Röyh!
Suomi hotkii pizzaa, hampurilaisia ja täytettyjä pitaleipiä enemmän kuin koskaan. Ketjut kasvavat nopeasti – yhä useampi tähyää jo ulkomaille. Onko maailma valmis suomalaiselle pikaruoalle?
Pitääkö tässä tosiaan jonottaa?
On sunnuntai, kello kaksi iltapäivällä, ja Helsingin ydinkeskustan Friends and Brgs -hampurilaisravintolassa jonottaa parikymmentä nälkäistä. Kaikki pöydät ovat täynnä. Nopea laskutoimitus: ruoka tulee nenän eteen aikaisintaan 15 minuutin päästä.
Pikaruokapaikan tunnusmerkit ovat silti nähtävillä: Ei vitriiniä, ruoka tilataan kassalta, käteen annetaan päristin, muovitarjottimet, kahvi kartonkimukissa ja paljon milleniaaleja eli vuosien 1982 ja 2000 välillä syntyneitä.
Silti jotain on toisin kuin totuttu – hitauden lisäksi.
Parikymppinen seuralainen osoittaa seinää, jossa lukee: ”Leivomme sämpylämme itse ja jauhamme lihan paikan päällä.”
”Täällä ranskalaisissa on kuoret”, seuralainen kuiskaa.
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
