Suomen kansalaisaloite toimii jo jopa mallina muille – Lisännyt työttömien ja nuorten osallistumista

Aloitteen kehittämistä on alettu pohtia, ja myös eduskunta keskustelee siitä kevään aikana.

demokratia
Teksti
Petteri Lindholm
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalainen kansalaisaloitejärjestelmä toimii erinomaisesti, sanovat asiantuntijat. Maaliskuun alussa Suomessa virisi keskustelu siitä, pitäisikö kansalaisaloitetta muuttaa, mutta ajatus ei saa tukea kansainvälisestä vertailusta. Vuonna 2012 käynnistynyt suomalainen järjestelmä suunniteltiin eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja kansainvälisen vertailun pohjalta.

Nyt se toimii itse mallina muille.

Jutun lopussa oleva infografiikka näyttää, kuinka Suomen kansalaisaloite toimii. Pääset grafiikkaan myös tästä.

Kuluvan vuoden alussa kansalaisaloitteen otti käyttöön Tanska. Siellä kansalaisaloitejärjestelmä rakennettiin pitkälti Suomen mallia seuraten.

Asiantuntijat pitävät Suomen kansalaisaloitteen tärkeimpänä antina demokratian ja poliittisen osallistumisen lisäämistä.

“Kansalaisaloite on lisännyt poliittista osallistumista erityisesti sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät äänestä vaaleissa tai osallistu puoluepolitiikkaan”, sanoo kansalaisaloitteita tutkinut Maija Setälä, Turun yliopiston valtio-opin professori.

Keskustelu kansalaisaloitteen muutostarpeista alkoi, kun eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk) esitti mahdollisuutta tarvittaessa nostaa kansalaisaloitteeseen vaadittavaa 50 000 allekirjoittajan rajaa. Pekkarinen arvioi aloitteiden ruuhkauttavan eduskunnan, jos käsittelyyn etenevien aloitteiden määrä nousee merkittävästi nykyisestä.

Pian puhemiesneuvosto riensi toteamaan, ettei 50 000 allekirjoittajan rajaa tarvitse nostaa. Puhemies Paula Risikon (kok) mukaan eduskunta käsittelee kansalaisaloitteiden toimivuutta muilta osin kevään aikana.

 

Lähimpänä suomalaista aloitekäytäntöä ovat Latvian ja Tanskan järjestelmät. Tärkein yhteinen nimittäjä on mahdollisuus allekirjoittaa aloite digitaalisesti.

Se on suomalaisen järjestelmän tärkein yksittäinen ominaisuus.

Digitaalisen allekirjoittamisen mahdollisuus tekee kansalaisaloitteesta aidosti juuri kansalaisten työkalun, sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden dosentti Liisa Nieminen. Paperilla kerättävät kannatusilmoitukset edellyttävät merkittäviä resursseja ja käytännössä jonkinlaisen taustaorganisaation, kuten puolueen tai kansalaisjärjestön tukea.

“Tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista vaatinut Aito avioliitto -aloite on ainoita eduskuntaan edenneitä kansalaisaloitteita, jossa enemmistö allekirjoituksista kerättiin paperilla. Siihen nimiä kerättiin varsinkin Suviseuroissa”, Nieminen kertoo.

Digitaalisuus on tutkimusten mukaan myös lisännyt poliittisesti passiivisten ryhmien – nuorten, työttömien ja sairaiden – osallistumista.

Muualla Euroopassa kansalaisaloitteet allekirjoitetaan pääasiassa paperilla. Esimerkiksi Espanjassa allekirjoitukseen tarvitaan lisäksi notaarin tai kunnansihteerin vahvistus, Itävallassa taas on allekirjoitettava kunnan virastossa.

Kannattajarajan pitäminen matalana palvelee kansalaisaloitteen tarkoitusta.

Kansalaisaloitteen läpimenoon Suomessa vaadittava 50 000 kansalaisen kannatus on asukaslukuun suhteutettuna kansainvälistä keskitasoa. Lukema on noin 1,2 prosenttia suomalaisista äänioikeutetuista.

Selvästi pienempi kannatus riittää esimerkiksi Hollannissa: 0,2 prosenttia äänioikeutetuista. Puolassa luku on 0,3 prosenttia. Suurempi osuus taas tarvitaan esimerkiksi Espanjassa: noin 2 prosenttia äänioikeutetuista.

Itävallassa jo kansalaisaloitteen nimienkeruun käynnistämiseksi tarvitaan 8 000 ihmisen tuki, mikä lisää taustaorganisaation tarvetta.

Allekirjoitusten käsin keräämisessä on kova työ, Maija Setälä muistuttaa. Muiden maiden käytäntöihin verrattaessa on siis oleellista huomioida myös keräämistapa.

Kannattajarajan pitäminen matalana palvelee Setälän mukaan kansalaisaloitteen tarkoitusta.

“Lakiin tehtävien muutosten ohella kansalaisaloitteen tehtävänä on nostaa asioita julkiseen keskusteluun.”

Oikeusministeriön viime syksynä kansalaisaloitteista tekemässä arviomuistiossa nykyistä rajaa pidetään sopivana. Jos rajaa haluttaisiin korottaa, noston pitäisi olla suuri, että sillä olisi vaikutusta.

“Noin 30 000 kannattajan raja on ollut sellainen, jonka jälkeen aloite on yleensä noteerattu medioissa. Sitten allekirjoittajien määrä on lähtenyt jyrkkään nousuun ja ylittänyt vaaditun rajan helposti”, sanoo selvitystä laatinut oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Heini Huotarinen.

 

Suomalaisen kansalaisaloitteen demokratisoivaa vaikutusta edistävät myös aloitteen vähäiset muoto- ja sisältövaatimukset, sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

Muun muassa Espanjassa, Italiassa ja Puolassa aloite on kirjoitettava lakiesityksen muotoon. Puolassa siihen pitää lisäksi sisällyttää arvio vaikutuksista ja ehdotus lain rahoittamisesta.

Korkeiden muotovaatimusten aloitteet edellyttävät käytännössä ainakin juristien apua ja rahaa.

Suomessa kansalaisaloite voidaan kirjoittaa lakitekstiksi tai vapaamuotoiseksi ehdotukseksi, joka kehottaa eduskuntaa ryhtymään lainsäätämiseen tietyn asian tiimoilta.

“Vähäiset muotovaatimukset takaavat, että aloitteita laativat erilaisista taustoista tulevat kansalaiset. Näin ääneen pääsevät marginaalissakin olevat ryhmät”, Ojanen sanoo.

Ojanen muistuttaa, että jo perustuslaki käskee julkista valtaa lisäämään kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Jos vaikuttaminen edellyttäisi esimerkiksi korkeaa juridista osaamista, se jättäisi ulkopuolelle suuren osan kansalaisista.

Muodoltaan puuttellinenkin aloite on Ojasen mukaan hyödyllinen. Jos sisällöllä on eduskunnan tuki, aloite voidaan siirtää valmisteluun asianmukaiseen ministeriöön.

Ennakkotarkastus voisi olla hyödyllinen Suomessakin, jos sen toteutukseen kehitettäisiin toimiva malli.

Osassa Euroopan maista kansalaisaloitteet käyvät läpi ennakkotarkastuksen ennen allekirjoitusten keräämistä.

Suomessa allekirjoituksia voidaan kerätä sellaisillekin aloitteille, jotka eivät virheellisen muodon tai sisällön vuoksi voi tulla hyväksytyksi. Tällaisia ovat esimerkiksi aloitteet, jotka koskevat eduskunnan lainsäädäntövallan ulkopuolisia asioita, kuten kansainvälisiä sopimuksia.

Ennakkotarkastus voisi olla hyödyllinen Suomessakin, jos käytännön toteutukseen kehitettäisiin toimiva malli, Maija Setälä sanoo. Se edellyttäisi kuitenkin merkittäviä lisäresursseja tarkastuksen tekevälle taholle. Tähän mennessä aloitteita on tehty 733, joista 24 kerännyt yli 50 000 allekirjoittajaa.

Julkisen vallan sijaan aloitteiden ennakkokehittämisessä voidaan turvautua myös kansalaisyhteiskuntaan, Setälä huomauttaa.

Suomessa kansalaisaloitteiden etukäteistä kehittämistä tekee vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistys Avoin ministeriö.

Aiemmin yhdistyksen verkkosivuilla toimi yhteiskehityksen alusta, jonne kirjattuja aloite-ehdotuksia kommentoitiin ja hiottiin yhteistyössä kansalaisten kesken. Nyt kehittämisalusta on tauolla rahoituksen puuttuessa, mutta yhdistys osallistuu edelleen vuosittain muutaman aloitteen sparraamiseen.

Latviassa toimii vastaava kansalaisaloitteita kehittävä ja välittävä järjestö Manaballs, jonka ansioksi Avoimen ministeriön toiminnanjohtaja Joonas Pekkanen katsoo latvialaisten kansalaisaloitteiden menestymisen.

“Manaballs pitää ehdotettavissa aloitteissa korkeita standardeja, joten nimiä ryhdytään keräämään vasta, jos idea saadaan kehitettyä riittävän pitkälle.”

 

Voidaanko kansalaisaloitejärjestelmät sitten laittaa paremmuusjärjestykseen?

Ei kannata yrittää, tutkijat sanovat. Vertailu on vaikeaa, koska erot ovat suuria esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan tilassa, perustuslaissa ja demokratian lähtötilanteessa.

Latvialaista järjestelmää voi pitää maailman tehokkaimpana, jos kriteeriksi otetaan aloitteista seuranneet lakimuutokset. Siellä jopa puolet aloitteista ovat johtaneet uuden lain syntymiseen tai voimassaolevan lainsäädännön muuttamiseen.

Huolellisen ennakkovalmistelun ohella korkeaa läpimenoa selittää tutkijoiden mukaan aloiteoikeutta edeltäneen kansalaisyhteiskunnan vähäiset vaikuttamismahdollisuudet.

Vastakohta löytyy byrokraattisesti raskaan aloitekäytännön Espanjasta, jossa vuodesta 1984 toiminut järjestelmä on johtanut lainsäädännön muuttamiseen yhden ainoan kerran.


Miten kansalaisaloitetta ehdotetaan kehitettäväksi?

Oikeusministeriö: Oikeusministeriön viime syksyinen arviomuistio antaa joitakin kehitysehdotuksia, mutta ei suosittele muutoksia aloitejärjestelmän suuriin linjoihin.

Yksi ehdotuksista nostaisi aloitteen käynnistämiseen tarvittavien kansalaisten määrän nykyisestä kahdesta viiteen, jotta aloite kulkisi useamman silmäparin ohi ennen julkaisemista. Näin vähennettäisiin huonosti valmisteltujen aloitteiden määrää.

Ministeriö kehottaa eduskuntaa keskustelemaan aloitteiden käsittelyn käytännöistä. Tällä hetkellä laki ja eduskunnan työjärjestys antavat eduskunnalle varsin vapaat kädet aloitteiden käsittelyyn.

Raportissa ehdotetaan myös, etteivät aloitteet enää raukeaisi vaalikausien päättyessä. Lisäksi esitetään pieniä viilauksia kansalaisaloite.fi-verkkopalvelun käyttöön.

 

Avoin ministeriö: Avoin ministeriö ry ehdottaa kansalaisaloitteen rinnalle otettavaksi kansalaisten kirjallista kysymystä, joka toimisi opposition laatimien kirjallisten kysymysten tavoin. Kansalaisten kirjallisen kysymyksen allekirjoittajamäärä olisi yhdistyksen ehdotuksessa 5 000.

Yhdistys haluaisi kansalaisaloitteiden tekijät mukaan valiokuntatyöskentelyyn, jotta aloitteita työstettäessä painopiste siirtyisi muotovaatimusten korjaamisesta sisällölliseen keskusteluun. Samalla Avoin ministeriö avaisi valiokuntatyöskentelyn julkiseksi jo käsittelyvaiheessa.

Nuorten osallistumisen lisäämiseksi Avoin ministeriö suosittelee kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen edellytettävän ikärajan laskemista 16 vuoteen.

Kansalaisaloitteiden ei tulisi raueta vaalikauden päättyessä, järjestö ehdottaa.

 

Tutkijat: Henrik Christensenin, Maija Jäsken, Maija Setälän ja Elias Laitisen vuonna 2016 tekemä selvitys esittää satunnaisotantaan perustuvia kansalaisraateja aloitteiden eduskuntakäsittelyn tueksi. Vastaavia raateja käytetään kansalaisaloitteiden arviointiin Yhdysvaltojen Oregonissa. Lisäksi tutkijat suosittelevat vuoropuhelun lisäämistä aloitteiden tekijöiden kanssa.

Jos eduskunnan käsittelyyn etenee huomattavasti lisää aloitteita, voitaisiin käsittelyä keventää täysistunnossa ja valiokunnissa, jos aloite on esimerkiksi sisäisesti ristiriitainen. Lisäksi tutkijat suosittelevat eduskuntakäsittelyn avoimuuden lisäämistä.

 

Nykyisellään kansalaisaloite etenee vaihe vaiheelta näin:

Voit palata takaisin jutun alkuun tästä.