Pervomyönteinen hallitus?

Ministeri Pekka Haaviston seksuaali-identiteetti herätti kysymyksiä vuonna 1995.

SK 25 vuotta sitten 24.04.2020 06:00
SK 17/1995 (28.4.1995) Saska Saarikoski: ”Pervomyönteinen hallitus?” Kuva: Hannu Lindroos
SK 17/1995 (28.4.1995) Saska Saarikoski: ”Pervomyönteinen hallitus?” Kuva: Hannu Lindroos

Setalehti Z kirjoitti tuoreessa numerossaan eduskuntavaalien seksuaalinäkökulmasta. Lehti valitti, ettei eduskunnasta tullut mikään pervoparlamentti, sillä yksikään avoimesti homona tai lesbona esiintynyt ei tullut valituksi. Lehden pervoiksi listaamista ehdokkaista eniten ääniä sai Setan puheenjohtaja Hannele Lehtikuusi (vihr), 762. Jorma Hentilä jäi 687 ja Ari Saukkonen 462 ääneen.

Ilmeisesti homous ja lesbous eivät ole kovin tärkeitä tekijöitä äänestyspäätöstä harkittaessa. Muuten Suomessa olisi varmasti useita pervoparlamentaarikkoja.

 

Suvaitsevainen seksuaalipolitiikka taitaa kuulua harvoihin uutta sateenkaarihallitusta yhdistäviin aatteellisiin tekijöihin. Ministerinimityksissäkin ”pervomyönteiset” menestyivät hyvin. Yhtään julkista homoa tai lesboa ei ole mukana, vaikka esimerkiksi ympäristöministeri Pekka Haaviston ympärillä on liikkunut hänen seksuaali-identiteettiään koskevia spekulaatioita. Liberaaleja seksuaalipoliitikkoja on useita, kärjessä tietysti Setan puheenjohtajanakin toiminut ulkoministeri Tarja Halonen. Ilmeisiä ”pervokielteisiä” ei ole joukossa lainkaan. Voidaankin olettaa, että hallitus ratkaisee homoja ja lesboja tällä hetkellä eniten painaneen poliittisen ongelman: oikeuden parisuhteen rekisteröimiseen.

Homoavioliitto on ihanteellinen poliittinen kysymys tälle vaalikaudelle. Se on eurooppalaisen edistyksellinen, valtiontaloudelle ilmainen ja tarjoaa eduskunnalle puhuttavaa ja yleisölle poliittista viihdettä.

Saska Saarikoski

Maaherroja ja herrattaria

sinä aikana kun maaherra-ministeri tarkastelee saapunutta postia, vie talon ystävällinen rouva meidät tutustumaan kodin nähtävyyksiin. Tuskinpa löytyy toista kotia, joka olisi niin täynnä taideaarteita kuin laulajatar Aino Acktén koti.

Pieni mutta ihana Olavinlinna on niin hurmannut maaherrattaren, että hän ikävöitsee päästä sen rakkaiden raunioiden suojaan esittämään suurta taidetta. Tulevana kesänä ei Savonlinnan laulujuhlista kuitenkaan tule mitään, koska maaherratar ei ainakaan toistaiseksi ole saanut Kordelinin säätiöltä pyytämäänsä avustusta.

E. B. Höijer

Sisältö