianajotoimistosta ei ole kerrottu, oliko se itse sijoittaja vai oliko omistuksen taakse kätkeytynyt kolmas osapuoli.

»On mahdollista, että taustalla oli bulvaani», apulaisjohtaja Lamberg myöntää.

Jos taustalla oli bulvaani, omistaja saattoi olla kuka tahansa ja rahat mistä tahansa. Lupaviranomaiselle riitti, että asianajotoimisto oli EU-kansalaisten valvonnassa.

»Juridisesti osakkeet olivat asianajotoimiston vastuulla», Lamberg sanoo.

»Miten osoitat, oliko siellä taustalla mahdollisesti joku? En minä ainakaan pysty.»

»Organisaation pitää olla todellinen»

Halpalentoyhtiön kulisseissa valtaa käytti alusta alkaen Pekka Rantakari, jolla ei ollut virallista asemaa organisaatiossa, ei paikkaa hallituksessa eikä nimeä osakasluettelossa.

Hän oli omistajaperheen isä.

Miksi Ilmailulaitos antoi Rantakarin vaikuttaa taustalla?

Lentoliikenteessä uskottavuus, luotettavuus ja turvallisuus ovat kaikki kaikessa. Lupaviranomaisten on hyväksyttävä kaikki keskeiset johtajat.

»Kulissijohtajaa emme hyväksy, organisaation pitää olla todellinen», Lamberg sanoo.

Rantakari kiisti olleensa »missään roolissa» yhtiössä (SK 4/2004). Kaleva-lehdessä hän kuitenkin tunnustautui mieheksi, »joka vastaa Flying Finnin yksinkertaisesta perustamisideasta». Hän jakeli lausuntoja koneiden käyttöasteista ja yhtiön kannattavuudesta.

Haastattelu julkaistiin huhtikuun lopussa, puolitoista kuukautta Flying Finnin ensilennosta.
»Viranomaisen on aika vaikea sanoa, ohjaako toimintaa joku taustalla», Lamberg sanoo.
Heti perään hän kuitenkin toteaa, että ensimmäinen toimitusjohtaja Pasi Nopanen lähti kesällä juuri Pekka Rantakarin takia.

»Olen ymmärtänyt, että toimitusjohtajana hän vastasi asioista, joista ei voinut itse päättää.»
Liikenneluvasta päättävä viranomainen nuhtelikin Rantakaria.

»Me puutuimme siihen keväällä, kun asia tuli ilmi.»

Yllätysvierailu Ilmailulaitokseen

Usean lähteen mukaan Pekka Rantakari oli neuvotteluissa myös ilmailuviranomaisten kanssa viime vuonna.

Lentoturvallisuushallinnon apulaisjohtaja sanoo tavanneensa Rantakarin vain kerran. Perjantaina, viikko sitten.

»Hän tuli käymään lentotoimenjohtajan kanssa, ja nimenomaan lentotoimenjohtaja oli siinä asialla», Lamberg sanoo.

»He pyysivät audienssia, ja sain tietää siitä seitsemän minuuttia ennen kuin he tulivat.»
Missä roolissa Pekka Rantakari esiintyi Reijo Lambergin työhuoneessa?

»Jälkeenpäin keskusteltiin juuri siitä, mikä hänen asemansa siinä keskustelussa oli.»

Vanhan maineen vankina

Kun toimitusjohtaja Nopanen erosi heinäkuussa 2003, yhtiön sisällä Rantakaria rohkaistiin ottamaan vastuu yhtiöstä avoimesti. Viranomaisilta tiedusteltiin, hyväksyttäisiinkö hänet vastuulliseksi johtajaksi.

EU-asetus vaatii toimitusjohtajalta todistusta hyvästä maineesta.

»Muistelen Rantakarilla olleen tuomion. Jos häntä olisi esitetty, sitä ei olisi voitu hyväksyä», Lamberg sanoo.

Rantakari oli saanut 1990-luvun alussa ehdollisen vankeusrangaistuksen kolmesta kavalluksesta ja 15 törkeästä kavalluksesta.

Tammikuun 12. päivänä Flying Finnin talousjohtaja Peter Sevelius siirtyi toimitusjohtajaksi Vartiaisen tilalle. Seveliuksen kiinteistösijoitusyhtiö Demarco Oy velkaantui 1990-luvun alussa Skop-rahoitukselle. Miljoonien saatavat osti sittemmin Handelsbanken Rahoitus.

»Seveliusta ei hyväksytty vastuulliseksi johtajaksi. Hänellä on kesken velka-asia, joka on ollut oikeudessa», Lamberg perustelee.

Seveliukselle kerrottiin päätöksestä tämän viikon maanantaina. Omistajilta välitettiin heti viesti: toimitusjohtajaa ei vaihdeta.

Lupaviranomainen oli kuitenkin tiukkana: vastuullinen johtaja voi olla vain toimitusjohtaja.
Tiistaina Flying Finn ilmoitti keskeyttävänsä kaikki lennot.