Sikatiloilla kuvatut videot aiheuttivat kohun eläinten kohtelusta – mitä jäi käteen?

Kotimaa 28.5.2013 11:00
Karry Hedberg ja Saila Kivelä haastettiin oikeuteen sikatilojen kuvaamisesta. Kuvat Aapo Huhta.

Parikymppinen Saila Kivelä katsoi vuoden 2007 marraskuussa TV1:n A-studiota. Näytettiin Oikeutta eläimille -yhdistyksen aktivistien kuvaamaa videomateriaalia yli sadalta suomalaiselta sika-, broileri- ja munatilalta.

Ohjelman jälkeen hän ei halunnut enää syödä mitään eläinperäistä. Kivelä piti etenkin maitotuotteista, mutta nyt hän ei halunnut syödä niitäkään. Päätös tuntui helpolta.

Joulukuussa 2009 televisiossa ja nettisivuilla aktivistit näyttivät kuvia sioista, jotka heidän mielestään elivät ahtaasti ja karsinaan teljettyinä. Materiaalia oli 30 tilalta. Kuvat järkyttivät katsojia. Niissä näkyi myös karsinoihin kuolleita sikoja.

Aktivistit julkaisivat niiden sikatilojen nimet, joilla materiaali oli kuvattu.

Vuonna 2007 julkaistuista kuvista mediassa oli kyselty myös, olivatko kuvat sittenkään Suomesta. Tällä kertaa kaksi tekijöistä päätti astua julkisuuteen. Asialla oli jälleen Oikeutta eläimille -yhdistys.

Kampanjan nettisivuilla esitetyllä haastatteluvideolla kuvaukseen liittyvistä motiiveista kertoi 35-vuotias vegaanikokki Karry Hedberg. Hän oli ollut mukana jo vuoden 2007 tehotuotanto.net-kampanjassa.

Hedbergin vieressä istui Saila Kivelä.

Kuvien alkuperä todistettiin, ne olivat Suomesta. Kuluttajat alkoivat vaatia vastauksia. Miten oli mahdollista, että hyvällä omallatunnolla ostamamme liha ei ollutkaan tuotettu hyvissä olosuhteissa?

Vastauksia vaadittiin erityisesti maatalousministeriöltä. Se oli luvannut lisää valvontaa ja parannuksia eläinten oloihin jo kaksi vuotta aiemmin.

Uusi materiaali näytti osoittavan, ettei mitään muutoksia ollut tapahtunut.

Valtio tuki vuonna 2009 sianlihan markkinointia 250 000 eurolla.

Oikeutta Eläimille -yhdistys vaati maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) eroa, koska hän ei sen mielestä ollut lupauksistaan huolimatta saanut tuotantoeläinten olosuhteita kuntoon.

Eläinlääkärit tekivät tiloille tarkastuksia, mutta yksikään sikatilallinen ei saanut syytettä huonosta eläintenpidosta.

Myös sikatilalliset ja yleinen syyttäjä reagoivat.

12 sikalanomistajaa kymmeneltä sikatilalta Varsinais-Suomesta ja Pohjanmaalta haastoi Hedbergin ja Kivelän oikeuteen julkisrauhan rikkomisista ja 12 törkeästä kunnianloukkauksesta. Kunnianloukkaussyytteen saivat myös kaksi Oikeutta eläimille-tukiyhdistyksen jäsentä.

Kunnianloukkauksen syyksi katsottiin se, että Oikeutta Eläimille -yhdistyksen nettisivuilla oli ollut linkki www.sikatehtaat.fi -sivuille. Sen jälkeen monet valtakunnalliset mediat, kuten MTV3 ja Helsingin Sanomat, olivat julkaisseet linkin.

Mediataloja ei haastettu oikeuteen. Syyttäjä vaatii aktivisteille ehdollisia vankeusrangaistuksia. Sikatilalliset vaativat heiltä yhteensä noin 200 000 euron vahingonkorvauksia.

Käräjäoikeus totesi, ettei kuvamateriaali ollut valheellista. Linkin ja kuvien julkaisu oli laillista.

Marraskuussa 2011 Salon käräjäoikeus vapautti aktivistit suurimmasta osasta syytteitä. Hedberg sai 20 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen julkisrauhan rikkomisesta. Hänet tuomittiin myös maksamaan 1 500 euroa sikatilallisen oikeudenkäyntikuluja.

Saila Kivelän syytteet julkisrauhan rikkomisesta hylättiin.

Oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 2011 julkisuuteen vuodettiin taas uusia kuvia sikatiloilta. Mikään ei ole edelleenkään muuttunut, oli aktivistien viesti. He vaativat päättäjien luopuvan väittämästä, että kyse on yksittäisten tilojen laiminlyönneistä.

Aktivistien mukaan materiaali oli kuvattu summanmutikassa valituilta tiloilta ja jokaiselta tilalta oli julkaistu materiaalia.

He halusivat päättäjien myöntävän, että tämä oli tehotuotannon todellisuus Suomessa 2000-luvulla.

Joulun alla, juuri ennen kuuminta kinkkusesonkia, julkaistut kuvat herättivät kysymyksiä aktivistien todellisista motiiveista.

Hedberg ja Kivelä eivät olleet kuvaamassa tuoreinta materiaalia, mutta joutuivat vastaamaan A-Studiossa kysymykseen, mitä he itse asiassa halusivat: Parempia olosuhteita tuotantoeläimille? Vai koko lihantuotannon lopettamista?

Aktivistit kuvasivat suomalaisia sikatiloja vuonna 2009 ja 2011.

Karry Hedberg ja Saila Kivelä eivät ole muuttaneet mieltään.

Hedberg sanoo, ettei ole hänen vallassaan päättää, mitä ihmiset saavat tai eivät saa tehdä.

”Jokaisen pitää itse löytää se muutos. Tietenkään en halua, että ihmiset söisivät lihaa, mutta en voi päättää muiden puolesta.”

Hän toivoo, että käsitys eläimistä muuttuisi.

”Etteivät eläimet olisi jotain, mitä syödään tai puetaan päälle, vaan että niitä kohdeltaisiin tuntevina olentoina.”

Saila Kivelän mielestä eläinsuojelulakiin ehdotetut parannukset eivät ole riittäviä.

”Ne eivät muuta toimintaa eettiseksi.”

Mutta voiko lihaa tuottaa eettisesti?

”Jos eläimille haluttaisiin hyvä olot, nykyinen teollinen tuotanto lopetettaisiin täysin”, Hedberg myöntää.

Hedberg ja Kivelä ovat tottuneet puolustamaan näkemyksiään vuosien ajan.

Viime aikoina he ovat puolustaneet itseään oikeudessa. Syyttäjä ja neljä sikatilallista valittivat käräjäoikeuden tuomiosta. Asian käsittely alkoi huhtikuun puolivälissä Turun hovioikeudessa.

Hedberg ja Kivelä kuvaavat oikeuskäsittelyä absurdiksi.

Sikatilojen kuvaaminen uhkaa viedä Hedbergin vankilaan. Heitä syytetään loukkaavan materiaalin levittämisestä, vaikka yksikään sikatilallinen ei ole kieltänyt materiaalien todenmukaisuutta.

Kysymys on syytettyjen mielestä siitä, saako totuutta esittää. Ja jos kerran saa - kuten käräjäoikeus totesi - niin Hedberg ja Kivelä eivät ymmärrä, miten se voi olla kunnianloukkaus.

Jos katsoo asiaa sikatilallisen näkökulmasta, niin totta kai televisiossa esitetty materiaali on ollut haitaksi elinkeinolle.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden pöytäkirjoista käy ilmi, että erään sikatilallisen yhteistyökumppani on lopettanut yhteistyön sikatilakohun tultua julki.

Sikatilojen pitäjät eivät ole tehneet mitään laitonta. Heidän elinkeinonsa on laillinen ja se, miten eläimiä tiloilla pidetään, on laillista.

Suomen eläinsuojelulaki mahdollistaa eläinten pitämisen ahtaissa oloissa. Lain mukaan yhteiskarsinoissa pidettävälle 85-110 kiloa painavalle lihasialle on taattava elintilaa 0,65 neliömetriä. Yli 110 kiloa painavalle sialle taataan yksi neliömetri. Porsitushäkeissä häkin leveyden on oltava 85 senttimetriä. Se merkitsee, ettei emakko pysty kääntymään.

”On hassua kuunnella syyttäjän ja vastapuolen asianajajan puheita siitä, miten hyvin lakien mukaan täällä toimitaan, kun kritiikkimme on koko ajan ollut se, että Suomen laki sallii tällaisen eläintenpidon”, Karry Hedberg sanoo.

Aktivistit painottavat, etteivät he halua syyllistää yksittäisiä sikatiloja.

Kyse on heidän mukaansa enemmänkin rakenteellisesta ongelmasta: millaisen tuotantoeläinten pidon laki sallii.

”Oikeudessa väitettiin, että olemme halunneet antaa tuotannosta mahdollisimman kamalan kuvan. Päinvastoin”, Kivelä sanoo. ”Vielä päivää ennen kuvien julkaisua mietimme, onko mitään järkeä julkaista kaikista kamalinta materiaalia. Sellainen vie väistämättä keskustelun kärjen pois itse eläinoikeusteemasta. Niiden kuvien jälkeen ihmiset puhuvat vain verisistä hännän tyngistä ja katkenneista jaloista, eivät kokonaistilanteesta.”

Hedbergille ja Kivelällä possu on koiran veroinen.

Vertailun vuoksi: Jos joku ilmoittaisi seitsemänkiloisen minisnautzerin elävän alle neliömetrin kokoisessa tilassa päivästä toiseen, eläinsuojeluviranomainen olisi oven takana alta aikayksikön.

Jos toinen eläin on ollut vuosisatojen ajan ihmisen paras ystävä ja toinen suosikkigrillattava, asetelmaa on vaikea muuttaa hetkessä.

Kivelä sanoo, että juuri siksi sikojen kuvaaminen oli niin avartava kokemus.

”Eläinten olosuhteisiin alkoi turtua. Paikan päällä ei myöskään voinut keskittyä eläimiin vaan kuvausteknisiin asioihin. Turtuminen kyllä auttoi vähän ymmärtämään ihmisiä, jotka pitävät sikalaa.”

Suomalaiset haluavat syödä lihaa. Syömme sitä koko ajan enemmän ja enemmän.

Suomessa tapetaan ruuaksi yli 60 miljoonaa maaeläintä joka vuosi.

Suomalaista liharuokakulttuuria edistävän Lihatiedotuksen tilastojen mukaan lihansyönti laski hieman vuosina 2009 ja 2010, mutta lähti taas nousuun vuonna 2011.

Viime vuonna suomalaiset söivät kaikkea lihaa yhteensä 74,4 kiloa per henkilö.

Suomalaisen ruuan arvostus on korkealla, mutta jos suomalainen liha maksaa marketissa huomattavasti enemmän kuin ulkomailta tuotu, kotimainen jää kauppaan.

Lihantuottajat puolustautuvat sanomalla, ettei Suomessa ole mahdollisuutta pelata eri säännöillä kuin ulkomailla.

Liha-ala on elintarviketeollisuuden suurin toimiala. Ala työllistää 8 000 työntekijää ja toimihenkilöä.

Sitä paitsi kuluttajat antavat ristiriitaisia signaaleja. He sanovat haluavansa, että liha tuotetaan eettisesti, mutta ostoskäyttäytyminen puhuu toista.

Ruuan ja etenkin eläinperäisten tuotteiden ympärille on muodostunut kahden kerroksen väkeä: hyvätuloiset ja tiedostavat kuluttajat voivat halutessaan panostaa lähi- ja luomuruokaan. Sen sijaan pieni- tai keskituloisilla ei ole samalla tavalla varaa ostaa hyvää omaatuntoa, vaan he syövät sitä, mihin heillä on varaa.

Hedberg sanoo katsovansa asiaa isommassa mittakaavassa. Hänestä maailma ei kestä tällaista lihansyöntiä.

”Tiedämme mitä lihansyönti merkitsee eläimille, planeetalle ja globaalille oikeudenmukaisuudelle, mutta näitä kysymyksiä ei oikein kyseenalaisteta. Marginaaliryhmä kyseenalaistaa, ja onneksi se kasvaa.”

Hedberg uskoo, että globaalit resurssit tulevat muuttamaan tuotantoa vielä hänen elinaikanaan.

Lihansyönti vähenee pakon edessä.

Eläinsuojelulakiin on tullut uusia asetuksia sikatiloja koskien, mutta ne astuvat voimaan noin 15 vuoden kuluttua. Listalla ovat muun muassa lattioiden ritiläuudistus ja muutamien kymmenien senttien tilanlisäys.

Hedbergin mielestä uudistukset eivät ole turhia, mutta ”aivan liian vähäisiä”.

Kaikista kampanjoista huolimatta eläinoikeustaisteluista tuntuu jääneen käteen vain oikeudenkäynnit, nettisivut ja hämmennys siitä, mitä voi syödä.

Hedberg ja Kivelä ovat eri mieltä.

”Kuvien julkaiseminen herätti yhteiskunnallisen keskustelun”, Hedberg sanoo.

Karry Hedberg ja Saila Kivelä kuvattiin Helsingin Vanhankaupunginlahdella.

Tieto lisää kuluttajan tuskaa.

Juuri sitä aktivistit haluavat: että kuluttaja joutuu päättämään.

Ongelma vain on siinä, ettei kuluttaja halua päättää. Kuluttaja haluaa valita monista vaihtoehdoista itselleen parhaimman. Hän ei heti halua rajata pois puolta valikoimista.

Sikavideoiden kuvat hätkähdyttävät siksi, että tunnemme itsemme petetyiksi. Kannamme ruokakauppaan suuria summia. Eikö olisi kohtuullista olettaa, että myytävä ruoka on kaikin tavoin kelvollista? Onko kuluttajan vastuulla jäljittää ruoan alkuperä ja tuotantotapa?

Sikatilakuvien julkaisun jälkeen osa kuluttajista muutti kulutustottumuksiaan, suurin osa jatkoi entiseen malliin.

Kivelän ja Hedbergin mielestä ihmisillä on oikeus tietää, miten heidän ruokansa valmistetaan.

”Ainoat saatavilla olevat kuvat ennen järjestöjen kuvia ovat olleet mainoskuvia”, Saila Kivelä sanoo.

”Sen takia aktivistien kuvat ovat tärkeitä - että saadaan vähän muutakin kuvaa kuin rullaluistelevia lehmiä ja pingistä pelaavia kanoja. Ihmiset ovat valtavan tietämättömiä. En hämmästele, että he edelleen syövät lihaa.”

Kompromissi eli luomu porskuttaa.

Viimeisimmästä sikatilaiskusta on kulunut kaksi vuotta.

Jos eläinaktivistien iskut noudattavat säännöllistä sykliään, tänä vuonna on odotettavissa taas uusia kuvia.

Kivelä ja Hedberg sanovat, että aktivismi ja tiedottaminen jatkuvat.

Kuka on syyllinen?

Huittisissa asuva entinen sikatilan pitäjä Jorma Tuominen on yksi niistä, joiden tilalla Saila Kivelä ja Karry Hedberg kuvasivat materiaalia Oikeutta eläimille -yhdistykselle vuonna 2009. Tuominen on myös yksi neljästä sikatilallisesta, jotka valittivat Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen.

”Käräjäoikeus ei mielestäni löytänyt selkeää syyllistä”, Tuominen sanoo. ”Aktivistit väittävät minun kohdelleen sikojani huonosti. Tunnen itseni syyttömäksi. Mielestäni on jäänyt näyttämättä toteen, että tilallani olisi ollut halvaantuneita sikoja.”

Tuomisella oli sikatila 31 vuotta. Nyt elinkeinon harjoittaminen on loppunut.

”Lopetin tilan pitämisen hieman aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Oikeudenkäynnit ovat olleet stressaava kokemus, minulle tuli verenpainetauti.”

Tuominen on ottanut eläinaktivistien syytökset raskaasti. Oikeudenkäynnit ovat maksaneet hänelle noin 15 000 euroa.