SK tutki: Piispa Laajasalon yhtiön kirjanpito ollut sekaisin paljon tiedettyä pahemmin ja pidempään

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Toimiiko viranomaisvalvonta riittävällä tavalla ja kohdellaanko kaikkia henkilöitä ja yrityksiä tasavertaisesti? Auttaako verottajan toimintatapa vallankäyttäjää piilottamaan laiminlyöntejään? 

Nämä kysymykset nousivat esiin, kun Suomen Kuvalehti kävi läpi piispa Teemu Laajasalon yhtiön tiedot viimeisen vuosikymmenen ajalta. Näyttää siltä, että koko viranomaisten ketju petti yhtiön valvonnassa. 

TL Opetus -yhtiö nousi julkisuuteen piispanvaalin jälkeen, kun Suomen Kuvalehti uutisoi sen syvistä talousongelmista. Laajasalo perusti yrityksen 1990-luvun lopussa ja se tarjosi pääsykoevalmennusta Huippuvalmennus-nimellä. Vuonna 2013 valmennusliiketoiminta myytiin kilpailijalle. Sen jälkeen Laajasalo laskutti yhtiön kautta omia tv-esiintymisiään sekä luento- ja koulutuspalkkioita.

SK:n syksyllä 2017 julkaisemassa jutussa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että pahasti velkaisen yrityksen keskeisiä asiakirjoja puuttui kaupparekisteristä. 

Tämän jälkeen Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) vaati Laajasaloa toimittamaan asiakirjoja. Siitä alkoi tapahtumaketju, joka johti lopulta piispan kirjanpitorikostuomioon Helsingin käräjäoikeudessa keväällä 2019. Laajasalo tuomittiin tuottamuksellisesta eli törkeästä huolimattomuudesta tehdystä teosta. Piispan asemaan tuomiolla ei ollut vaikutusta.  

Yhtiön tilinpäätökset ja poliisin 25-sivuinen esitutkintapöytäkirja kuitenkin osoittavat, että TL Opetuksen asiat selvitettiin viranomaisprosessissa vain pieneltä osin. 

PRH pyysi alun perin ainoastaan tuoreimmat puuttuvista tilintarkastuskertomuksista ja muista asiakirjoista.

Poliisi puolestaan rajoitti tutkinnan koskemaan ainoastaan niitä vuosia 2014–2017, joiden osalta Laajasalo oli joutunut toimittamaan uudet asiakirjat rekisteriin. 

Samalla jäi huomiotta, että laiminlyöntejä oli mitä ilmeisimmin tapahtunut useina aiempinakin vuosina. 

Verohallinto puolestaan ei tehnyt poliisille tutkintapyyntöä veropetoksesta, vaikka on ilmeistä, että kirjanpidon puutteet ovat johtaneet myös verottajaa harhaan. Poliisi ei myöskään oma-aloitteisesti ole selvittänyt kirjanpitosotkujen verotuksellista puolta. 

SK on yrittänyt useita kertoja kysyä Laajasalolta, miten kirjausten laiminlyönnit ovat vaikuttaneet yhtiön verotukseen. Onko veroja jäänyt kokonaan maksamatta tai onko niitä maksettu myöhässä? Onko Verohallinto määrännyt niistä jälkiveroja tai veronkorotuksia?

Näitä yksityiskohtia piispa Laajasalo on toistuvasti kieltäytynyt avaamasta vedoten ensin viranomaisprosessin keskeneräisyyteen ja myöhemmin siihen, että hän ei kommentoi ”vanhan yrityksensä asioita”. 

 

Miksi Laajasaloa ei tutkittu epäiltynä verorikoksesta? SK pyrki löytämään asiaan selityksen käymällä läpi kaikki TL Opetus -yhtiön tilinpäätökset kymmenen vuoden ajalta ja haastattelemalla useita verovalvonnan ja talousrikostutkinnan asiantuntijoita niihin liittyvistä kysymyksistä. 

Samalla selvisi, että piispan yhtiön kirjanpito on ollut sekaisin paljon aiempaa tiedettyä pidempään ja pahemmin. 

Käydään ensin läpi, mistä Laajasalo tuomittiin oikeudessa. Rikosnimike oli tuottamuksellinen kirjanpitorikos. Se tapahtui, kun Laajasalo ei toimittanut kirjanpitäjälleen kuitteja kaikista yhtiön myynneistä ja ostoista. Kirjanpidosta puuttunutta eli pimeää myyntiä oli huomattavasti enemmän kuin ilmoittamatta jääneitä kuluja. 

Näiden puutteellisten tietojen pohjalta laadittiin TL Opetuksen tilinpäätökset, jotka yritys toimitti verottajalle. Verottaja sai siis väärää tietoa.

Tilinpäätöksissä näkynyt yrityksen liikevaihto oli rutkasti todellista myyntiä pienempi. Käräjäoikeuden mukaan virheet olivat merkittäviä niin euromääräisesti kuin ”erityisesti suhteessa TL Opetus Oy:n toiminnan laajuuteen”. Laajasalo oli tuomion mukaan jättänyt tilinpäätökset tarkistamatta, jolloin virheitä ei ollut ajoissa havaittu.

Kuinka suurista summista oli kyse? Tilikaudella 2014–2015 yhtiö oli ilmoittanut verottajalle tuloksen, joka oli 10 000 euroa tappiolla. Kun tilinpäätös korjattiin, tappio muuttui 20 000 euron voitoksi. Vastaavasti seuraavan tilikauden noin 5 000 euron voitto muuttui yli 22 000 euron voitoksi. 

Käräjäoikeus katsoi Laajasalon toimineen törkeän huolimattomasti, mutta oikeuden mukaan menettely oli ollut ”tyypillisiin kirjanpitorikoksiin nähden vähäisempää”. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi seuraamukseksi syyttäjän vaatiman 35 päiväsakon rangaistuksen, mutta alensi sitä sitä julkisuuden vuoksi 20 päiväsakkoon eli 1 620 euroon.

Tämä keväällä 2019 annettu tuomio koski siis Laajasalon toimia yrityksessään vuosina 2014–2017. 

Virheet ovat euromääräisesti paljon suurempia kuin ne, joista Laajasalo sai tuomion.

Suomen Kuvalehden nyt tekemässä selvityksessä yhtiön kirjanpidosta ilmeni paljon ongelmia, joita poliisitutkinnassa ja sitä seuranneessa oikeudenkäynnissä ei käsitelty lainkaan. Yhtiö on toistuvasti aiempinakin tilikausina toimittanut verottajalle ensin virheelliset tulos- tai tasetiedot, ja näitä tietoja on myöhemmin tilintarkastuksen jälkeen korjattu. Virheet ovat myös euromääräisesti paljon suurempia kuin ne, joista Laajasalo sai tuomion.

Käydään tiedot läpi tilikausittain. 

Vuonna 2008 yritys pyöritti vielä pääsykoevalmennustoimintaa. Silloin päättyneellä tilikaudella verottajalle alkujaan annetut tiedot erosivat tilintarkastetusta versiosta vain muutamilla kympeillä.

Seuraavalla tilikaudella yritys toimitti jälleen verottajalle virheellisen tilinpäätöksen ja korvasi sen myöhemmin uudella. Alkuperäistä paperia ei enää ole saatavilla, joten virheiden koosta ei ole tietoa. 

Vuonna 2010 tilintarkastettu tilinpäätös osoittaa, että Laajasalon yhtiö oli ensin antanut verottajalle tilinpäätöstiedot, joista puuttui myyntiä peräti yli 150 000 euroa. Todellisuudessa myyntiä oli lähes 860 000 euroa. Korjausten jälkeen yhtiön 98 000 euron tappio muuttuikin yli 10 000 euron voitoksi.

Seuraavana vuonna yritys ei toimittanut kaupparekisteriin lainkaan tilintarkastuskertomusta eikä viranomainen karhunnut sitä edes myöhemmin sotkujen tultua julkisuuteen. Tämän tilikauden mahdollisista virheistä ei siis ole saatavilla julkista tietoa. 

Kesällä 2012 päättyneen tilikauden tilinpäätöksestä taas on olemassa peräti kolmet eri luvut. Verottajalle toimitetussa tilinpäätöksessä yhtiön tulosta painoivat 390 000 euron suuruiset ”liiketoiminnan muut kulut”, joiden seurauksena yhtiön tulos oli 320 000 euroa tappiollinen huolimatta lähes 480 000 euron myynnistä. Tämän tilikauden tilintarkastus valmistui lähes vuoden määräajan jälkeen. Tilintarkastaja huomautti, että aineisto oli luovutettu tilintarkastukseen ”erittäin paljon myöhässä”.

Tilintarkastetusta versiosta käy jälleen ilmi, että yritys oli alun perin ilmoittanut verottajalle merkittävästi todellisuudesta poikkeavia tietoja. 

Uusi tilinpäätös osoitti ”liiketoiminnan muiden kulujen” olevan yli 530 000 euroa eli lähes 150 000 euroa suuremmat kuin yritys oli ilmoittanut verottajalle toimitetussa tilinpäätöksessä. Kyseisellä tilikaudella yhtiö menetti oman pääomansa, mistä lain mukaan olisi tullut viipymättä ilmoittaa kaupparekisteriin. Tätä ei tehty. 

Kirjanpidosta puuttuneiden kulujen seurauksena yhtiön oman pääoman ilmoitettiin olevan miinuksella noin 240 000 euroa, kun todellisuudessa pääoma oli pakkasella lähes puoli miljoonaa euroa.

Kolmannet luvut kyseiselle tilikaudelle löytyvät seuraavan eli vuonna 2013 päättyneen tilikauden tilinpäätöksestä. Siinä on tyypilliseen tapaan ilmoitettu vertailulukuina edellisen tilikauden luvut sekä taseen että tuloslaskelman osalta. Nämä vertailuluvut eivät täsmää kumpaankaan edelliskauden tilinpäätöksistä, joskin ne heittävät vain noin tuhannella eurolla tilintarkastetusta versiosta. 

Vuoden 2013 alussa yritys myi koulutusliiketoimintansa pois. Tämän jälkeen yhtiössä jätettiin tilintarkastukset tekemättä.

Laajasalo kuulusteltiin ensin sähköpostitse.

Epäselvyyksistä huolimatta poliisi ei tutkinut vanhempien tilikausien tapahtumia, kun se alkoi selvittää Laajasalon tapausta vuonna 2018. Poliisin mielenkiinto näyttää kohdistuneen vain 2014–2017 päättyneisiin tilikausiin, joista Laajasalo joulukuussa 2017 toimitti uudet, tilintarkastetut tilinpäätökset kaupparekisteriin. 

Poliisin esitutkintapöytäkirjasta ei selviä syytä rajaukselle. 

Laajasalo kuulusteltiin kaksi kertaa – ensin sähköpostitse ja sen jälkeen kasvokkain. Vastauksissaan hän vetoaa huolimattomuuteensa. 

Eräässä kysymyksiä herättävässä kuulustelukertomuksen kohdassa Laajasalo selittää virhettä yhtiön tilinpäätökseen kirjatuissa lainasaamisissa sillä, että hän oli maksanut yhtiölle kuuluvia laskuja omasta pussistaan. Tämän seurauksena laskut olivat jääneet yhtiön kirjanpitoon virheellisesti ”avoimiksi”, vaikka ne oli maksettu. 

Tämän selityksen Laajasalo antoi kysymykseen siitä, miksi lainasaamiset oli aluksi kirjattu suuremmiksi kuin ne tilintarkastetussa versiossa olivat. Selitys on outo: yhtiön maksamattomiksi luultujen maksujen tulisi näkyä yhtiön velkana eikä yhtiön saatavina. 

Vielä enemmän huomiota herättää poliisin ja verottajan toiminta piispan yhtiön verotuksen osalta. Siitä ei kysytä ainuttakaan kysymystä, vaikka verojen laiminlyönnin mahdollisuus on ilmeinen.

Kirjanpitorikoksesta antamassaan tuomiossakin oikeus toteaa olevan selvää, että ”laiminlyöntien takia yhtiön tulos, varallisuusasema ja verotuksen lopputulos ovat olleet virheelliset”. Tästä huolimatta poliisi ei ole missään vaiheessa tutkinut asiaa epäiltynä veropetoksena.

Miksi poliisi ei tutkinut epäiltyä veropetosta, vaikka asiakirjojen ja rikostuomionkin mukaan oli selvästi syytä epäillä, että virheellisen kirjanpidon seurauksena verotusta ei ollut voitu tehdä oikein?

”Tässä on sen verran vierähtänyt aikaa ja meikäläisen käsistä on niin monta juttua mennyt jo eteenpäin, että nyt en yksityiskohtia muista, mutta lähtökohtaisesti, jos verottaja ei rikosilmoitusta tee, niin poliisi ei veropetosta tutki”, sanoo Helsingin poliisin rikostarkastaja Jenni Lehtilä, joka oli jutun tutkinnanjohtaja.

Lain mukaan poliisin on kuitenkin aloitettava esitutkinta, mikäli on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.

Voiko siis olla niin, että veropetosepäilyjä tutkitaan vain, mikäli verottaja tekee rikosilmoituksen?

”No ei voi kategorisesti niin sanoa, mutta lähtökohta on kyseisenlainen yleensä. Tiedonvaihto menee molempiin suuntiin toki”, sanoo Lehtilä.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan poliisi ja verottaja ovat käyneet keskustelua Laajasalon yhtiön verotuksesta. Viestinvaihdosta ei kuitenkaan ole merkkejä esitutkinta-aineistossa. 

”Esitutkintapöytäkirjaan on liitetty kaikki asiaan vaikuttaneet asiakirjat eikä asiassa ole ollut sellaista kirjeenvaihtoa Verohallinnon kanssa, joka olisi pitänyt arkistoida esitutkintapöytäkirjan yhteyteen”, Lehtilä vastasi SK:n pyyntöön tutustua mahdolliseen Verohallinnon kanssa käytyyn viestinvaihtoon.

Kun SK pyysi uudestaan kirjeenvaihtoa riippumatta siitä, onko se tullut arkistoida vai ei, Lehtilä kieltäytyi luovuttamasta aineistoa.

Hänen mukaansa kyse on viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjasta, joka ei ole julkisuuslain piirissä. Tämän jälkeen Lehtilä myös kieltäytyi vastaamasta tarkempiin tutkintaa koskeviin kysymyksiin.

”En kommentoi päättynyttä esitutkintaa enää enempää”, rikostarkastaja Jenni Lehtilä vastasi kysymykseen, miksi kirjanpitorikostutkinta rajattiin vain kolmeen tilikauteen. 

SK:n haastattelemat Verohallintoa ja talousrikostutkintaa tuntevat lähteet vahvistavat, että käytännössä poliisi jättää verorikosasioissa harkintavallan verottajalle. Verottaja puolestaan tekee tutkintapyynnön tyypillisesti vasta silloin, jos veromenetykset ovat vähintään 5 000–10 000 euron luokkaa. 

Muissa tapauksissa verottaja voi määrätä veronkorotuksen – eli maksamattomien verojen lisäksi verovelvollisen tulee maksaa rangaistusluontoinen lisäsumma. 

Olisiko pitsayrittäjä saanut tuomion vastaavasta kymppitonnien pimeästä myynnistä?

Ongelmalliseksi toimintamallin tekee se, että poliisin ja syyttäjän joutuessa julkisesti perustelemaan ratkaisunsa, verottaja voi käytännössä päättää syyttämättä jättämisestä ilman mitään julkisia perusteluja. Verottajan asiakirjat ovat pääosin salaisia. 

Ulkopuolisen on mahdotonta varmistua siitä, noudatetaanko Verohallinnossa samaa linjaa kaikkien verovelvollisten rikosilmoitusharkinnassa.

Olisiko pitsayrittäjä saanut tuomion vastaavasta kymppitonnien pimeästä myynnistä, joka piispan osalta ei johtanut edes esitutkintaan?

Toisaalta myös vallankäyttäjän toimien tarkastelu on mahdotonta – varsinkin, jos he Laajasalon tapaan itse kieltäytyvät kertomasta omista toimistaan. 

Piispa johtaa verotulojen varassa toimivan kirkon hiippakuntaa, jonka alueella seurakunnissa on miltei puoli miljoonaa jäsentä. Äänestäjien ja veronmaksajien on vaikea arvioida johtajien toimintatapoja, jos olennaista tietoa pantataan. 

Kenties Verohallinto on arvioinut, että pimeästä myynnistä huolimatta Laajasalon yhtiöltä ei ole jäänyt veroja maksamatta – ainakaan kovin paljon. Yhtiön voitoista maksettavan veron suhteen tämä voi pitääkin paikkansa, sillä yhtiön aiemmat suuret tappiot ovat saattaneet nollata kirjanpidosta pimitetyn myynnin voittojen verotuksen.

Sen sijaan arvonlisäverotuksen osalta on vaikeampi ymmärtää, miksi poliisitutkinnassa olleidenkin vuosien kirjanpidosta puuttuneet lähes 70 000 euroa eivät olisi johtaneet todennäköisiin veromenetyksiin. 

Arvonlisävero toimii siten, että yritys laskuttaa asiakkailtaan myös valtiolle kuuluvan arvonlisäveron osuuden. Vastaavasti yritys maksaa itse arvonlisäveron, kun se ostaa jotain. Maksetut arvonlisäverot vähennetään laskutetuista arvonlisäveroista ja erotus tilitetään valtiolle. Mikäli yritys on maksanut enemmän arvonlisäveroa kuin laskuttanut, valtio maksaa yritykselle. 

Kun arvonlisäverollista myyntiä jätetään ilmoittamatta verottajalle, käy todennäköisesti niin, että yritys jättää tilittämättä valtiolle sille kuuluvat arvonlisäverot tai saa jopa aiheettomasti palautusta. 

Laajasalon osalta vakavimman kysymyksen herättää vuonna 2010 päättynyt tilikausi. Silloin alkuperäisestä veroilmoituksesta siis puuttui myyntiä yli 150 000 euroa. 

Arvonlisäveroilmoitukset tehdään yleensä kuukausittain, joten vasta kuukausia tilikauden päättymisen jälkeen paljastunut pimeä myynti tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että alv-ilmoitukset ovat olleet virheelliset.

 

Laajasalo ei suostunut antamaan haastattelua juttua varten. Hänen sähköpostitse toimittamassaan lausunnossa viitataan veroilmoitusten virheisiin yleisluontoisesti. 

”Verottajalle on tehty veroilmoitukset oikea-aikaisesti. Tilintarkastukset on joinain vuosina myöhästyneet. Myöhästynyttä tilintarkastusta ennen veroilmoituksiin on tehty tarvittavat oikaisut tai korjaukset. Erot johtuvat jaksotuksista, joita on tehty tilikauden ja tosiasiallisen liiketoimintakauden erojen tasaamiseksi.”

Laajasalo ei halua puhua puhelimessa eikä vastaa jatkokysymyksiin, joten epäselväksi jää, mitä hän tarkoittaa ”jaksotuksilla”. 

Tällaista selitystä hän ei esittänyt poliisikuulusteluissa, kun häneltä kysyttiin tutkittujen tilikausien epäselvyyksistä. Laajasalo vetosi huolimattomuuteen. 

SK:n pyynnöstä esitutkinta-aineistoon tutustunut verovalvonnan asiantuntija arvioi, että arvonlisäveroa on erittäin todennäköisesti jäänyt maksamatta ajallaan. 

Ulkopuolinen ei kuitenkaan voi tietää, mikä osuus kirjanpidosta alunperin pois jätetystä laskutuksesta on ollut arvonlisäverotonta – esimerkiksi esiintymiskorvauksia – ja mikä osa arvonlisäverollista, kuten luento- tai koulutuspalkkioita. Kaikkia edellä mainittuja tuloja Laajasalo on kuulusteluissa kertonut yhtiön saaneen.

Työnsä vuoksi asiaa ainoastaan anonyyminä kommentoivan asiantuntijan mukaan esitutkintaan sisältyvien vuosien mahdollisesti vältettyjen arvonlisäverojen määrä on luultavasti ”rajatapaus” sen suhteen, tekisikö verottaja normaalisti tutkintapyynnön.

”Voi olla, että tässä on tahattomuuden perusteella päädytty siihen, että tutkintapyyntöä ei tehdä”, hän sanoo.

Palkkio laskutettiin eri tilille kuin mitä yhtiö tavallisesti käytti.

Tahattomuutta vastaan puhuu kirjanpidon virheiden toistuvuuden lisäksi julkisuudessa jo ennen poliisitutkintaa ollut TL Opetus Oy:n kirkkohallitukselle osoittama lasku. Siinä palkkio laskutettiin eri tilille kuin mitä yhtiö tavallisesti käytti. 

Laskusta on alun perin puuttunut viite, mutta käsin kirjoitetun lisäyksen mukaan lasku on liittynyt seurakuntavaaleihin. Kirkkohallitusta firmansa kautta laskuttanut Laajasalo työskenteli tuolloin kirkon palveluksessa Kallion kirkkoherrana.

Laskun arvonlisäveroton loppusumma oli 7 500 euroa ja sen päälle laskutettiin 24 prosentin arvonlisävero. Loppusumma kohosi lähes 10 000 euroon. 

Mikäli tämä marraskuulle 2014 päivätty lasku oli osa kirjanpidon ohi tapahtuneesta myynnistä, saattoi pelkästään tämän yhden laskun osalta valtiolle jäädä tilittämättä yli 2 000 euroa sille kuuluvaa arvonlisäveroa.

Laajasalon sähköpostivastauksen mukaan ”lasku on kirjanpidossa ja laskun arvonlisävero on ilmoitettu”. Laajasalo ei vastannut kysymykseen, ilmoitettiinko lasku verotukseen ajallaan vai esimerkiksi vasta julkisuuden ja vuonna 2017 tehtyjen korjausten jälkeen. 

Erikoista on sekin, että poliisi ei ole esittänyt laskusta yhtään kysymystä.

SK:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan yhtiön nimissä jollekin toiselle tilille laskuttaminen on ”ilman muuta” seikka, jolla on merkitystä arvioitaessa kirjanpidon virheiden tahallisuutta. Eri tileille laskuttamisella olisi merkitystä myös verorikosepäilyjen kannalta.

”Tahallinen yhtiön tilin ohi laskuttaminen olisi ilman muuta raskauttavaa myös verottajan  rikosilmoitusharkinnan näkökulmasta”, sanoo asiantuntija laskusta.

Poliisin pöytäkirjasta ei ilmene, että esitutkinnassa olisi muutenkaan tutustuttu tositteisiin, jotka Laajasalo oli alun perin jättänyt toimittamatta kirjanpitäjälle. Näin ollen poliisin on ollut mahdotonta varmistua siitä, mitä laskutusta kirjanpidosta oli alun alkaen jätetty pois. 

Teon tahallisuutta on siis nähtävästi arvioitu luottamalla epäillyn sanaan ja katsomatta hänen toimintaansa aiempina vuosina.

Toinen asiantuntija – entinen verotarkastaja – puolestaan sanoo, että verottajan olisi pitänyt tehdä tutkintapyyntö jo vuosia sitten, kun veroilmoitusten ja tilintarkastettujen tilinpäätösten välillä oli kuusinumeroisia heittoja.

Tehdyn esitutkinnan perusteella Laajasaloa syytettiin vain huolimattomuudesta tehdystä kirjanpitorikoksesta tutkittujen kolmen tilikauden osalta, vaikka vastaavia ja euromääräisesti paljon suurempia ongelmia näyttää olleen useilla aikaisemmillakin tilikausilla. 

Merkitystä kirjanpidon ohi laskuttamista ja muita virheitä arvioitaessa on silläkin, että yhtiö on vuosien ajan ollut raskaasti velkaantunut. 

Yhtiöllä oli säännöllisesti muun muassa verorästejä ulosotossa. Laajasalon poliisikuulusteluissa kertoman mukaan yhtiön velka oli pääasiassa pankkilainaa. Lainoja oli hänen mukaansa taannut valtion omistama Finnvera. 

 

Voi olla, että poliisi selvittää Laajasalon yrityksen asioita vielä uudestaan. Helsingin poliisi joutuu näinä aikoina ottamaan kantaa ainakin kirkkohallitukselle vuonna 2014 osoitetun laskun tilinumeron merkitykseen. Laajasalon taloussotkuja ja niiden salailua voimakkaasti julkisuudessakin arvostellut Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen on kesällä tehnyt laskusta tutkintapyynnön poliisille. 

Tutkintapyyntö on vielä esiselvittelyvaiheessa, jonka jälkeen päätetään, aloitetaanko asiassa esitutkinta. Tutkintapyynnössään Korhonen on pyytänyt tutkimaan, kenelle laskussa oleva tili kuuluu ja onko eri tiliä käyttämällä harhautettu yhtiön velkojia, ulosottoviranomaista tai verottajaa.

On erikoista, että asiaa ei selvitetty jo aiemmassa esitutkinnassa. Mahdollisesti Helsingin talousrikostutkinnan jutturuuhkan aiheuttama kiire on osasyynä siihen, että julkisista asiakirjoista nousevia ilmeisiä kysymyksiä on väistetty esitutkinnassa. 

Kiireeseen viittaa myös tutkinnanjohtaja Jenni Lehtilän vastaus kysymykseen Laajasalo-tutkinnan yksityiskohdista.

”Siinä on kuitenkin esitutkinta päättynyt noin vuosi sitten. Tässä juttumäärässä se on pisara meressä, eikä yksityiskohdat enää ole mielessä.”