Kylän ainoa valopilkku
Taksiuudistus ajoi maalaispirssit ahtaalle. Erkin tulot putosivat kolmanneksen, Seppo alkoi painaa 15-tuntisia päiviä, Matti siirsi autoja kaupungin koulukyyteihin.
Pimeä taivas tihuttaa Kihniön keskustassa. Taksiyrittäjä Erkki Virnala käy vessassa ja vilkaisee älypuhelinta: ei keikkaa.
Kello on viisi aamulla.
On pakko herätä kukonlaulun aikaan. Kelan maksamat matkat ilmestyvät näytölle kolme tuntia etukäteen. Jos kyytiä ei kuittaa ajoissa, työpäivä valuu hukkaan.
Virnala jatkaa unia, kunnes nousee kuudelta keittämään puuroa.
Uusi tarkistus: tilaus, yksi henkilö.
Alkaa odotus. Vasta puoli yhdeksältä, puoli tuntia ennen lähtöä, selviää mistä asiakas on noudettava ja minne kuljetettava.
Määränpää on Radius, Tampereen yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikkö.
Syöpäpotilas istuu etupenkille, niin kuin maalla on tapana. Tuttujen kesken juttu luistaa. On sukuja, jotka ovat istuneet tämän kuskin kyydissä kolmessa polvessa.
Taksikuskin ei tarvitse enää jatkossa osata suomea: Lakiesityksessä vaaditaan vain riittävää kielitaitoa
Kumous taksialalla: Lisää arabiankielisiä kursseja, kuljettajia värvätään jäähalleissa, ajo-opetusta ryhmissä
Taksimies: ”Teet hirveän duunin ollaksesi laadukas – ja sitten tätä tulisivat tekemään villit ja vapaat”
”Taittaa männä vaikkeeks” – eli kuinka nykyään otetaan taksi Helsingissä
Näin Onnibusin Pekka Möttö luo uuden markkinan: ”Saranapuolen kautta sisään – ja sitten pitää paukauttaa koko ovi auki”
