Sote-valtapeli jatkuu vuodesta toiseen – Kansalaisen kannalta parhaat mallit lienee jo kuopattu
Uutisanalyysi: Keskusta ei ole oppinut edellisen hallituksen kompuroinnista.
Sote-uudistus on valtapeli, jolle ei taida olla näkyvissä päätepistettä. Surullista on, että viime vuodet oppositiossa istunut keskusta ei näytä oppineen paljoakaan edellisen hallituksen kompuroinnista.
Viime hallituskaudella pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus runnoi kuntauudistustaan navakkaan vastatuuleen valjastaen sote-palvelut suurkuntien vauhdittajaksi.
Kansalaisten tärkeimmillä palveluilla – sosiaali- ja terveyspalveluilla – näytti hetkittäin olevan lähinnä välinearvo.
Suuri kuntauudistus kaatui omaan mahdottomuutensa. Uudistusta sivusta seuranneet joutuivat tuntemaan myötähäpeää siitä, miten vähän merkitystä puolueiden valtapelissä oli Potilas Kansalaisella.
”Jos tämä helppoa olisi, olisihan tämä jo tehty”, on usein kuultu lausahdus poliitikkojen suusta keskusteltaessa sote-uudistuksesta.
Vaikeaksi uudistuksen tekevät kuitenkin poliitikot itse puolueiden erilaisten valtapyrkimyksien vuoksi.
Jos sote-ratkaisun pohjapaperin laatisivat yhdessä alan asiantuntijat ja keskeiset virkamiehet, tutkijat, potilasjärjestöjen edustajat sekä he, jotka tekevät sote-alalla käytännön työtä, tuskin valtakunta olisi tässä jamassa.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) johdolla keskusta näyttää nyt toistavan Kataisen hallituksen virheet.
Sote-uudistus on nyt valjastettu nykyisten maakuntien laajuisten itsehallintoalueiden toteuttamiseksi.
Maakuntapolitiikka on keskustan ominta osaamisaluetta, ja nykyisenlainen maakuntajako on sille poliittisesti tarkoituksenmukainen pohja uudistuksille.
Siksi esillä oleva 18 sote- ja itsehallintoalueen malli sopii keskustalle.
Keskusta on hallitustaipaleensa alkumetreillä painottanut, että Suomeen rakennetaan uusi alueellinen itsehallinto. Sote-ratkaisu on yksi, joskin merkittävä osa tätä rakennelmaa. Näin on perusteltu aluejako nykyisten maakuntien pohjalta.
Jos uudistus keskittyisi yksinomaan sote-palveluihin, tuskin puhuisimme 18 sote-alueen ratkaisusta. Todennäköisesti alueita olisi merkittävästi vähemmän.
Tämän myönsi myös pääministeri Sipilä torstaina 5. marraskuuta Ylen A-studiossa.
Kun riippumaton asiantuntijatyöryhmä laati esityksensä Tuomas Pöystin johdolla, työryhmä päätyi esittämään 9–12 sote- ja itsehallintoaluetta.
Jos sote-uudistus tehtäisiin puhtaasti palveluiden ja asiakkaiden etujen mukaisesti, sote-alueita olisi asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti vain viisi – ja enimmilläänkin 9–12.
Jako tätä pienempiin sote-alueisiin tuottaisi asiantuntijoiden mukaan eriarvoisuutta palveluihin – erityisesti rahoituksen kautta – niillä alueilla, joissa väestö ikääntyy ja sitä on vähän. Keskustan perinteiset omat alueet saattavat olla 18 alueen mallissa vielä kovilla rahoituksen kannalta.
Jos kyse olisi pelkästään kansalaisten sote-palveluista, yhteisen mallin löytäminen hallituspuolueiden kesken olisi tuskin näin vaikeaa. Mutta kyse on poliittisen ja taloudellisen vallan uusjaosta.
Sote-alueille siirretään kuntien sote-rahat: kaikkiaan noin 19 miljardia euroa. Itsehallintoalueille on luvattu suorilla vaaleilla valittava valtuusto.
Jos uudistus toteutuu maakuntapohjaisesti, maakuntapoliitikkojen painoarvo kasvaa entisestään. Suomeen syntyy uusi poliittinen ”rälssi”, joka päättää maakunnan keskeisistä palveluista ja suurista rahoista.
On myös todennäköistä, että ”maan tavan” mukaisesti itsehallintoalueiden ylimmät johtopaikat jaetaan poliittisin perustein.
Keskusta – kuten kokoomuskin edellisellä hallituskaudella – pitää kiinni valta-asemistaan.
Kun Kataisen hallitus piirsi karttaa suurkunnista, taustalla oli myös se ajatus, että keskusta vaalit hävinneenä kutistuvana oppositiopuolueena jäisi kutistuvaksi puolueeksi. Suurten kaupunkien varaan rakennettu kuntakartta olisi suosinut vahvoja kaupunkipuolueita: kokoomusta, sdp:tä ja vihreitä.
Jos uusia itsehallintoalueita – tai pelkästään vaikka sote-alueita – olisi viisi tai yhdeksän, kunkin alueen sisään jäisi useita kaupunkiseutuja, jotka eivät ole keskustan vahvimpia kannatusalueita. Yhden maakuntakeskuksen yhtälö on keskustalle helpompi ratkaisu.
Pääministeriksi tultuaan Juha Sipilä lupasi kansalaisille kunnollisen sote-uudistuksen. Nyt alkaa näyttää siltä, että Potilas Kansalaisen kannalta parhaat mallit on jo kuopattu – ellei ihmeitä tapahdu.
Kokoomusvetoinen hallitus syytti keskustaa viime hallituskaudella siitä, että sille kuntarajat ovat pyhiä ja keskusta on jäänyt suojelemaan kuntien vaakunoita.
Keskusta puolusti oppositiossa kotikunta–maakunta-malliaan. Nyt sellainen on käsillä.
Sitä keskusta ei muistanut meille kertoa, että maakuntienkaan rajoihin ei saa koskea. Edes kansalaisten tärkeimmät palvelut eivät riitä perusteluksi asiantuntijoiden peräämiin riittävän suuriin sote-alueisiin.