Eurosta irtautumisen pitäisi tulla täytenä yllätyksenä
Velkajärjestelyyn ja irti eurosta – kriittiset arviot Kreikan tilasta lisääntyivät viikonlopun aikana. Mutta ulos eurosta ei ole hallittua tietä.
Pääministeri George Papandreou vakuutti lauantaina 10. syyskuuta, että Kreikka toteuttaa vaaditut leikkaukset ja säästöt. Kuva AFP / Lehtikuva.
Lue myös: Kreikkalainen painajainen – näin ero eurosta alkaisi
Suomessa entinen pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ehdotti elokuussa Kreikalle ja muille taloudellisten vaikeuksien kanssa painiville pienille euromaille, että ne harkitsisivat ”hallittua” eurosta eroamista.
Saksassa taas taloustieteilijöiden lisäksi ministeritason henkilöt ovat ilmoittaneet haluavansa Kreikan ulos rahaliitosta mahdollisimman pian. He kuitenkin ilmeisesti ymmärtävät, että irtoaminen ei voi tapahtua hallitusti.
Samaa mieltä on rahoituksen professori Vesa Puttonen Aalto-yliopistosta: Kreikalla tai millään muullakaan velkakriisiä potevalla euromaalla ei ole ”hallittua” tietä ulos eurosta. Hän on sitä mieltä, että euron vaihtaminen takaisin kansalliseen valuuttaan olisi niin hallitsematon ja katastrofaalinen prosessi, että juuri siksi millään maalla ei ole haluja lähteä sille tielle.
Puttonen julkaisi kesän alussa nettikirjan Velka tikittää. Hän päätyy kirjassaan muun muassa siihen, ettei Kreikka tai mikään muukaan maa irrottaudu eurosta.
”Olen edelleen samaa mieltä. Iso kuva ei ole muuttunut. Keskusteluun on tullut lisää hälinää, mutta eurosta eroaminen ei ole nyt yhtään helpompaa”, Puttonen sanoo.
Hän perustelee vankkaa näkemystään ”hyvin pragmaattisilla syillä”.
Aika ei riitä
Siirtyminen takaisin omaan valuuttaan yksinkertaisesti kestäisi liian pitkän aikaa. Se edellyttäisi kaikkien sopimusten, kuten palkkojen, pankkitalletusten, verojen ja palkkojen, kirjoittamista uudelleen. Tietokoneet ja pankkiautomaatit pitäisi ohjelmoida uudelleen. Myös fyysiset kolikot ja setelit pitäisi valmistaa ja jakaa.
Kaikki tämä kestäisi pahimmillaan vuosia.
Mutta onnistuakseen eurosta irtautumisen pitäisi tulla täytenä yllätyksenä. Operaatio saisi kestää vain muutamia päiviä, koska vaihtamisen ollessa kesken eurosta irtautuvalla maalla ei olisi toimivaa pankki- tai maksujärjestelmää. Talous pysähtyisi.
Puttonen muistuttaa, että euroon siirtymistä valmisteltiin kansallisesti ja EU-tasolla vuosikausia. Silloin yhteiseen valuuttaan siirtyminen toteutettiin vakaassa ympäristössä. Valuuttaspekuloinnista ei ollut pelkoa, koska oli jo etukäteen tiedossa, että maat tulisivat liittymään rahaliittoon euron tuhannesosien tarkkuudella hiotulla muuntokurssilla.
Päinvastaisessa tapauksessa esimerkiksi Kreikka ei voisi irrottautua eurosta silmänräpäyksessä. Pienikin vihje eroamisen suunnittelusta riittäisi siihen, että yritykset ja kotitaloudet alkaisivat siirtää talletuksiaan ulkomaille tai patjan alle.
Kiihtyvä talletuspako ajaisi pankit likviditeettikriisiin. Pankeilta yksinkertaisesti loppuisi käteinen raha, koska paniikkiin joutuneet asiakkaat haluaisivat kaikki nostaa rahansa samanaikaisesti pois tileiltään. Silloin valtio joutuisi takaamaan talletukset ilman ylärajaa, kuten tapahtui vastikään Irlannissa ja 1990-luvun alussa Suomessa.
”Tämä olisi kaikkien finanssikriisien äiti.”
Puttonen on samoilla linjoilla kuin Kalifornian yliopiston taloustieteen professori Barry Eichengreen, joka on tutkinut Italiaa esimerkkinä käyttäen mahdollisuutta, että euro hajoaisi.
”On haitallista edes keskustella siitä mahdollisuudesta, että yksi maa voisi erota eurosta”, Puttonen sanoo. ”Puhumattakaan siitä, että kaikki rahaliiton jäsenet haluaisivat vaihtaa euronsa takaisin kansalliseen valuuttaan.”
Ei ihme, että Suomen Pankille ja valtiovarainministeriölle eurosta eroaminen on niin arkaluonteinen aihe, etteivät niiden johtajat suostu haastateltaviksi asiasta.
Suomalaisuus ensin
Euron ongelmat tiivistyvät Puttosen mielestä siihen, että esimerkiksi me suomalaiset olemme ensisijaisesti suomalaisia ja vasta toissijaisesti eurooppalaisia.
”Yhdysvalloissa asia on päinvastoin. Siellä liittovaltion ja osavaltioiden väliset suhteet testattiin jo sisällissodan jälkeen. Ei siellä keskustella siitä, pitäisikö esimerkiksi Nevada erottaa liittovaltiosta”, Yhdysvalloista vuoden vierailijaprofessuuriltaan Suomeen palannut Puttonen sanoo.
Hänen mielestään on jälkiviisastelua muistuttaa siitä, että jo paljon ennen euroalueen toteutumista monet ekonomistit varoittivat, että siihen liittyvät maat eivät muodostaneet niin sanottua optimaalista valuutta-aluetta.
Hyvin toimivalla valuutta-alueella suhdanteet nostavat ja laskevat koko aluetta suunnilleen samaan tahtiin. Euroalueella näin ei ole. Kun Saksalla menee hyvin, olisi korkoja nostettava, jotta talous ei ylikuumenisi. Korkojen nosto puree kuitenkin myös Kreikan kaltaisiin maihin, joissa kasvu ei edes kunnolla päässyt liikkeelle. Sama korko ei sovi kaikille euroalueen maille.
Euroalueen asukkailta puuttuu myös kieli- ja kulttuurieroista johtuen into muuttaa huonoina aikoina työn perässä esimerkiksi toiseen euromaahan, jossa töitä on tarjolla. Yhdysvalloissa maan sisäinen muuttoliike tasaa sitä, että talous saattaa kasvaa hyvinkin eri tahtia ison maan eri puolilla.
Jo suunnitteluvaiheessa oli selvää, ettei eurosta synny optimaalista valuutta-aluetta. Ilmeisesti liiton arkkitehdit ajattelivat, että ajan myötä jäsenmaat muuntuvat uuden järjestelmän vaatimusten mukaisiksi. Ehkä jopa laskettiin, että kovan paikan tullen syntyy päätöksiä, joihin tahto ja uskallus eivät aluksi riitä. Sellainen päätös voisi olla esimerkiksi budjettivallan vieminen pois jäsenmailta.
Puhuessaan eurokeskustelun lisääntyneestä hälinästä Puttonen viittaa muun muassa Suomen Kreikalta vaatimiin käteisvakuuksiin, jotka jo kertaalleen myös saatiin. Hänen mielestään on ymmärrettävää, että muut Kreikan tukijat vaativat samaa kohtelua kuin Suomi.
”Jos käy niin, että euroalue tähän kaatuu, niin sitten joutaakin kaatua.”
”Saksa pysyy eurossa”
Pääekonomisti Tiina Helenius Handelsbankenin Capital Markets -yksiköstä on myös sitä mieltä, ettei yksikään heikko maa pystyisi eroamaan eurosta ilman massiivista valuuttapakoa.
”Tässä salissa ei kukaan tiedä, mikä niille voisi olla hallittu tie ulos eurosta”, Helenius sanoo ja viittaa pankin dealing-huoneessa Helsingin Aleksanterinkadulla valuutta- ja arvopaperikauppaa käyviin ihmisiin.
”On vastuutonta heittää tällaisia ehdotuksia kepeästi ilmaan.”
Aikoinaan rahaliitto perustettiin tarkan, pitkään valmistellun tiekartan avulla. Tiekartta ulos rahaliitosta jäi tekemättä, ja tuskin sitä kukaan EKP:ssä tai EU:n komissiossa on myöhemminkään tehnyt.
”Jos sellainen olisi, se olisi jo kaivettu esiin”, Helenius arvelee.
Koska poliitikot ovat kyvyttömiä tai haluttomia tukemaan Kreikkaa ja muita rahaliiton kriisimaita, Euroopan Keskuspankki EKP joutuu rahoittamaan niitä. Heleniuksen mielestä EKP:llä ei ole juuri muita vaihtoehtoja, sillä yhden valtion maksukyvyttömyys on helposti tarttuva tauti, joka voi viedä mennessään suuren osan koko Euroopan pankkijärjestelmästä.
”EU-alueen pankkeja on stressitestattu, mutta niissä ei ole testattu sitä, miten pankit kestäisivät sen, että valtiot jättäisivät velkansa maksamatta”, Helenius toteaa.
”Koska EU:n poliitikoilta ei ole kuulunut mitään uutta, tilanne on EKP:n käsissä.”
Julkisuudessa on spekuloitu paljon myös sillä, että Saksa jättäisi euron ja perustaisi Suomen ja joidenkin vahvojen EU- ja euromaiden kanssa uuden rahaliiton. Silloin euro jäisi heikkojen jäsenvaltioiden hylkiövaluutaksi. Teknisesti se olisi niille helpompaa kuin oman valuutan käyttöönotto.
”On naiivia ajatella, että Saksan kanssa yhteisessä rahaliitossa kaikki olisi Suomen kannalta hyvin. Valuutasta tulisi vahva, ja Suomen kilpailukykyongelmat räjähtäisivät siinä käsiin”, Halenius sanoo.
”Eikä vahva valuutta ole Saksankaan edun mukaista. Saksa pysyy eurossa.”
Julkaistu alun perin SK:ssa 36/2011 (ilm. 9.9.).