Vauvoja vähemmän kuin kuutteja

Puumalassa syntyi viime vuonna neljä lasta ja kahdeksan norppaa. Syntyvyys jakaa kunnat kolmeen kastiin. Millaiset ovat luvut sinun kunnassasi?

maahanmuutto
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lapsikato on iskenyt Suomen kuntiin yhden sukupolven aikana, selviää Suomen Kuvalehden selvityksestä.

Vauvojen määrä vaihtelee vuosittain, etenkin pienissä kunnissa ja kaupungeissa. Silti suuntaus on selvä. Kun vertaillaan vuosia 1987 ja 2017, syntyneiden lasten määrä on vähentynyt 260 kunnassa ja pysynyt ennallaan tai noussut 51 kunnassa.

Alla olevasta kartasta voit tarkastella kunkin Suomen kunnan syntyvyyslukuja. Edempää jutusta löydät kuntien kastit ja niiden TOP 10 -listat.

 

Taustalla vaikuttaa koko Suomen väestökehitys. Ikäluokat pienenevät, väestö ikääntyy, muuttoliike siirtää nuorta väkeä maaseudulta ja pienistä kaupungeista maakuntien keskuksiin.

”Muuttoliike on pirullisen ilkeä ja hiipivä taustailmiö”, sanoo muuttoliiketutkija Timo Aro.

”Sen positiiviset ja negatiiviset vaikutukset tulevat viipeellä.”

Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa sitä, kuinka monta lasta nainen keskimäärin elinaikanaan synnyttää. Lähes 200 kunnassa hedelmällisyys kasvoi, kun vertaa vuosien 1987–1989 ja 2015–2017 keskiarvoa. Mutta 2000-luvun alkupuolen huippuvuosista syntyvyys on kääntynyt useimmissa kunnissa nopeaan laskuun.

Lastenhankintaa on alettu lykätä tai siitä on luovuttu kokonaan. Isäksi ja äidiksi tullaan keskimäärin kolme vuotta myöhemmin kuin sukupolvi sitten.

Hedelmällisyyden lasku ei kosketa vain nuoria.

”Vasta 41-vuotiaat naiset ovat ensimmäinen ikäluokka, jossa syntyvyys kasvoi vuodesta 2010 vuoteen 2017 ”, kertoo THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.

Vauvakatoa ruokkii siis kaksi kierrettä. On taantuva Suomi, jossa synnyttäjien määrä vähenee. On kasvava Suomi, jossa perheiden koko jää pieneksi.

Pääkaupungissa useimmat naiset synnyttävät yhden lapsen.

”Helsingin kokonaishedelmällisyysluku 1,25 on kyllä surkean matala”, Gissler sanoo.

Suomen Kuvalehti jakoi kunnat syntyvyystilastojen perusteella kolmeen ryhmään: selviytyjiin, voittajiin ja häviäjiin.

Yliopistokaupungeissa näkyy, että opinnot siirtävät lastenhankintaa.

Selviytyjät

Kymmenessä suurimmassa kaupungissa asuu 40 prosenttia suomalaisista mutta lähes puolet, 47,5 prosenttia, synnytysikäisistä naisista.

Muuttoliike on lisännyt etenkin yliopistokaupunkien asukasmääriä. Mutta naiset synnyttävät vähemmän lapsia kuin sukupolvi sitten. Espoota, Oulua, Vantaata ja Poria lukuun ottamatta selviytyjäkaupunkien kokonaishedelmällisyysluku on alle maan keskiarvon, joka oli 1,49 vuonna 2017.

TOP 10 -lista:

Ensimmäinen luku on vuosien 2015–2017 keskiarvo. Suluissa vuosien 1987–1989 keskiarvo.

  1.  Helsinki 1,25 lasta/nainen (1,36)
  2. Turku 1,27 (1,50)
  3. Tampere 1,29 (1,50)
  4. Kuopio 1,40 (1,60)
  5. Jyväskylä 1,42 (1,63)
  6. Lahti 1,45 (1,49)
  7. Pori 1,53 (1,60)
  8. Vantaa 1,62 (1,70)
  9. Oulu 1,63 (1,84)
  10. Espoo 1,66 (1,74)

Yliopistokaupungeissa on paljon nuoria korkeakoulutettuja naisia. Opinnot lykkäävät perheellistymistä. Väestöliiton perhebarometrin mukaan myös muut mielenkiinnon kohteet kuten matkailu ja harrastukset siirtävät lastenhankintaa.

Jo joka viides nainen ei hanki lainkaan lapsia.

”Suomessa on muita Pohjoismaita enemmän lapsettomia ja toisaalta niitä naisia, jotka hankkivat vähintään kolme lasta”, tutkimusprofessori Gissler sanoo.

”Tämä kehitys näyttää vahvistuvan.”

Viime aikoina on uutisoitu, että lapsiperheet hakeutuvat taas suuriin kaupunkeihin. Tilastoissa kehitys ei vielä näy.

”Usein ensimmäinen lapsi synnytetään opiskelukaupungissa. Toinen ja kolmas lapsi tehdään sitten jossain muualla”, Gissler sanoo.

 

Voittajat

Jossain muualla tarkoittaa pääkaupunkiseudun ja muiden yliopistokaupunkien ympäryskuntia. Monet niistä ovat olleet triplavoittajia: lasten ja väestön määrä on lisääntynyt ja syntyvyys noussut vuodesta 1987 vuoteen 2017.

Nurmijärvi-ilmiöksi kutsuttu muuttoliike on laantunut mutta yhä voimissaan. Lapsiperheet haluavat asua omakotitalossa, lähellä maakunnan keskuskaupungin palveluja.

TOP 10 -lista:

Lisäys naista kohti syntyneiden lasten määrässä 1987–2017. Suluissa syntyneiden määrä naista kohden 2015–2017.

  1. Lumijoki +54 % syntyvyys (3,42 lasta/nainen)
  2. Uurainen +46 % (3,04)
  3. Laukaa +33 % (2,36)
  4. Liminka +33 % (3,05)
  5. Siuntio +32 % (2,07)
  6. Tyrnävä +27 % (3,14)
  7. Masku +26 % (1,94)
  8. Nousiainen +23 % (2,07)
  9. Ii +21 % (2,66)
  10. Kangasala +20 % (2,06)

Oulun lähikunnissa Pohjois-Pohjanmaalla syntyvyyden nousua selittävät lisäksi herätysliikkeet. Perheet ovat suuria, ja lapsia kertyy aikaisin. Myös ei-uskonnolliset perheet ottavat mallia ja hankkivat lisää jälkikasvua.

Eniten lapsia syntyy reilun tuhannen asukkaan Merijärvellä: keskimäärin 4,27 per nainen.

Lestadiolaisuus on tilastokummajaisen takana: Syntyvyys on noussut eniten, 63 prosenttia, pienessä keskisuomalaisessa Kinnulassa. Syntyneiden lasten nuppiluku on tosin puolittunut 1980-luvun lopulta. Mutta ne naiset, jotka synnyttävät, pyöräyttävät keskimäärin vajaat neljä lasta.

Lestadiolaiset pitävät kunnan kahta alakoulua hengissä. Muutoin kehitys kulkee Kinnulassa samaan suuntaan kuin suurimmassa osassa muuta maata. Väki vähenee ja vanhenee: hautajaisia on useammin kuin ristiäisiä.

Puumalassa syntyi enemmän kuutteja kuin vauvoja.

Häviäjät

Puumalassa, luonnonkauniissa kunnassa Saimaan rannalla, muutos on ollut hurja: Vuonna 1987 syntyi 32 uutta puumalalaista, vuonna 2017 enää neljä. Vertailun vuoksi: saimaannorpan kuutteja syntyi viime vuonna kahdeksan.

Yhdessä sukupolvessa Puumalan syntyvyys on pudonnut 2,09:stä 0,92 lapseen naista kohti.

”Pienissä maalaiskunnissa on kohtaanto-ongelma”, THL:n tutkimusprofessori Gissler sanoo.

”Nuoret naiset ovat lähteneet. Miehet eivät löydä vaimokandidaatteja.”

Hiljalleen vauvakato on siirtynyt syrjäseuduilta myös maakuntien kakkos- ja kolmoskaupunkeihin. Rajusti ovat kärsineet perinteiset teollisuuspaikkakunnat.

Kemijärvellä syntyi 124 lasta vuonna 1987, viime vuonna enää 34.

TOP 10 -lista:

Vähennys syntyneiden lasten määrässä 1987–2017.

  1. Kemijärvi –73 %
  2. Mänttä-Vilppula –63 %
  3. Kaskinen –60 %
  4. Jämsä –57 %
  5. Pieksämäki –57 %
  6. Varkaus –54 %
  7. Hamina –51 %
  8. Forssa –48 %
  9. Uusikaupunki –48 %
  10. Heinola –46 %

Uudenkaupungin autotehdas, Valmet Automotive, rekrytoi tänä vuonna tuhat uutta duunaria. Suomen suurimmassa työpaikassa on pian noin 4 500 työntekijää. Edes vahva taloudellinen vire ei ole kääntänyt syntyvyyttä; vauvoja kapaloidaan vuosi vuodelta vähemmän.

Moni uusi autotehtaalainen pendelöi kaupunkiin ja perustaa perheen toiseen kuntaan.

”Aiemmin työpaikat vetivät muuttajia puoleensa”, muuttoliiketutkija Timo Aro sanoo. ”Nyt pitää olla mielekästä elämää työn ulkopuolella.”

Teollisuuspaikkakuntien vetovoima ei riitä houkuttelemaan uusia asukkaita lähtijöiden tilalle. Huoltosuhde heikkenee: enemmän eläkeläisiä, vähemmän työssä käyviä. Samaan aikaan syntyvyys laskee.

”Laskevasta kierteestä on hirveän vaikea rimpuilla eroon”, Aro sanoo.

 

Väestö uusiutuu, kun naiset synnyttävät keskimäärin 2,1 lasta. Tuo luku ylittyy vielä joka neljännessä kunnassa. Synnyttäjiä niissä on niin vähän, että koko maan syntyvyys laskee ja alitti jo viime vuonna 1,5 lasta.

Tänä vuonna syntyy noin 48 600 suomalaista, vähiten sitten 1868 nälkävuoden.

”Pelkästään maahanmuutto pitää yllä väestönkasvua”, muistuttaa THL:n tutkimusprofessori Gissler.

Toisin kuin Ranskassa tai Britanniassa, Suomessa maahanmuuttajia on niin vähän, että he eivät pysäytä koko maan syntyvyyden laskua. Mutta maahanmuutto voi kääntää yksittäisen kunnan kehityksen.

”Tärkein kysymys on, miten tulijat työllistyvät ja integroituvat yhteiskuntaan”, Gissler sanoo.

Tomaattipitäjä Närpiö on onnistunut siinä, mistä muualla vasta haaveillaan. Maahanmuuttajat ovat työllistyneet kasvihuoneille, asettuneet paikkakunnalle ja pelastaneet kyläkoulut.

Viime vuonna närpiöläiset naiset saivat keskimäärin 2,04 lasta, selvästi yli maan keskiarvon.

 

Tilastot: Tilastokeskus ja Timo Aro.