Olli Rehn: "Tähän kriisiin ei ole yhtä ihmelääkettä"

Olli Rehn
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olli Rehn on lukenut kaikki nobelistikriitikkonsa Paul Krugmanin kirjat. Rehnin mukaan ei ole syytä jatkaa väittelyä Krugmanin kanssa.

Olli Rehn. Kuva Marjo Tynkkynen / Kuvaryhmä / SKOY.

Viime aikoina EU:n talouskomissaari Olli Rehn on joutunut monen keynesiläisen ekonomistin kuten esimerkiksi Paul Krugmanin maalitauluksi, koska häntä pidetään – ehkä kyseenalaisin perustein – euroalueen tiukan talouspolitiikan arkkitehtinä. (Lue Rehnin haastattelu euroalueen tilanteesta ja Suomen EU-politiikasta Suomen Kuvalehti 15/2013)

On totta, että Rehn on sitä puolustanut, mutta se on kenties tapahtunut pikemminkin viran puolesta kuin sydämestä. Ainakin moni euroalueen kriisiin perehtynyt ekonomisti torjuu ajatuksen, että tämän linjan pääideologi olisi juuri Rehn. Kyseessä on pikemminkin Saksan politiikka, sillä Saksa johtaa euroaluetta.

Krugman ja muut keynesiläset

Krugman ja joukko muita ekonomisteja on neuvonut Eurooppaa ottamaan lainaa ja elvyttämään vyönkiristyspolitiikan sijasta. Nämä ekonomistit ovat myös vedonneet Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n laskelmiin, joiden mukaan kriisimaissa harjoitettu tiukka talouspolitiikka on iskenyt kasvuun ja työllisyyteen odotettua enemmän. Ylivelkaantuneiden maiden olisi siis pitänyt lykätä budjettisäästöjä.

Jossakin vaiheessa debattia Krugman kirjoitti, että Rehnin talouspoliittiset ideat ovat kuin torakoita, jotka palaavat sitkeästi, vaikka ne olisi jo moneen kertaan vedetty alas klosetista.

Suomessa tähän keskusteluun – tosin hiukan hillitymmin sanakääntein – ovat osallistuneet muun muassa professori Pertti Haaparanta, joka kuuluu Krugmanin leiriin. Akateemisessa talousblogissa hän paitsi kritisoi paitsi Rehnin linjaa myös kiistaa selostaneita suomalaisia journalisteja.

Euromaiden linjalle taas on osoittanut ymmärtämystä Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, joka toimi aikaisemmin Rehnin kabinetissa.

Varsinaisen kritiikin ryöpyn Rehn sai niskaansa helmikuussa 2013 valtiovarainministereille kirjoittamastaan kirjeestä, jonka moni ekonomisti tulkitsi yritykseksi tukahduttaa ja sensuroida akateemista keskustelua ja erityisesti IMF:n osuutta siihen. Ehkä reaktio oli liioiteltu ja perustui väärinymmärrykseen. Joka tapauksessa  eräät Rehnin ymmärtäjätkin pitävät kirjettä virheenä.

“Haluaisin esittää muutamia havaintoja keskustelusta, joka ei ole ollut hyödyllistä ja johon on sisältynyt vaara, että se rapauttaa luottamusta, jota olemme suurella vaivalla rakentaneet viime vuosina myöhään yöhön jatkuneissa kokouksissa. viittaan debattiin ‘fiskaalisista kertoimista'” Rehnin käyttmä termi tarkoittaa juuri budjettipolitiikan kiristämisen tai löysentämisen kansantaloudellista vaikutusta, johon IMF:n ekonomistit ottivat kantaa.

Rehn ei jatka juupas-eipäs-väittelyä

Rehnin mielestä ei ole kovin hyödyllistä jatkaa juupas-eipäs-väittelyä.

“Tähän kriisiin ei ole yhtä ihmelääkettä. Tarvitaan sekä kasvua tukevia uudistuksia ja investointeja että johdonmukaista julkisen talouden tasapainottamista.”

Hän muistuttaa siitä, että komissio ei määrää sitä, miten velkakriisiä hoidetaan, vaan euroryhmä tekee päätökset yksimielisesti. Esimerkiksi Saksalla, Suomella tai Hollannilla on siis veto-oikeus.

“Moni Krugmanin kirja on hyvä”

Rehn tutustui Krugmanin ekonomistin työhön jo 1990-luvun alussa. Silloin Rehn teki Oxfordissa väitöskirjan Suomen, Ruotsin ja Itävallan teollisesta kilpailukyvystä ja korporatismista ja muun muuassa Krugmanin työt olivat hänen lähteitään (Corporatism and Industrial Competitiveness in Small European States: Austria, Finland and Sweden, Oxford University, 1996).

“Olen lukenut kaikki Krugmanin kirjat, joista monet ovat mainioita, varsinkin silloin, kun hän korosti olevansa professori ja kritisoi kolumnisteja, jotka kirjoittivat hänen mukaansa ‘politiikkayrittäjinä’.”