Entä jos Töölönlahti näyttäisi tältä: ”Korkeiden rakennusten veistoksellinen ryhmä shoppailuun ja kulttuuriin”

Kotimaa 26.5.2011 17:05

Onko Helsingin Töölönlahden asemakaava liian väljä? Mitä kaikkea alueelle saisi, jos asemakaavaa muutettaisiin?

Seuraavassa arkkitehti Seppo Kanerva kirjoittaa uudesta Töölönlahdesta, uudesta houkuttelevasta keskusta-alueesta: ”Helsingin tasapaksusta siluetista tulee dynaaminen ja mielenkiintoinen ja ainoa metropolialueemme saa jotain uutta: rakentamaton joutomaa muuttuu väkeä kihiseväksi aktiiviseksi urbaaniksi keskustaksi.”

Mitä mieltä sinä olet ehdotuksesta? Keskustelu käydään kirjoituksen lopussa.


Töölönlahden asemakaava muutettava

Helsingin kaupunki on kaavoittanut Töölönlahden ja Sanomatalon väliin pitkään horsmakenttänä olleelle pääkaupungin keskeiselle paikalle rakennusoikeutta noin 100000 kerrosneliömetriä muutamaksi harvaksi liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi.

Asemakaava ei ole keskusta-alueen kaava vaan, jos se toteutetaan, saadaan, kuten emeritusprofessori Riitta Nikula toteaa: lähiökortteleita valtakunnan paraatipaikalle (SRM: Puhutaan kaupungista, s 148).

Kuva Seppo KanervaTöölönlahti – näkymä pohjoisesta. Kuva Seppo Kanerva

Olen yhdessä emeritustoimitusjohtaja Jorma Ahokkaan kanssa tehnyt alueelle kaavaehdotuksen, jossa itse kaava-alue on pysynyt lähes samana, mutta massoittelumme on täysin erilainen: olemme osoittaneet alueelle rakennusoikeutta lähes kolminkertaisen määrän. Tuomme uuteen Helsingin ytimeen runsaat 4000 uutta työpaikkaa ja noin 1000 uutta city-asukasta.

Visuaalisesti alueemme on tiivis, rajattuja, vaihtelevia ja yllätyksellisiä näkymiä tarjoava (vastakohta voimassaolevan kaavan monotoniselle ja harvalle massoittelulle).

Taiteiden katua pitkin kirjastoon

Olemme tuoneet takaisin kaupunkisuunnittelun kadonneet elementit: katujen päätteet, tilasarjat ja näkymät, aukiot veistoksineen ja rikkaan rakeisuuden.

Sanomatalosta pohjoiseen on sijoitettu pieni tori, ”hypetraalinen aukio”, jota ympäröi n. 45000 kerrosalaneliömetrin suuruinen liikekeskus arkadijulkisivuineen ja viisi XVI-XXX-kerroksista yhdistettyä asuin-, liike- ja toimistorakennusta, joihin voidaan sijoittaa nyt hajallaan olevia valtionhallinnon tiloja (ministeriöitä vastapäätä eduskuntataloa), kansallisten museoidemme, Kansallismuseon ja Atenemumin laajennustiloja, toimistotiloja (suora yhteys lentoasemalta kaupungin sydämeen) ja asuntoja (toimistotornien ylimpiin kerroksiin city-asukkaille, joista näkee koko Helsinginniemen ja pitkälle Suomenlahdelle) yhteensä 126 000 kerrosneliömetriä.

Sen jälkeen taiteiden kadulta, joksi nimeämme aukiolta pohjoiseen johtavan kadun (joka voi olla osin katettu) tullaan uuteen keskustakirjastoon, joka heijastuu eteläosastaan muokattuun Töölönlahteen ja johon pääsee myös naapurikiinteistöstä, liikekeskuksesta, sen läpi kulkemalla.

Kadun ratapihan puoleiselle osalle on sijoitettu VI-kerroksisia toimisto- ja liikerakennuksia (Alma Median ja UPM:n lisäksi). Kadun länsipuolelle vastapäätä Finlandiataloa on osoitettu asuinrakennusten korttelialueita intiimin aukion ympärille.

Alvar Aalto, Steven Holl – ja Frank Gehry

Taiteiden katu, jota reunustaa lamppurivistön lailla veistokset, päättyy suunnitelmassamme uuteen design-museooon, mutta se voi mieluusti olla myös Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim-museo.

Näin maailmassa ei ole toista pääkaupunkia, joka tarjoaa muutaman sadan metrin säteellä modernin arkkitehtuurin mestarin ja tunnustettujen tekijöiden töitä: Alvar Aalton, Frank Gehryn ja Steven Hollin.

Sanomatalon aukiolta päästään liikekeskuksen arkadikäytävää pitkin kansalaistorille, jota rajaavat musiikkitalo, Eduskuntatalo, Kiasma ja kauppakeskuksen länsifasadi, jossa on portaat Rooman espanjalaisten portaiden tapaan länsiauringossa istuskelua varten valuvan veden solistessa ja Töölönlahden pilkottaessa taustalla. Torin reunoille, vanhojen forumien tapaan, on sijoitettu näköispatsaita kunnianosoituksiksi suomalaisen kulttuurin ja historian merkkihenkilöille.

Töölönlahden rantakaistaleelle on osoitettu vaihtuva modernin taiteen riehapuisto.

Uudella kaupunginosalla on hyvä sijainti: se on helposti yhdistettävissä bussi- ja raitiotieverkkoon ja sille saadaan luonteva maanalainen yhteys sekä rautatieaseman metroasemalta liukukuljettimilla että alueen alla kulkevasta mahdollisesta keskustatunnelista.

Asumisen, kaupan, kulttuurin, työn ja viihteen keskus

Samalla tavalla kuin Senaatintori ympäristöineen manifestoi omaa aikaansa, tsaarin valtaa, uusi keskuksemme heijastaa meidän osaamistamme, dynaamista aikaamme; se kukoistaa kaupan, kulttuurin, työn, viihteen ja asumisen viihtyisänä keskuksena.

Se tarjoaa keskeisiä tiloja huvittelulle, viihteelle, ravintoloille, urheilusaleille, kylpylöille, taidemuseoille, gallerioille, Suomen historian museolle, keskustakirjastolle, Aalto-yliopiston hallinnolle, virastoille, pistäytymiskirkolle, ihmisten kohtaamispaikoille ilman, että puistoalue ja viheralueet sanottavasti vähenevät voimassaolevasta kaavasta.

Uusi IV-kerroksinen liikekeskus on paikka, jossa nykyihmiset tapaavat, voivat shoppailla merkkibutiikeissa ja ”spatseerata” Milanon gallerian tapaan ja tavata toisiaan visuaalisesti korkeatasoisessa miljöössä. Tänne uuteen olohuoneeseen he voivat tulla luontevasti, piipahtaa Kiasmassa, eduskunnassa ja jatkaa matkaa keskustakirjastoon tai palata Musiikkitalon konsertin jälkeen väittelemään kapellimestarin otteista.

Lisää myyntituloja veronmaksajille

Kun rakennusoikeus maksaa n. 1500 €/rakennusoikeusneliömetri, meidän suunnitelmamme tuo alueen omistajille valtiolle ja kaupungille, siis meille veronmaksajille n. 260 miljoonaa euroa nykyistä kaavaa enemmän myyntituloja, mikä merkitsee, ettei päiväkoteja tavitse sulkea, vanhusten hoidosta tinkiä tai luokkien oppilasmääriä kasvattaa ja että Guggenheim-museo saadaan Helsinkiin ilmaiseksi.

Kuva Seppo Kanerva

Olemassa olevaa kaavaa varsin helposti muuttamalla Helsingin keskus laajenee ja muuttuu nykyistä houkuttelevammaksi, sen tasapaksusta siluetista tulee dynaaminen ja mielenkiintoinen ja ainoa metropolialueemme saa jotain uutta: rakentamaton joutomaa muuttuu väkeä kihiseväksi aktiiviseksi urbaaniksi keskustaksi, jota korostaa korkeiden rakennusten veistoksellinen ryhmä.

Meidän aikamme kauneus ei voi perustua 1800-luvun räystäslinjaan kuristavana pantana vaan massoittelun dynaamisuuteen; hyvät suhteet, moninaisuus ja dissonanssi ovat meidän aikamme uusi harmonia.

Kaupunkirakentaminen on taiteellinen kysymys

Uskomme, kuten itävaltalainen Camillo Sitte aikanaan; että kaupunkirakentaminen ei saisi olla vain tekninen vaan sen sen tulisi olla taiteellinen kysymys.

Uskomme edelleen Eliel Saarisen tavoin, että rakennukset ovat aineksia, joista ja joiden avulla muovailemme kaupunkiamme. Sopivasti niitä yhdistelemällä aikaansaamme asetelmissamme rytmillistä vaihtelua ja kauneutta sekä annamme kaupungillemme haluamamme luonteen.

”Kaukonäköisyys ei merkitse uhkarohkeata varomattomuutta vaan sillä tarkoitetaan kykyä nostautua jokapäiväistä tasoa korkeammalle, ymmärtää kehitystä ja sen kulkua ja sen mukaan ohjata toimenpiteitään” (YJK A14: Eliel Saarinen, s 86).

Seppo Kanerva
Kirjoittaja on arkkitehti SAFA.