Some-kansa saa syyttää itseään: Nettilynkkaus vaikutti Tapanilan raiskauksen tuomioihin

Tuomioistuin haluaa itse määrätä rangaistuksistaan, sanoo rikosoikeuden professori.

käräjäoikeus
Teksti
Päivi Lakka
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Rikosepäilyn saamaa poikkeuksellisen laajaa julkisuutta on ennenkin käytetty lieventämisperusteena tuomiossa, mutta vain harvoin, kertoo Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen.

Rangaistusta on lupa kohtuullistaa, jos tekijälle on koitunut rikoksesta ns. muu seuraamus.

”Puolustus vetoaa laajaan julkisuuteen etenkin tapauksissa, joissa julkisuus menee normaalin tiedonvälityksen yli ja siitä on asianomaisille huomattavan paljon ylimääräistä haittaa.”

Syytettyjen uhkaileminen ja heidän yksityisten tietojensa sekä kuviensa levittäminen saattavat saada aikaan lopputuloksen, joka on täysin päinvastainen kuin se, johon uhkailijat pyrkivät.

Se voi johtaa Utriaisen mukaan joissain tapauksissa jopa lievempiin tuomioihin kuin jos asia ei saisi laajaa julkisuutta.

Näin kävi Tapanilan raiskauksen kohdalla.

Syyttäjä haki Helsingin Tapanilan maaliskuisesta joukkoraiskauksesta tuomiota viidelle nuorelle törkeästä raiskauksesta. Helsingin käräjäoikeus ei kuitenkaan pitänyt raiskausta törkeänä. Se langetti rangaistukset kolmelle syytetylle ehdollisina ja kahden kohdalla syytteistä luovuttiin täysin.

Syyte törkeästä raiskauksesta sai kevään ja kesän aikana paljon julkisuutta. Tuomioistuimen päätöksessä todetaan, että miehiä oli muun muassa uhkailtu.  Ala-ikäisten syytettyjen kuvia oli myös julkaistu verkossa.

“Se, että teosta ei ole julkisuudessa ollut tarkempaa tietoa on ollut omiaan luomaan yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta”, päätöksessä todetaan.

Media kiinnostuu Terttu Utriaisen mielestä vain äärimmäisen harvoista ja tietyntyyppisistä rikoksista, kuten henki- ja seksuaalirikoksista.

Tapanilan raiskauksen kohdalla etukäteisjulkisuus nousi Utriaisen mukaan törkeän raiskauksen syytteen, tekijöiden suuren määrän ja maahanmuuttajataustan vuoksi.

Vaikka virallinen media ei ylilyöntejä tekisikään, sosiaalista mediaa ei suitsi mikään.

”Sosiaalinen media on hyvinkin arvaamaton. Ihmiset saattavat kirjoittaa tunnekuohussa aivan mitä sattuu.”

 

Suuri kysymys Terttu Utriaisen mielestä on se, miten sosiaalisessa mediassa tapahtuviin kunnianloukkauksiin ja vihapuheeseen pystytään puuttumaan.

Hänen mielestään täytyy muistaa, että vaikka maahanmuuttajat ovat yliedustettuina seksuaalirikoksissa, tekevät suurimman osan raiskauksista silti suomalaiset.

”Jos netissä keskusteltaisiinkin vain tuomion oikeudenmukaisuudesta ilman maahanmuuttajakriteereitä, en näkisi siinä ongelmaa.”

Mediaryöppy ja sen aiheuttama tunnekuohu saivat hänen mukaansa kuitenkin aikaan rasistisia piirteitä, etenkin sosiaalisen median puolella. ”Siinä mielessä oli hyvä, että tuomioistuin otti asian huomioon.”

Utriaisen mielestä tilanne muuttuu ongelmalliseksi, jos rangaistuksesta päättäminen siirtyy poliisin, tuomioistuimen ja täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten ulkopuolelle.

”Tuomioistuin pyrkii tuomioita lieventämällä vaikuttamaan siihen, että se pystyy itse määräämään rangaistuksistaan.”

Ihmisillä tulisi Utriaisen mukaan säilyä luottamus viralliseen järjestelmään.

”Heidän tulisi uskoa siihen, että tuomioistuin kykenee arvioimaan ja hoitamaan asian.”

Epäoikeudenmukainen tilanne syntyy Utriaisen mielestä silloin, kun suhteellisen pieni yksityishenkilöiden tekemä rikos herättää suhteellisen paljon mediajulkisuutta.

”Julkisen vallan henkilöiden täytyy kestää enemmän kritiikkiä yksityisiin kansalaisiin verrattuna.”

 

Tapanilan raiskauksesta syytettiin viittä miestä. Helsingin käräjäoikeuden mukaan kaksi heistä ei kuitenkaan osallistunut raiskaukseen millään tavalla.

“Käräjäoikeus katsoi, että miesten ei ollut alun alkaenkaan tarkoitus tehdä seksuaalirikosta, vaan pelkästään kiusoitella tyttöä”, Terttu Utriainen selittää tuomiota.

Utriainen kommentoi 23. kesäkuuta Tapanilan raiskaustuomiota tuoreeltaan ja piti oikeuden päätöksen esitystapaa uhria loukkaavana.